Timo Kalevi Forss: Helismaa

Rillumarein mestari oli monen alan rautainen ammattilainen, jolta luonnistuivat mm. radiohupailujen, näytelmien ja elokuvakäsikirjoitusten teko.

Kauko Röyhkä: Vaeltava vitsaus – Muistelmat 2

Rockin vanha räyhähenki muistelee eloaan debyyttilevyn jälkeen. Menneet olivat kelpo aikoja, mutta uudemmista seikkailuista tuntuu olevan kovin vähän sanottavaa.

Tomi Lindblom: Jarkko Ahola – Mies ja ääni

Monessa mukana ollut metallimies on ehtinyt puuhailla paljon muutakin, kuin pelkkiä metallitöitä. Ura käydään läpi kronologisesti, yhtäkään kurakkoa ja kukkulaa unohtamatta.

Mark Lanegan: Sing Backwards and Weep

Screaming Trees ja Queens of the Stone Age -yhtyeiden riveistä tunnettu vokalisti kertoo kaiken huumeiden täyttämästä historiastaan. Myös musiikista puhutaan satunnaisesti.

Matti Pajuniemi: Unisatama – Progressiivinen rock 1980–2020

Tavoite on hurja: kiteyttää oleellinen progressiivisen rockin viimeisestä 40 vuodesta 464 sivuun, mutta Matti Pajuniemi onnistuu ainakin osittain jättimäisessä urakassaan.

Kari Harakka: Tuomiopäivän serenadi - Mauri K:n sota soittolistoja vastaan

Kari Harakka pistää romaanissaan aivopoimut testiin, kun kaltoin kohdeltu muusikko etsii lunastustaan ja tietään kaikkitietäville soittolistoille.

Jean-Jacques Felstein: Auschwitzin naisorkesteri

Jean-Jacques Felstein tutkii äitinsä historiaa ja sitä, kuinka Elsa saattoi selviytyä kuolemanleirillä. Miten viulu saattoi pitää sinut hengissä kaiken mielettömyyden keskellä.

Lenny Kravitz, David Ritz: Let Love Rule

Lenny Kravitz kertoo omin sanoin matkansa halki 70- ja 80-lukujen Yhdysvaltojen, miehen etsiessä omaa soundiaan, omaa tietään.

Kimmo Miettinen: Suomipunk 1977 – 1981

Suomipunkin historia yhden pääpukarin, silminnäkijän, musiikkitoimittajan ja levybossin silmin nähtynä. Eli mitä punk oli?

Veli-Pekka Hänninen: Edu Kettunen

Hiljainen ja sopuisa mies on tehnyt valtavan määrän musiikkia, mutta on onnistunut pysymään omassa rauhassaan. Kirja kertoo miehestä, joka rakensi itselleen maailman – vieläpä useampaan otteeseen.

M.A.Numminen: Kaukana väijyy ystäviä - Muistelmat I

Mauri Antero Numminen on onnistuneesti ärsyttänyt, huvittanut ja koetellut siinä samalla ns. normaaliksi koetun musiikin rajoja, mutta kuinka mies itse muistaa asioiden tapahtuneen?

Mika Kivelä: Ja kahdeksantena päivänä

Maailman kovimman rockbändin (ainakin jos huomioidaan vuodet 1974-1975) taustoista kasvava jännäri, jossa toden rajat kupruilevat kuin Gene Simmonsin rintapanssari.

Mape Ollila: Erja Lyytinen – Blueskuningatar

Bluesrock on mielletty miesten maailmaksi, tarkemmin sanottuna mustien miesten, mutta maailma muuttuu. Mape Ollila kertoo suomalaisen blueskuningattaren tarinan alusta aina näihin päiviin saakka.

Petteri Ahomaa: Kojo – Tasasta ku Sveitsissä

Suomirockin veteraani ja suomalaisen funkin pioneeri muistelee suorasukaisesti, kuinka kaikki oikein alkujaan tapahtui Helsingin nuorissa ympyröissä. Lukija viedään elon suureen vuoristorataan, joka on vienyt miestä toinen toistaan kummallisempiin ja villimpiin tilanteisiin.

Tenho Immonen: The Beach Boys – Kalifornian bändi

Kalifornian merkittävimmän pop-yhtyeen tarina kaikkine ryppyineen ja ongelmineen.

Kauko Röyhkä: Marjatan poika

Suomalaisen rockin räyhähenki muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan omalla tavallaan, eli kovin kaunokirjallisesti.

Juha Torvinen & Harri Hinkka: Aika normaalia – Tarinoita Eppu Normaalista

Juha Torvinen muistelee menneitä ja Harri Hinkka kuvittaa kirjan rypistyvillä mutta charmanteilla suomirokkareilla.

Jeff Apter: Bon Scott ja AC/DC 1973-1980

Jeff Apterin vaatimaton tavoite on ollut legendaarisen aussiebändin alkuhistorian tarkka ylöskirjaus. Eikä yritys ole lainkaan hullumpi, sillä kuuden ensimmäisen studiolevyn ajoista on harvemmin kronikoitu näin tarkasti, ja vieläpä upean kuvamateriaalin kera.

Joe Nick Patoski & Bill Crawford: Stevie Ray Vaughan – Ristitulessa

Bluesrockin aatelistoon jo ennen valitettavan aikaista kuolemaansa noussut mies loi tavallaan oman genrensä, vaikka rakensikin samalla toisten jälkeensä jättämistä paloista.

Ray Connolly: John Lennon – legendan elämä 1940-1980

Maailman merkittävimmän bändin toisen voimahahmon koko tarina, jossa monitahoisen ja vaikeankin persoonan eri puolet pyritään tuomaan mahdollisimman selkeinä esille.

Martin Popoff: Led Zeppelin

70-luvun kovimman ja legendaarisimman rock-yhtyeen koko tuotanto käydään läpi levy levyltä ja biisi biisiltä.

Tenho Immonen: Meidän laulumme – Simon & Garfunkelin tarina

Tenho Immonen kertaa yhdysvaltalaisen folk rock -duon historiaa, niin yllättävän lyhyeksi jääneen yhteisen levytysuran kuin pitkien soolourienkin puolelta.

Suonna Kononen & Olli Nurmi (kuvat): Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt

Suonna Kononen kartoittaa suomalaisen kantrin syntyä, kehitystä ja hiukan tulevaakin mittavassa opuksessaan.

Steve Lukather: Omaelämäkerta

Toton tiluttelukuningas ja Ringo Starrin luottokitaristi muistelee menneitä, kaipaillen etenkin 80-luvun sessiosoittaja-aikoja.

Peter Ames Carlin: Paul Simon - Elämäkerta

Ansiokas elämäkerta käy läpi Simonin koko mittavan uran, suurimmista menestyksistä kivuliaimpiin takaiskuihin saakka. Nostaen esiin merkittäviä huomioita, kysymyksiä ja vastauksiakin.

Lucy O’Brien: Madonna - elämäkerta

Popin kuningattaren elämäkerta yltää päivitetyssä muodossaan jo vuoteen 2017.

Timo Isoaho, Matti Riekki: Trio Niskalaukaus

Niskalaukauksen tarina päivitettynä ja turhista hehkutukista riisuttuna. Nyt on mies!

Sebastian Bach: Skid Rowsta Broadwaylle

Sebastian Bach on julkaissut kolme sooloalbumia ja esiintynyt Broadwayn suurissa musikaaleissa. Silti hänet tullaan aina muistamaan ensisijaisesti Skid Rown laulajana. Ei siinä auta edes vuosien mittainen sivuosa Gilmoren tytöt-sarjassa, tai Jekyll & Hiden upea päärooli.

H.S. Arkko: Totuus palaa – Jouni Mömmön maailma

Mana Mana yhtyeen sielun toisen puoliskon maailma oli sekava, kummallinen ja vaikeakin paikka. Mutta tuosta paikasta löytyi niin Maria Magdalena kuin totuuskin. Jossain muodossa nyt ainakin.

Jouni Hynynen: Muistikuvia – Tunnustuksia Kotiteollisuuden sanoitusten takaa

Jouni Hynynen on yksi herkullisimmista suomalaisista mediapersoonista. Siinä kylmä ja kova fakta, joka ei ole sen kummemmin vinoilua kuin yliampumistakaan. Näin vain on sillä tämä lappeenrantalainen, Kotiteollisuus-yhtyeenkin nokkamiehenä häärinyt ukko, ei ole koskaan piilotellut mielipiteitään. Mistä miehen kirjoittamat biisien lyriikat ovat sitten kummunneet? Siitä ei ole niinkään paljoa puhuttu, ei siis ennen kuin nyt.