Kirjat

Pauli Hanhiniemi: Paulin Kolmas nainen

14.11.2024



Jännittäviä irtiottoja ns. normaalin musiikkikirjan muodoista ovat päiväkirjamaiset lisäykset keskellä opusta, sekä lopussa oleva nykyhetken vaihe. Kun kirja päättyy, sen perässä saadaankin eräänlainen ’making of’ -dokumentti, jossa opuksen synnyttämistä seurataan vaihe vaiheelta. Sekaan saadaan myös muutama lisäkohtaus, joita ei varsinaisesta teoksesta löydy, kun päästään tutkailemaan hiukan leikkaamon lattiaakin. Tarinankertoja on tarinankertoja, ja hyvä niin, sillä hän saa jopa pyykinpesusta irti pienoista draamaa.

Samalla kun taustojen taustoja valaistaan selviää, että ei se Hanhiniemi vetele kaikkea hatustaan, vaan menneitä on muisteltu monien yhtyettä eri tavoin viistäneiden tahojen kanssa. Muistikuvia on vertailtu ja tapahtuneita asioita on pistetty aikalinjalla järjestykseen. Noista keskusteluista ja yhteismuisteluista Hanhiniemi on sitten työstänyt kirjaansa, joka päättyy kitaristi Timo Löyvän lähtöön kahdessa eri ajassa.



Kolmas nainen -yhtyeen ainoa miehistönvaihdos tapahtui, kun neljäs studioalbumi, Hyvää ja kaunista, ilmestyi vuonna 1990. Tuolloin kitaristi Timo Kivikangas astui remmiin ja Löyvä jäi pois virallisesta kokoonpanosta. Hanhiniemi ja Löyvä olivat sydänystäviä ja tuo särö kaihertaa kertojaa eniten vielä nytkin. Kirjan vanha aikalinja päättyy pisteeseen, jossa Löyvä lähtee hiljalleen lipumaan pois porukasta ja bändi on breikkaamassa isommin läpi. Kiviä ei heitellä, eikä piruja maalailla seinille. Niin vain kävi ja ystävyys kesti sen, kenties jopa kaipasi pientä etäisyyttä.

Löyvä palasi vuosia myöhemmin takaisin remmiin ja soitti aina kuolemaansa asti niin rokkia Paulin, kuin tanssittavampaa kamaa muiden kanssa. Kuolema on kuitenkin äärimmäinen rajan piirtäjä ja lopussa uusi, osin tuntematonkin maailma, avautuu kaikkien edessä. Kolmas nainen jatkaa ilman Löyvää, mutta hän on aina osa yhtyettä.

Elämä jatkuu ja Paulin Kolmas nainen -kirja kertoo paljon sen ihmeellisyyksistä, pyrkien siinä samalla väistelemään muissa kirjoissa kerrottuja vaiheita. Eli päällekkäisyyksiä tuskin on paljoa ja jokin kertoo minulle, ettei tämä välttämättä ole Hanhiniemen viimeinen kirja. Ja se jos mikä on innoittava ajatus, sillä herralla on sana hallussa myös kirjallisella saralla.

Mika Roth




Lukukertoja: 228
Facebook
Artistihaku
Lue my�s n�m�
Kirja-arvioissa my�s