Jari Korkki: Manserock jäi soimaan

Mitä ensinnäkään on manserock? Koska se syntyi, miksi ja miten? Entä keitä on syyttäminen tai kiittäminen tuosta maatamme muuttaneesta ilmiöstä? Onko manserock jo kuollut, vai kuoleeko se koskaan? Monia kysymyksiä, joihin Jari Korkki pyrkii antamaan mahdollisimman tyhjentäviä vastauksia uudessa kirjassaan. Juuria on pengottu esiin, ihmisiä haastateltu ja jo toisten leirinuotioiden luokse siirtyneitä muisteltu lämmöllä, mutta löytyikö totuus lopulta?

Docendo

Korkki pyrkii tekemään niin huolellista työtä kuin mahdollista, mutta kirja ei ole (onneksi) mikään Raamattuun verrattavissa oleva tiiliskivi. Tieto edellä mennään, mutta keveys yritetään pitää mukana ja näin sanomisia, näkemyksiä ja asioita on luonnollisesti tiivistetty. Kravattia ei taida olla laisinkaan kaulassa, tosin myös halvan huumorin sinapit jäävät uupumaan rinnuksilta.

Onko lähestymistavan puhdas käytännöllisyys sitten omanlaistaan tamperelaisuutta, heijastaako muoto sisältönsä viestejä jopa tällä tasolla? Lisää kysymyksiä, ja samalla kun pohditaan manserockin olemusta, syntyä, kehitystä ja mahdollista tulevaisuutta, tullaan myös käyneeksi läpi koko sotien jälkeisen Suomen matka.

Manserockin juuret ulottuvat vahvasti 60-lukuun, jolloin nopeasti kaupungistuva Suomi eli suurinta murrostaan. Tampere oli yksi niistä sulatusuuneista, jonne saapui sankoin joukon väkeä kaikkialta muualta maasta. Maaseudun autioituessa tapahtui jotain, joka saattoi tapahtua vain tuolloin ja Tammerkosken yläpuolella tähdet olivat oikeassa asennossa. Kirjassa nostetaankin toistuvasti esiin se, kuinka vähäisen ryhmän synnynnäiset tamperelaiset muodostavat kaupungissa musiikillisen läpimurtonsa luoneista joukoista.

Tietysti Juice Leskinen ja Mikko Alatalo nostetaan selvästi esiin, etenkin kun kumpainenkin saapui Tampereelle aivan muista suunnista, mutta oli Boheemin ja Senaattorin takana muitakin vaikuttajia, soittajia ja ajattelijoita. Kunnia ja glooria annetaankin todellisille pioneereille ja pohjatyöntekijöille, jotka ovat jääneet enemmän ja vähemmän paitsioon musiikin suuressa historiankirjassa, sekä erityisesti sen manserockia käsittelevässä luvussa.

Ensin oli Five Comets, toteaa kirjan yksi lukukin ja erityisesti näitä varhaisimpia osia luodatessa käy ilmi se valtaisa muutos, jonka Suomi, suomalainen musiikki ja yhteiskunta kokivat noina vaikeina ja värikkäinä vuosina. Tapakulttuuri muuttui sellaista vauhtia, ettei hiustenkasvukaan tahtonut pysyä perässä ja ’vapaan maailman’, eli angloamerikkalaisen kulttuurin vaikutukset iskivät tsunamien lailla myös näille kaukaisille rannoille, aina Näsijärven ja Pyhäjärven rannoille saakka.

Myöhemmin esitaistelijoina omalla sarallaan olivat ensimmäiset naispuolisista jäsenistä joko osin tai kokonaan muodostuneet yhtyeet. Tampere oli jälleen etulinjassa, vaikka sitä haluttiin kovin sysiä takariviin, erityisesti helsinkiläisen klikin toimesta. Vaan vastakkainasettelun aika eri tasoilla on jo aikaa sitten ollut ohitse, minkä myös Korkki tuntuu – ainakin osin – allekirjoittavan.

Manserock eli ja kukoisti, mutta onko sitä edelleen? Nimike on ymmärretty eri tavoin eri aikoina, joten kysymys on hankala, eikä Korkki tunge vastauksia lukijan kurkusta alas. Sen sijaan monet haastateltavat saavat antaa paljastaa omat näkemyksensä, mikä tekee koko kirjasta miellyttävällä tavalla paneelikeskustelumaisen kokemuksen. Totuuksia kun on niin monia kuin kertojiakin.

Suhteellisen kiistaton fakta on kuitenkin se, että Eppu Normaali kasvoi koko kansan rakastamakaksi melankoliakoneeksi. Yhtä vahvalla mandaatilla Juice sai toimia sukupolvien tuntojen tulkkina ja Alatalo vei huomion pohjoisen, sekä syrjäseutujen ongelmiin. He kaikki olivat kuitenkin manserokkareita, tavallisia pulliaisia ja jokamiehiä – ja ehkäpä juuri siksi niin kovin, kovin rakastettuja.



Manserock jäi soimaan -kirja on lohkottu onnistuneesti lukuihin, joissa asioita käsitellään aina omista kulmista. Muusikoiden lisäksi muut aikalaiset, levykauppiaat, promoottorit, keikkojen järjestäjät ja muuten vain lähiradoilla vaikuttaneet saavat sanoa sanansa. Ja kuten jo todettua, näin heijastetaan samalla koko maan muuttumista aikojen pyörteissä.

Musiikin saralla tapahtuneet isot ja pienet mullistukset on sijoitettu Tampereen kokoiseen maailmaan, josta on rohkeasti lähdetty milloin minnekin päin seikkailemaan. Toiset suunnittelivat maailman valloitusta, toisille riitti pelkästään nenäkkäille stadilaisille näyttäminen, mutta kaikkea yhdisti tietynlainen manselaisuus ja maanläheisyys.

Mika Roth