Toni-Matti Karjalainen: Pohjoisen laulut – Suomalaisen hevimetallin matka maailmalle

Toni-Matti Karjalainen on lähtenyt etsimään totuutta suomalaisen hevimetallin takaa. Eli kuinka kaukaisesta pohjolasta saapunut musiikki pisti muun maailman helisemään – ja miksi? Kirjan alaotsikko Suomalaisen hevimetallin matka maailmalle on siis mitä kuvaavin. Suomi on tietysti ykkösmaa metallissa, jos kerran Barack Obamakin niin sanoo, mutta taiteen tohtorina Karjalainen on päättänyt selvittää asian juuria myös tieteellisesti. Tutkimuksissa ovat mukana etenkin kolme suurta, eli Nightwish, Children of Bodom ja HIM, mutta kenties enemmän koko tarinasta kertovat Stam1nan ja Apocalyptican kaltaiset ”kummajaiset”. Tutkimus alkakoon!

Docendo

Koko lähtöajatus on kiistatta kutkuttavan herkullinen. Mikä tekee juuri suomalaisesta hevimetallista niin menestyksekästä ja miten tuo kaava on syntynyt? Vai onko mitään kaavaa edes olemassa, koska bändit ja niiden musiikki muodostavat kovin värikkään ja monimuotoisen joukon? Entä mitä tämä kaikki kertoo aikojen muutoksesta ja tapojen muokkaantumisesta?

Kunnon tutkijan tavoin Karjalainen lähtee lähestymään aihettaan analyyttisesti. Ensinnäkin on selvitettävä se, miten muut näkevät ja kokevat suomalaisuuden, pohjoisen äänet ja suomalaisen metallin. Tämä johtaa välittömästi herkullisiin huomioihin, kun ulkomaalaisten metallilehtien numeroita on tutkittu analyyttisesti vuosikymmenten ajalta.

Tilastot täyttyvät maininnoista, kun otetaan selvää, että kuinka monta kertaa mikäkin bändi on noteerattu missäkin. Erityisen merkittäviä ovat tietysti kansikuvapotretit, mikä on selvin viesti kasvavasta kiinnostuksesta ja kenties jopa kansainvälisestä läpimurrosta.

Näissä kohdin kirja saattaa maistua hivenen puisevalle, kun kansainvälistymisen, Suomi-kuvan ja eri brändien kehitystä tarkastellaan enemmänkin numeroiden valossa. Toisaalta tarinan juoni on selvä ja se toistuu kerran toisensa jälkeen. Kasvu ruokkii kasvua, yrittäminen – ja erehtyminenkin toisinaan – johtaa vain eteenpäin pitkässä juoksussa, aivan kuin suon ääressä olisi ollut alussa vain kuokka ja Jussi.

Suomalaisen metallin suuressa menestystarinassa kaikki lähti myös kovin pienistä ympyröistä. Ensimmäinen aalto, johon kuuluivat mm. Amorphis ja Sentenced, saivat kuitenkin jalkaa oven väliin, mikä osaltaan mahdollisti seuraavien tekijöiden nousun entistäkin korkeammalle. Näin syntyi ketju, jonka voi nähdä myös vaikkapa neljänä eri aaltona, ja aalloillahan on tapana kasvaa ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

Koska fokus on suurimmaksi osaksi suurissa vientiartikkeleissamme jäävät marginaali ja pienemmät genret auttamatta vähäisemmälle huomiolle. Kokeellisuudestaan uran tehnyt Waltari näyttäytyy tässä kaikessa ohimenevänä kummajaisena ja äärimetallin menestyjät sivuutetaan lähinnä nopeilla toteamuksilla, mutta johonkinhan se raja on vedettävä tutkimuksissakin.



Koska olemme suomalaisia, meitä kiinnostaa aivan mahdottomasti se, mitä muut meistä ajattelevat. Karjalainen taustoittaa etenkin saksankielisen Euroopan ja Englannin tilannetta, mutta myös Pohjois-Amerikan markkinat vilahtelevat taajaan tutkaruudulla. Suomi on tuhansien järvien maa, pohjoinen äärilaita ja kylmyyden koettelema kansa omaa täten jotain sellaista, joka on muualta jo kadonnut. Tai tällaisen kuvan etenkin metallimediat ovat luoneet. Ja se kuva tuntuu sopivan myös suomalaisille, jotka ovat kaataneet vain lisää jäitä altaisiin.

Näin kattavaksi ja analyyttiseksi kirjaksi sekaan on livahtanut yllättävän paljon kirjoitusvirheitä, olisiko sitten oikoluvussa iskenyt kiire päälle. Vastavuoroisesti seassa on paljon haastattelumateriaalia ja on mielenkiintoista kuulla itse tekijöiden pohdintoja siitä, miksi kaikki kävi kuten kävi, ja kuinka he itse ovat maailmansa kokeneet. Mikä saa toiselta puolelta maailmaa kotoisin olevat henkilöt opiskelemaan suomen kieltä, ei kai nyt vain silkan musiikin takia? Miten heviturismi on syntynyt ja miten henkilökohtaisiksi jotkin tilanteet ovatkaan menneet, kun alussa luotiin vain musiikkia musiikin itsensä takia.



Mutta ehkäpä juuri se on pohjoisen laulujen salaisuus. Kun ei yritetä miellyttää ketään, vaan tehdään asiat härkäpäisesti omin tavoin, niin pakkohan siitä on jotain uutta syntyä. Mielenkiintoinen ja hauskakin kirja, jonka lievä tieteellisyys luo toisaalta kaivattua vastavoimaa iänikuisille päihdetoilailujen listauksille. Ajat ovat muuttuneet, eikä mikään voi palata ennalleen, mutta aina vain löytyy uusia soita ja uusia Jusseja kuokkineen.

Mika Roth