Rohkeampi, suorempi ja sähköinen Joonas AleksiJoonas Aleksi julkaisi debyyttialbuminsa loppuvuodesta 2016. Sen jälkeen tapahtui jotain. Akustinen folk sai seuraavalla julkaisulla tehdä tilaa sähkökitaran murinalle, ja tarinat muuttuivat vain tummasävyisemmiksi. |
Wrist Rodeo – Rock tai henki!Homman juoni on vanha rock’n’roll, blues, garage ja siihen vähän maustetta päälle, eikä sointujakaan tarvitse niin montaa olla. |
Herra Pietiläinen & Lempeät keinot – täydellisen rocklevyn jäljilläLempeästi rullaavan kitararockin teko on oikeasti todella vaikeaa. Niinpä kun vastaan tulee käytännöllisesti katsoen täydellinen albumi jolla positiiviset fiilikset pursuavat, on aihetta haastatella tekijöitä. |
Ei KiinnostaPunkkia, rokkia, metallia ja stoneria nidotaan toisiinsa, eikä puupuhaltimiakaan jätetä rauhaan. Mitä ryhmälle kuuluu, ja kuinka se voisi päästä Japaniin pyykkipuiston kautta? |
Trashcan Dance – melodista kauhupunkkia taas luomumminMelodista kauhupunkkia goottivivahteilla, ja tällä erää taas luomummin. |
Santeri Seessalo tutkii arjen ihmeitäKetsuppipullonsa auki saanut trubaduuri julkaisee nopeassa tahdissa musiikkia, mutta mitkä mysteerit selviävätkään? |
Kai-Jorma – lappi-lofi soi ja Errol Flynn ratsastaaKai-Jorma kehottaa rakastamaan kaikkia ja ratsastamaan kohti tykkien jylinää, lappi-lofin soidessa tietysti taustalla. |
Arpia – hyviä juttuja tapahtuu ainaArpia on tämän vuosikymmenen aikana elänyt monia ylä- ja alamäkiä. Alkujaan rosoista rakkausrockia soittanut yhtye on saanut matkan varrella nipun arpia, mutta nehän vain lisäävät luonnetta. |
Syömisen Äänet – marginaalin marginaalissa on ihan hyvä ollaSyömisen Äänet kertoo jonkin sortin synapostpunkin avulla, kuinka arki on täysin käsittämätöntä ja käsittämätön on täysin arkista. |
The Botherers ja kupliva surf-saagaThe Botherersin kupliva surf-saaga ottaa kimmoketta useammasta seinästä, mutta soi silti omanlaisenaan krautsurfrock-ihmeenä. |
The Blubberheads – avaruudessa riittää kartoittamistaAvaruudessa kukaan ei kuule rokkiasi, mutta The Blubberheads soittaa avaruusrokkia takapihan metsiköstä. Omin ehdoin, omin keinoin ja omin tavoin. |
Joni Ekman ja rockin perusteetJoni Ekman soittaa 70- ja 80-luvuilta innoituksensa saanutta rockia, mutta oikeasti rock on aina hyvää. Ihan jopa näinä päivinä, siis muukin kuin menneitä päiviä heijasteleva rock. |
The Blood Sausage Boys - tulsa soundia oululaisittainOululaiset vetävät tulsa soundia omalla tavallaan, toisen pitkäsoiton nostaessa niin soiton kuin kappalemateriaalinkin tasoa. |
Hepolöysä – lyhyesti biisi kaunisTaidetta popin tuolta puolen, ja vielä erittäin energiatehokkaissa pakkauksissa. |
Robert Ensio Niemistö – improvisaation ja sattuman voimallaRobert Ensio Niemistö on rock-artisti, jonka rock ei useinkaan muistuta sanan yleisesti ymmärrettyä versiota. Niemistö ei emmi käyttää kappaleisiinsa hyvinkin erilaisia lähestymistapoja, niinpä melankolinen puoli-iskelmä, unelias dreampop ja lo-fi rock voivat soida yhdellä ja samalla julkaisulla glamisti, semi-grungesti, tai vaikka elektronisella vaihdelaatikolla varustettuna. |
Uusi Manner matkaa omalla tielläänUusi Manner löysi esikoisalbumilleen rennon tavan kulkea omaa tietään. |
Ville Karttusen Superradio soi kaikilleSoolouralle suuntautunut Karttunen palasi lapsuutensa äänityksiin ja loin Superradion. |
Dian – raskasta mutta monipuolistaPitkän historian omaava orkesteri on taas hieman raskaammalla raiteella, ja samalla esiintymiskieli vaihtui suomeksi. |
Judas Avenger – vaikeuksien kautta torjuntavoittoonRaskasta ja modernia, mutta samalla myös melodista metallia soittavan Judas Avengerin vuosi on ollut vaikea. Kokoonpanon mentyä uusiksi myös uusia suuntia on löytynyt, yllättävänkin runsaasti. |
Kaide Luukkonen & Lupaus – hyvänmielen rockia parhaalla kokoonpanollaKaide Luukkonen debytoi nyt Lupaus-yhtyeen kanssa. 60- ja 70-luvun rockin voimin, tietysti. |
Mummin Kullat toteuttavat unelmaansaMummin kullat pistää virne suupielissä kokeellisen folkin rajat koetukselle. Mihin kaikkeen kitara, sello, kiipparit ja klarinetti taipuukaan, kun mukana on satunnaisesti myös elektronista voimaa. |
Dark Bottle – mitä pullon sisältä löytyy?Dark Bottlen juuret juontuvat jonnekin feodaaliajan Oulun saakka, ryhmän musiikin ollessa ”jotain muuta”. Sen roots/contry/folk -paketti on törmäytetty punkin seinään, mutta banjoa ei ole hylätty eikä vinoa huumoria unohdettu. |
Sun Pie – auringonpaisteinen musiikkipiirasSun Pie on Yhdysvalloissa tunnettu ruoka. Sun Pie on kotistudiossa genreloosheista täysin vapaa artisti, jonka musiikkiin on suodattunut kaikkea mahdollista. Estradilla Sun Pie on usein vain mies & sähköukulele, tarvittavilla lisukkeilla varustettuna tietysti. Nyt Sun Pie on Desibeli.netin haastattelussa. |
Astrometrics – ensimmäinen yhtye joka soittaa Marsissa?Rock-yhtye joka ei pelkää soundinsa outoutta, ryhmä jonka oudossa maailmassa on oma järjestyksensä. |
Hadal Sherpa – musiikkia tiksiläisten toteemipaikkojen liepeiltäHadal Sherpa on jo nimenä hämmentävä. Hadal on Haadeksen mukaan nimetty meren syvä vyöhyke, kun taas sherpa on vuoristo-opas. Mitä yhteistä on näillä ääripäillä, ja kuinka Hadal Sherpa -niminen yhtye sai alkunsa? |
Dö kumartaa luonnon ylivertaisille voimilleDoom/stoner -orkesterin uusi suunta on astetta metallisempi, mutta silti tunnistettavasti Dö. |
Untogethers ja musiikin yhdistävä voimaMelodista ja rehellistä rockia, jossa biisi on kuningas ja rosoakin saa olla. Oikein vaan kunnolla. |
Kulmikkaan metelin LuuydinAlkuperäinen unelma oli tehdä maanisiin bassokuvioihin, tomikomppeihin ja ilkeisiin kitarakuvioihin pohjautuvaa, postpunkista ja taiderokista ammentavaa möykkää. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? |
Juhani 2000 – poprock-sinfonioita arjen pienistä ihmeistäYhtye luo pieniä poprock-sinfonioita, jotka huokuvat sydämestä kumpuavaa vilpittömyyttä ja välittömyyttä. |
Prinssi Rohkea ja Erämaan RotatPunkahtavaa suomirockia soittava yhtye haluaa kertoa jokaisella biisillään tarinan, mutta ei välttämättä sellaisen perinteisen. |
Alueella tällä hetkellä 708 artikkelia.