Shark Varnish pistää dynamiikan venymään kuin piinapenkissä

Shark Varnishin muodostavan kaksikon yhteinen soittohistoria ulottuu aina vuosituhannen alkuun saakka. Aikojen ja tyylilajien vaihtuessa kantavana haaveena oli luoda metallia jossain muodossa, kohtalon viedessä purtta eteenpäin. Desibeli.net haastatteli duoa, jonka muodostavat Lex On (laulu, kitara, rummut) ja Svenss Off (laulu, syna, samplet). Niin, miten kaikki siis lopulta sai alkunsa?

Lex On: - 2016 Roadburnissa unohdettiin erään keikan jälkieuforiassa pyytää avaimet mökkiin, ja oltiin pari tuntia pimeässä vesisateessa ilman mitään tekemistä. Olosuhteet bändin perustamiseen olivat silloin ja siinä hetkessä meille täydelliset. Tehtiin kenttä-äänityksiä ja otettiin ekat promokuvat välittömästi.

Svenss Off: - Roadburnin henkeen sopien, lähtökohdat olivat tumman shamanistiset. Synkkää metallia on tehnyt mieli tehdä jo vuosia, mutta epäluulot omaa osaamista ja voimavaroja kohtaan ovat pidätelleet edes kokeilemasta.

Olosuhteiden ollessa juuri oikeat ei tarvittu edes päihteitä. Hetkessä eläen ja tunnelma edellä, ei niillä teknisillä hienouksilla niin väliä. Shark Varnish julkaisi taannoin kasettisplitin Vainoa-orkesterin kanssa. Yhteistyö oli luontevaa, sillä kumpaakin yhtyettä yhdistää painostava tunnelma, ja oltiin tuttuja jo muutenkin. Bändit keikkailevat jonkin verran yhdessä ja tulevaa yhteistyötä julkaisurintamallakaan ei täysin torpata.

Julkaistulla splitillä on kolme kappalettanne, joilla psykedeelisyys, maagisuuus ja uhkaavuus näyttelevät merkittäviä rooleja. Mikä on musiikkinne perimmäinen tarkoitus ja tavoite?

Lex On: - Näiden biisien kohdalla olennaisin muutos oli varmaankin se, että päästiin ylipäätään soittamaan säännöllisesti yhdessä. Tuolloisella treeniksellä oli myös ylimääräinen rumpusetti, minkä kasaaminen soittokuntoon johti siihen, että rumpukone hävisi toistaiseksi tästä kokoonpanosta. Rummut oli mulle ennestään tuntematon instrumentti, joten innostuksen myötä soundiinkin tuli uutta vimmaa ja läsnäoloa, ja jammailuideoista alkoi tiivistyä, jos ei nyt ihan selkeitä niin ainakin toistettavia rakenteita. Soitettiin enemmän soittimia ja vähemmän pedaaleita…

Svenss Off: - Koen, että koska tässä mennään tunnelman ehdoilla emmekä ole asettaneet itsellemme esimerkiksi tiukkoja genrerajoja, meillä on ammennettavaa vielä paljon.



Lex On: - Alkuperäinen ajatus oli käyttää rajoitteita eräänlaisena runsaudensarvena, mutta hiljalleen yhtä tärkeäksi tuli se, että haastettiin toisiamme astumaan epämukavuusalueille, ja tehtiin niistä mielekkäitä ympäristöjä, mihin heittäytyä tunnelmoimaan soittovempeleet tanassa. Sieltä löytyi hakemamme tekemisen sekä inspiroitumisen meininki. Kyllä, tämä on vasta alkua!

Shark Varnish aloitti instrumentaaliyhtyeenä ja ensimmäisellä julkaisulla nojattiin vielä Roadburn-reissun kenttä-äänityksiin. Splitinkin biisejä soitettiin aluksi vailla vokaaleja, mutta jotain tuntui yhä puuttuvan kaavasta.

Lex On: - Kehtaan myöntää, että Tähtiportin upean häiriintynyt Superdepressio (RIP Perttu Häkkinen) vaikutti kielivalintaan. Sillä levyllä tehdään suomenkielellä jotain todella omaleimaista jollain todella oikealla tavalla väärin.

Svenss Off: - Itseilmaisu on suomeksi luontevinta. Lisäksi väitän, että suomen kieli kuulostaa hieman uhkaavalta, vaikkei ymmärtäisi sanojakaan. Ja varsinkin silloin.

Lex On: - Opittiin myös käyttämään kieltä ja ääntä niin, että ne lisäävät juuri tämän bändin tunnelmaan jotain olennaista. Jännite säilyy, vaikka ei huudeta. Ja varsinkin silloin.

Tyylilajeja ja genrejä pohtiessa Shark Varnishin musiikki on erittäin vaikeasti laatikoitavaa. Siinä on blackin mustuutta, elektronisen minimalismin tylyyttä, postpunkin kolhoutta ja aika paljon kaikkea muutakin. Rikas ja leveä soundipohja rakentuu kaksikon kovin vaihtelevista inspiraationlähteistä.

Lex On: - Mainitun Tähtiportin lisäksi tapaamme suhtautua musiikkiin ovat vaikuttaneet esimerkiksi Wastement-tyyppien bändit, joiden kehityksen seuraaminen on ollut hyvin inspiroivaa. Suomalaisesta black metalista haluaisin mainita Black Crucifixionin. Sen bändin alkukantaisessa ja vimmaisessa roiskeessa on omanlaisensa hienostunut ja ennakkoluuloton filosofinen syvyys, joka ei lakkaa viehättämästä. Lisäksi tuntuu tärkeältä mainita Sinkin Holy Testament.

Miten soundinne kehittyi nykyisenkaltaiseksi ja miten ihmeessä olette onnistuneet pitämään äänivallit noin hyvin kurissa? Yleensähän ns. raskaampi ja synkempi musiikki kärsii siitä, että kanavat ovat tukossa äänistä, eikä mikään enää tahdo oikein jäsentyä.

Lex on: - Taika ei niinkään ollut siinä, että saataisiin rakennettua mahdollisimman rujoja valleja ja hurmoksellista melupsykoosia, vaan että tunnelmasta tulisi kokonaisvaltaisesti mukaansatempaava. Siinä jää enemmän tilaa yksityiskohdille ja dynamiikka venyy kuin piinapenkissä, vaikka kappaleet ovat lyhyempiä.

Svenss Off: - Äänivallien kurissa pitämistä auttoi tällä äänitteellä periaate, että kaikki äänitetty materiaali pitää pystyä toistamaan livenä. Koska olemme duo, se luonnollisesti tarkoittaa, ettemme voineet lisäillä levylle ylimääräisiä raitoja tai kikkailua. Tästä seuraa, että tavoiteltu painostava tunnelma pitää luoda yksinkertaisilla työkaluilla ja keinoilla. Sanoisin siis, että minimalismi ja rajoittunut äänimaailma ei ole päämäärä, vaan tärkeä työkalu sen tavoitteluun.

Lex On: - Suhtautumisessa itse konkreettiseen soittamiseen on ehkä enemmän suorasukaista punk-otetta ja ennakkoluulotonta heittäytymistä, kuin meditatiivista ja hidasta uppoutumista gnominanssin syöveriin – joka on toki myös olennainen osa Shark Varnishia. Kiteyttäisinkö niin, että tämä on vähän kuin harrastaisi syöksylaskua puusuksilla. Mäen ei tarvitse olla jyrkkä, jotta meno äityy intensiiviseksi, ja pystyssä pysyäkseen täytyy olla vähintään oman elämänsä zen-mestari!

Svenss Off on aiemmin soittanut kitaraa ja bassoa, mutta muuttuneet olosuhteet ajoivat häent tutustumaan konemusiikin ja syntikoiden maailmaan. Oman mukavuusalueen ulkopuolella etenkin analogisen monosynan soundi sekä mahdollisuudet viehättivät soittajaa.



Svenss Off: - Monosyntikan käyttäminen efekteineen metallimusiikissa ei ole pyörän keksimistä uudestaan, mutta minun kohdallani se rajoittaa soittomahdollisuuksia ja toisaalta vapauttaa kliseistä aivan eri tavalla, kuin kitara. Kiinnostavan äänimaailman ja riffien eteen saa nähdä eri tavalla vaivaa, kun en voikaan yksinkertaisesti kytkeä säröä päälle ja sahata alakieliä. Säröäkin on kyllä synaan tullut kokeiltua, mutta ainakaan vielä en ole saanut sitä kuulostamaan kiinnostavalta. Monosyntikan soundimaailman päälle on sitten mukavaa maalailla kakkossynasta erilaisia tunnelmaa värittäviä läikähdyksiä.

Lyriikat vaikuttavat erittäin henkilökohtaisilta ja Lex Onin mukaan kappaleiden tunnelmallinen hämäryys antoi sanoille vapaammat kädet – ja ainakin allekirjoittaneen tapauksessa taika toimi. Voisitteko muuten taustavalaista hieman SADKO-PRIAPOSin tasoja?

Svenss Off: - SADKO-PRIAPOS pohjautuu olemassa oleville myyteille. Ydin muodostuu kuitenkin omista näkemyksistä inhimillisyyden pimeistä, mutta ymmärrettävistä piirteistä. Näitä ovat esimerkiksi ulkopuoliseksi jääneen yksilön pätemisen tarve, fantasia omasta ylivertaisuudesta ja haluttavina nähtävien ominaisuuksien nostaminen jalustalle.

Lex On: - Ilmeni, että myös myyttiset olennot ovat enimmäkseen ilkeämielisiä, omien ahnaiden agendojensa ohjaamia mulkkuja. Joskus myös kirjaimellisesti.

Myyttisistä olennoista puhuttaessa on tietysti mainittava tontut. Niistä on kummunnut splitin kappale GNOMINANCE ja maagiset olennot mainitaan myös krediiteissä. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään iloisia pihatonttuja, vaan ne edustavat jotain ihmiskuntaa ylempää, ja kosolti vanhempaa, kenties jopa iätöntä elinkuntaa.

Lex On: - Maailmanvalloitus tulee olemaan heidän väistämätön kohtalonsa. Saanemme valotettua tätä aihetta enemmän lähitulevaisuudessa. Meillä on todisteita!

Ja todisteista puhuttaessa, internetin kaikkitietävä silmä paljastaa että Shark Varnish on aiemmin jo julkaissut Tappaa kotona ja puutarhassa -kasetin, joka on ihan pitkäsoiton kokoinen. Mutta kun koitti aika promota julkaisua, päätyi yhtye tauolle ja julkaisu jäi näin vaille ansaitsemaansa huomiota. Lex Onin mukaan kasettia saa yhä pyytämällä tai keikoilta, sillä painosta on vielä jonkin verran jäljellä.

Tulevaisuus julkaisurintamalla näyttää hieman utuiselta, mutta tavoitteena on saada ulos pitkäsoitto jonkun toisen julkaisemana. Formaattina voi palvella mikä vain, pohdittiinhan splitinkin julkaisua jo ihan vinyylinä.

Shark Varnish on myös jalkautunut esiintymislavoille. Ensimmäisen julkaisun jälkeen rumpukoneen äärellä syntynyt musiikki ei vielä taipunut ongelmitta eläväksi, mutta splitin materiaali oli jo livekulmasta katsottuna helpompaa.

Lex On: - Eka keikka soitettiin viime huhtikuussa Joensuun nyt jo edesmenneessä Laituri-kahvilassa. Mukana oli Vainoa ja paikallinen Rusto. Keikasta jäi hyvä maku, soitto oli vapautunutta ja ihmiset tuijottivat performanssia vääntyneitä hymyjä kasvoillaan.

Mitä yleisön siis on lupa odottaa artisteilta? Entä mitä artistit odottavat yleisöltään?

Lex On: - Molemmin puolin on lupa odottaa totaalista läsnäolemista, hetkeen heittäytymistä, ja toismaailmallista irtaantumista tavanomaisen arjen koukeroista. Joensuun veto oli varsin maanläheinen, diy-henkinen rykäys, ja se sopi meille hyvin. Jatkossa tuntuisi luontevalta rakentaa vahvempaa visuaalista sisältöä Shark Varnishin live-toimintaan. Loppusyksylle on tiedossa tällä erää neljä keikkaa. Tampereella mukana on Cause For Effect!

Keikkoja on siis tiedossa ja niitä halutaan sekä tehdä että kokea mahdollisimman paljon lisää, joten ei siis muuta kuin nähdään tonttudiskossa.

Haastattelu: Mika Roth
Tonttukuva: Shark Varnish, muut kuvat: Elina Nordlund