Kannelmäkeläinen punk/hc/grind -poppoo Ikivirhe sai alkunsa joskus loppuvuodesta 2013. Ensin oli kyse lähinnä maistissa heitetystä läpästä, mutta niin vain biisejä lähti syntymään ja eka keikka pidettiin Vantaan Vernissassa. Desibeli.netin haastatteluun trio vastaili yhtenä miehenä, ja alkuun käytiinkin läpi hieman retkueen historiaa.
Loppuvuodesta 2015 ilmestynyt Arkadianmäen Nosferatu tyhjensi ainakin allekirjoittaneen pajatson hc/grind punkillaan. Vajaa kaksi vuotta sitten Sedät on vallannu maailman hioi hieman soundianne ja nyt on sitten Lanka palaa pitkäsoitto valmis. Kehitys on kehittynyt soundienkin saralla.
- Kyl tota soundii Nosferatun jälkee alettii miettii et voisha noi äänitteet olla vähä vähemmä puurosii. Iso muutos tapahtu ku pyydettii (Refusal-yhtyeen) Niikka Lius äänittäjäks ja miksaamaan. Tietenki myös itse kukin on täs oppinu paremmi vetää tämmöst musaa, paitsi (rumpali) Mika nyt oli jo iha hillitö animal heti alkuun.
Kuinka bändi ja sen soundi ovat julkaisujen välillä mielestänne kehittyneet ja mihin suuntaan haluaisitte viedä ryhmää tulevaisuudessa?
- Ei olla hirveesti mitää puhuttu et haluttaisko viedä johonki suuntaan. Kyl varmaa Ikivirhe philharmonic tai tv-mainosbiisit on juttui mitä ei lähetä tekee, mut kyl musa on semmost et se elää.
- D-beat, humppa ja blastit tulee meil aina pysymään, mut on tää tämmöst intuitio edellä kamaa, eli jos riffit/idikset toimii, nii sit aletaa väsää niit. Kitarasoolot saattaa pidentyy jossai vaihees jos käy huonosti.
Politiikka ja kantaaottavuus ovat teksteissä vahvasti läsnä. Vaikka bändi ei yksikkönä tunnusta kenenkään värejä suoraan, sijoittuu se mielestään – ja mielestäni – vasemmalle kaistalle, syrjinnän ja pelottelun vastavoimaksi. Eikä musiikin voimaa sovi aliarvioida.
- Kyl musal varmaanki voi muuttaa maailmaa aika paljon. Ei sil nyt välttämättä hetkessä jotai Orbánii kaadeta, mutta se on semmosta ruohonjuuritason liikehdintää mikä on pitkäs juoksus tärkeetä.
Uudella kiekolla on 12 raitaa, joka on melko optimaalinen annos rankempaa myllytystä. Trio kertoo että puolituntinen pitkäsoitto oli nimenomaan se muoto, joka levylle haluttiin. Näin bändin eri puolet pääsivät esiin, kun osa vanhoista siivuista tehtiin uusiksi ja tuoreet palat asettuivat paikoilleen. Lanka palaa onkin sopiva annos lähiökuosausta, bailaamista, politiikkaa ja silkkaa rock’n’rollin huutojuhlaa.
Monet Ikivirheen biisit sijoittuvat Helsingin Kannelmäkeen, joka on triolle tärkeä kasvu- ja elinympäristönä. Tavallaan Kannelmäki on kuin nykymaailma pienoiskoossa – tolkuton ostoshelvetti on syntynyt jonnekin sinne, minne keskustan hipsterit eivät eksy vahingossakaan, ja kaikki rohmuavat vain halpatuotteita marketeista. Onneksi ”Kamptonista” löytyy vielä isoja nurtsialueita, metsää ja hiukan DDR-betoniakin. Aihe on tekijöille selvästi herkkä.
- Kannelmäki on niin tärkee mesta ja siitä on tehty ihan liian vähän lauluja. Joku New York tai San Francisco mainitaan varmaa joka viidennes radiobiisis, nii me yritetään tasottaa tilannetta. Lähiöiden mehusteluhan ei oo mikää kovin erikoine juttu ja räppärit sitä on jo tehny iät ja ajat. Ehkä lähiöissä on jotai semmosta tiettyä suttusta viehätysvoimaa. Vähä niinku rakastuis spurguun ja vaikka se döfää ja vittuilee nii ei sitä silti vaihtas mihinkää.
Toinen hallitseva elementti tarinoissa ovat erilaiset päihdykkeet. Trio innostuukin ajatuksesta, että laimeampia aineksia sallittaisiin ison maailman tapaan myös kotoisessa Suomessa, tiedä sitten kuinka tosissaan. Alkoholi sen sijaan taitaa upota soittajiin…
- Kuosaaminen on toisinaan aivan helvetin nastaa hommaa ja siitä on myös nastaa kirjottaa biisejä. Useinhan tää kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Lanka Palaa on kuitenkin siitä poikkeuksellinen Ikivirhe levy että siinä on myös musiikkia mikä kertoo kuosaamisen lopettamisesta, esim avausraita Huomenna loppuu imppaaminen.
Bändissä on kolme jäsentä, eikä voimallinen trio-muoto tule vastaisuudessakaan nähtävästi muuttumaan. Kolmikanta ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen rakenne, kun kuulijoita viihdytetään.
- Vierailijoita on ollu lavalla varmaan perustamisesta lähtien. Ostarin kuningas V-M Koljonen on tullu keikoille vetämään hänestä kertovan biisin tasasin väliajoin ja aina täysin offbeatiin. Tällä levyllä Niikka Lius vieraili Viimeinen älyämpäri biisin loppukuorossa.
Olette useassa yhteydessä korostaneet bändin livevoimaa, joten minkälainen yhtye Ikivirhe on lauteilla? Uskaltaako sinne eturiviin edes tunkea?
- Joo kyl punkki on aina parasta livenä. Kyl me treenikselläki elvistellään ja heilutaa varmaa iha yhtä paljon ku lauteil mutta livenä on aina kuitenki se Andyn hyvin kuvaama ”helvetinmoinen kick” mikä lähtee vuorovaikutuksesta yleisön kaa. On meidän keikkojen jälkee tanssilattiat ollu välillä veren ja ties minkä muun peitossa mutta kyllä sinne aina kannattaa uskaltautua.
Muistoista löytyy myös Rytmihäiriön lämppäyskeikka Vantaalla, jolloin teini-ikäiset pistivät menemään kuin huomista ei olisi ollut olemassakaan. Nuoriso on voimaa – ja onhan se soittajillekin palkitsevampaa. Juttutuokio on päättymässä, joten mitä seuraavaksi tapahtuu Ikivirheen leirissä? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, erikoisempia liikkeitä?
- Seuraava juttu on etsiä joku buukkaaja/lafka että sais isommat pyörät pyörimään. Lanka palaa julkkaribileet on Lepakkomiehessä 11.1. missä mukana Sehr Schnell, FUCK-USHIMA ja Jenna Jopo. Talvelle on jo muitakin buukkauksia, alkukeväästä varmaan pikku berikki keikois ku Lauri saa skidin, mut sitte kesää kohti taas lisää löylyä.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Loppukaneettina haluaisimme muistuttaa siitä, että jos Elon Musk onnistuu valtaamaan Marsin, niin on suuri riski, että ihmisestä tulee just se Independence Dayn pahis alien, joka skruudaa planeetat tyhjiks ja sit siirtyy seuraavaan. Täytyy toivoo, et Marssissa ois joku marsilainen Will Smith tai Jeff Goldblum, joka vois voittaa Elon Muskin.
Sitä odotellessa bändin tekemisiä voi seurata vaikka Facebookin puolella, ja muistetaan käydä siellä keikoilla.
Haastattelu: Mika Roth
Kuvat: Petri Kokko (livekuva) ja Ikivirhe (Loosen edessä)
Kannelmäkeläinen punk/hc/grind -poppoo Ikivirhe sai alkunsa joskus loppuvuodesta 2013. Ensin oli kyse lähinnä maistissa heitetystä läpästä, mutta niin vain biisejä lähti syntymään ja eka keikka pidettiin Vantaan Vernissassa. Desibeli.netin haastatteluun trio vastaili yhtenä miehenä, ja alkuun käytiinkin läpi hieman retkueen historiaa.
- Vierailijoita on ollu lavalla varmaan perustamisesta lähtien. Ostarin kuningas V-M Koljonen on tullu keikoille vetämään hänestä kertovan biisin tasasin väliajoin ja aina täysin offbeatiin. Tällä levyllä Niikka Lius vieraili Viimeinen älyämpäri biisin loppukuorossa.
