Olkiluoto – rumuutta ja kätkettyä kauneutta

Olkiluoto kirjaimellisesti säteilee outoja musiikkiviboja. Bändin folk kun saattaa varoittamatta loikata popin, rockin – tai vaikka tangon puolelle. Yhtye itse kertoo musiikkinsa olevan vinoa, mutta silti suoraa. Vinoa, koska vapaata, ja suoraa, koska vakaata. Juha soittaa bassoa, Miikka rumpuja, Miksu kitaraa, Antti hanuria, Iida selloa ja Heidi laulaa. Näistä musikanteista Desibeli.net haastatteli koko bändin äänellä puhunutta Anttia, joka kertoi mm. koska Olkiluoto 3 on lopulta valmis.

Oudohkoa folkin sukuista materiaalia työstävä Olkiluoto on operoinut nykyisen nimensä alla noin vuoden. Eräs pohja tai esiaste yhtyeelle on Appositio-bändissä, jota Desibeli.net haastatteli vuosikymmenen alussa. Sama duo löytyy Olkiluodonkin taustalta, mutta kuinka kaikki oikein saikaan alkunsa Olkiluodon osalta?

- Kitaristi ja hanuristi alkoi ensin vääntämään jotain kieroa yhä kierompaan ja vähitellen mukaan houkuteltiin joitain ohikulkijoita - olivat varmaan humalassa tai muuten vaan heikoilla. Laulajan ja sellistin jälkeen mukaan tarttui basisti ja viimein myös rumpali. Nyt nämä hyvätahtoiset hyypiöt eivät enää tohdi lähteä pois.

- Aivan viime aikoina on nuo ohikulkijat kuitenkin jostain syystä vähenneet. Siksipä tässä heti alkajaisiksi tahdon sanoa, että tervetuloa yhtyeeseen mukaan, jos hiukan osaat ja paljon jaksat soittaa. Kutsu koskee ainakin viulisteja ja puhallinsoittajia mukaan lukien säkkipillistit.

Näin rekrytointikanavat ovat siis auki, mutta mihin kokelaat ovat varsinaisesti ottaen liittymässä? Simppelisti nimetty Demo II esittelee bändin repertuaaria leveälti, eikä ryhmä tunnusta juuri mitään musiikin rajoja – tai edes rajojen olemassaoloa. Siksi samalla kiekolla voi olla outofolkkia, rämisevää romukansanmusiikkia, popin palasia ja vaikka siivu tangoa vielä kyytiläiseksi.



- Jokseensakin kuristavalta tuntuu ajatus, että tulisi pitäytyä jonkun genren piirissä. Mieluummin teemme vain musiikkia, joka ajatuksena tuntuu ja toivottavasti vielä joku päivä kuulostaakin mahtavalta.

Soitinarsenaalinne on kattava: laulun ja tutun kitara-basso-rummut kolmion lisäksi siellä on hanuri, sello ja ymmärtääkseni koskettimetkin. Riittävätkö nämä, vai onko tarkoitus/aikomus tuoda myös muita instrumentteja mukaan?

- No, tämähän ei riitä alkuunkaan. Seuraavaksi olisi tarkoitus haalia lisää jousisoittajia. Lapsikuorokin olisi tarkoitus siittää tai vaihtoehtoisesti adoptoida, jos vain folk-yhtyeille annettaisiin vihdoinkin oikeus adoptioon. Lopullisena tavoitteena on se, että saamme istua aurinkotuolissa valkoisissa puuvillavaatteissa siirtomaakypärä päässä. Kun sitten hyräilemme uusia biisejä, partituurinkirjoittajaryhmä kirjoittaa ne puhtaaksi ja seuraavan grogin aikana sinfoniaorkesteri vahvistettuna poljettavalla Solifer-mopolla soittaa ideamme auringonlaskusta punaisena hohtavalle merelle.

Okei. Siinä sitä riittää visiota sulateltavaksi. Harmi että Douglas Adams on jo edesmennyt, tai ainakin muualle siirtynyt. Ja kun tälle tielle on lähdetty, kääntyy keskustelu kuin luonnostaan Olkiluodon kolmannen demon mahdolliseen valmistumiseen. Tämähän on koko kansakuntaa ravisuttava kysymys, mutta pakko se on esittää: koska Olkiluoto 3 on sitten valmis?

- No, joo... Tää on selkeä juttu: kun laastia vatkaa liikaa niin betoniin tulee ilmaa puristuslujuutta heikentämään. Kun taas kappaleita tehdessä vatkaa liikaa, niin vetolujuus kärsii ja syntyy ainoastaan maanantaikappaleita. Nämä jutut pätevät niin Olkiluotoon kuin Olkiluoto 3:een.

Niin tai näin, Olkiluodon 3 -demon takana siintää jo pitkäsoitto, jonka työnimi on tällä hetkellä Hanhikivi.

- Sitten vasta vatkataankin biisit täyteen ilmaa ja avausraita on nimeltään maanantaikappale.

Mikäpä muukaan - mutta palataan tähän toiseen demoon. Voitteko avata hieman Lumisade ja Yksin -kappaleiden taustoja. Kumpikin on hitaamman puoleinen ja synkkyyteen taipuvainen. Onko tämä musiikkia Kaurismäkilandiasta, jossa jokainen pitää ikävää?

- Juurikin jotensakin näin, suomalaiskansallinen elämänvalo ja onnellisuus on kirkkainta maailmassa, kuten tutkimuksinkin on viime aikoina todistettu, mutta toisaalta myös luonteeltaan sellaista, että se on piilossa jossain todella syvällä.



- Lumisadehan alkaa öisestä kuulaasta lumisateesta, jota kukaan ei näe ja aamulla kaikki on räntää, mutta on se lumisade siellä ollut. Sama kun metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole paikalla, niin kuuluuko kaatumisesta ääntä? Kyllä kuuluu ja kova, mutta se ääni tai lumisateen kauneus pitää osata kuvitella. Ja parhaiten se onnistuu, kun saa olla yksin.

- Sama kauneuden kätkeminen pätee nimittäin Yksin-biisissäkin: vaikka ollaan niin yksin, että banaanikärpäsetkin lievittävät ikävää niin lopulta todetaan, että kaikkein kaunein on kuitenkin juuri tää mun maailmain. Ikävän iloista, etten sanoisi.

Vihoviimeinen vitutuksen aihe luiskahtelee puolestaan vinossa tangossaan jo mielestäni hiukan komiikankin puolelle. Sellaisella manummismaisella tavalla, josta on synti soimata ketään. Miten ihmeessä kappale syntyi, sai juuri tämän muotonsa ja mikä on se 'vihoviimeinen vitutuksen aihe'?

- Tämäkin sujahtaa sinne saman ilo piilottamisen eetokseen. Tarinat tosielämästä ovat koomisia, tällä kertaa on vain päässyt käymään niin päin, että ilo ja onni oli jo vahingossa päässyt pulpahtamaan pintaan. Jokainenhan tuntee tilanteen, jossa kaikki on oikeastaan niin hyvin kuin olla ja voi. Tällöinhän pitää keksiä joku vihonviimeinen aihe, jolla mielen saa taas myttyyn. Biisin taustalla onkin juuri tällainen tosielämän tilanne viime kesältä: aurinko paistoi kuumasti ja kylmää olutta sekä ystäviä riitti. Mutta sitten - naapurin auto oli vinossa parkkiruudussa. Yritäpä siinä olla onnellinen. Ja vain tango riitti tuon mielenmuutoksen dramaattisuuden kuvailemiseen.



Musiikista puhuttaessa puhutaan helposti kauneudesta ja rumuudesta, viehättävästä ja luotaan työntävästä. Olkiluoto tuntuu operoivan melko paljon tuolla kauniin rumuuden ja ruman kauneuden vaikeasti määriteltävällä alueella. Yhtye myös tiedostaa ympäristönsä ja käyttää mustaa huumoria taiten, tehdessään kauniita kappaleita rumuudesta. Ja hyvä näin, sillä toisinpäin operoituja biisejä on eetteri ja vastaanottimet pullollaan. Onko negatiivisuus siis suunnaton positiivinen voimavara?

- Kyllä asia on juurikin päinvastoin: kun lähtökohta on positiivisuus, ei negatiivisuus juurikaan tuota tuskaa, toisinpäin tuloksena olisi vain missihymy.

Kunhan Olkiluodon kolmonen on siis valmis koittaa pitkäsoiton vuoro, teoriassa nyt ainakin. Tähtäimessä on tuleva kevät, jolloin materiaalia pitäisi päästä työstämään lopulliseen muotoon. Ja kun prosessit ovat käynnissä on Olkiluodon tarkoitus jalkautua myös entistä useammin estradeille.

- Ja mestariteoksethan on koko jutun ydin; uusia sellaisia on taustalla kokoajan syntymässä.



Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Älkää tykätkö meidän Facebook-sivuista älkääkä kuunnelko meidän biisejä Soundcloudista. Laittakaa näyttöpäätteenne kiinni ja syökää räkää sekä hyppikää sohvalla - ei kuitenkaan mene kovinkaan kauaa ennen kuin kuolette.

Desibeli.net kiittää ja kumartaa.

Olkiluoto Soundcloudissa
Olkiluoto Facebookissa

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Olkiluoto