Alasin - suomihevirokkiprogen parhaat puolet samassa paketissa

Turkulainen Alasin on takonut metallista rokkiaan jo jonkin aikaa, mutta taannoin ilmestynyt Harharetket-albumi nosti ryhmän uudelle tasolle. Desibeli.net haastatteli kvartetin biisinikkareita, eli ääneen pääsivät kitaristi/säveltäjä Vesa Siltanen ja rumpali/sanoittaja Ville Ruuskanen. Näin äänettömiksi yhtiömiehiksi jäivät laulaja Jani Leinikka ja basisti/taustalaulaja Markus Lehto.

Alasin löi siis ensi kertaa kipinää joskus vuoden 2003 paikkeilla, mutta isommin asiat alkoivat rullaamaan vasta vuoden 2011 tienoilla. Tuolloin bändi julkaisi Yksinäisyydenpelkääjät -demon ja löysi samalla toimivan kokoonpanon.

Vesa: - Siihen asti tuulinen kakkoskitaristin paikka jätettiin täyttämättä ja jatkoimme nelikkona, yhden kitaristin voimin. Se on vaikuttanut paljon sovituksiin ja myös meikäläisen tapaan säveltää. Samalla suurin osa vanhoista biiseistä tippui pois ja aloitimme “puhtaalta pöydältä”.

Tuon jälkeen Alasin on julkaissut kolme sinkkua, yhden EP-levyn sekä pitkäsoiton, jotka ovat kaikki vieneet yhtyeen soundia ja tyyliä johdonmukaisesti eteenpäin. Vuosien saatossa soittajien taitotaso ja näkemys ovat luonnollisesti syventyneet, mutta itse bändin ja sen tekemisten muodostama ydin on Vesan mukaan pysynyt aina suhteellisen muuttumattomana.

Esikoisalbumi Harharetket julkaistiin CD- ja digi-formaattien lisäksi myös rajattuna vinyylieränä keräilijöiden riemuksi. Vinyylillä kappaleet ovat hieman eri järjestyksessä ja raitoja on teknisistä syistä yksi vähemmän. Kuinka pitkään levyä muuten työstettiin ja missä paikoissa?

Ville: - Levyä äänitettiin ainakin kolmessa eri studiossa noin puolen vuoden aikana. Äänityspöydän ääressä hääri jokaisessa sessiossa loistava Severi Peura, ja hän myös tuotti ja miksasi levyn.

Genreviittojen kanssa on aina hiukan ikävää osoitella, mutta jos musiikkianne pitäisi kuvailla ummikolle, joka ei ole aiemmin kuullut sitä tahtiakaan, niin kuinka kuvailisitte sitä? Löytyisikö jotain verrokkeja ja kiintopisteitä kotimaisista yhtyeistä ja artisteista, entä mahdollisesti ulkomaalaisista?

Ville: - Alasin - suomihevirokkiprogen parhaat puolet samassa paketissa!

Vesa: - Siinäpä se tulikin kiteytettyä. Mutta jos namedroppailua harrastetaan, niin CMX:ää, Trio Niskalaukausta, vähän Kotiteollisuutta, Viikatetta ja Mokomaa on meidän sopassa. Meikäläisen biisintekoon ovat vaikuttaneet suuresti lisäksi perinteiset Metallica ja Iron Maiden, mutta myös vaikkapa Tool, Korn ja Mastodon.

Okei, Tool ja Mastodon hieman yllättivät, mutta kyllä… Mastodon kieltämättä taitaa kaikua taustalla, kun asiaa pohtii tarkemmin. Omaan korvaani albumin sulkeva Harharetket soundasi jopa hivenen 70-luvun Rushin tyyliin, mutta moiset pohdinnat Vesa ampuu nopeasti alas, viitaten jo edellä mainittuihin Tooliin ja Iron Maideniin. Rushia herrat ovat sittemmin kumpainenkin suosineet, mutta Harharetket-kappaleen synnyn aikaan Kanadan suuri trio oli vielä tekijöille suhteellisen tuntematon suuruus.

Harharetket-kappale on jo kuuleman mukaan syntynyt ensimmäisten demoläjien aikoihin, eli arviolta noin vuosikymmen sitten. Miten pitkältä aikajaksolta levylle päätyneet kappaleet siis lopulta ovat, ja jäikö jotain oleellista pois? Entä kuinka paljon biisit muokkaantuivat vielä studiossa sorvin ääressä?

Vesa: - Harharetkistä ja DNA:sta on tosiaan ekat demot tehty jo joskus 10 vuotta sitten ja DNA on soitettu keikallakin ekan kerran jo 2008. Kuorta, Kysymystä ja Diskopaloa on veivattu treeneissä ja keikoilla vuosikymmenen alusta saakka. Loput on varta vasten levylle tehtyjä uusia biisejä. Haluttiin mukaan sekä tuulahduksia menneestä että itsellemmekin tuoretta kamaa.

Biisit kävivät esituotantovaiheessa läpi normaalin sparrausvaiheen, jolloin hiontaa ja muokkausta tapahtui, mutta Vesan mukaan mitään radikaaleja muutoksia ei tuossa vaiheessa enää suoritettu. Eikä joukosta tarvinnut edes tipauttaa mitään pois, vaan kaikki aiotut numerot myös päätyivät kiekolle.



Sessiot olivat siis mitä onnistuneimmat, joten mistä kappaleestanne olette kaikista ylpeimpiä? Voi olla vaikka jokin muukin biisi, kuin jokin näistä yhdeksästä…

Vesa: - Maanantaikappaleet -EP:n Rakastan on mielestäni kokonaisuutena onnistuneimpia tuotoksiamme. Säveltäjänä olen erityisen ylpeä eeppisemmistä siivuista kuten juuri Harharetkistä ja DNA:sta.

Ville: - Rakastan on kyllä jotenkin kylmän viiltävällä tavalla erilainen kappale, ja sanoitus ja sävellys tukevat toisiaan hienosti. Uudelta levyltä suosikkini on Astuvansalmi, onnistuin kerrankin kertomaan tarinan laululyriikan pienessä tilassa, ja vieläpä mahduttamaan kaksi eri kertojaa.

Ennen pitkäsoiton ilmestymistä Alasin julkaisi kaksi videosinkkua. Kysymys on biisinä (formaatti)radioystävällisempää Alasinta, eli samalla uusia kuulijoita helpoimmin mukaansa nappaava numero, joten siivun valinta ensimmäiseksi sinkuksi oli lopulta hyvinkin helppoa. Ääripäät osoittautui taas aiheensa puolesta tarpeettomankin ajankohtaiseksi, mitä videokin osuvasti alleviivaa.

Miten videoiden tekeminen muuten sujui? Löytyykö ryhmästä sisäisiä Bob Geldofeja, jotka syttyivät tuleen kuvausten aikana, vai olivatko kuvaukset enemmänkin hidasta kärsimystä?

Ville: - Uusin Alasin-jäsen Markus on monilahjakkuus, basson lisäksi myös kamera pysyy kädessä paremmin kuin hyvin. Videoita tehdessä opimme, että videon voi joko suunnitella hyvin ja toteuttaa melko nopeasti (Kysymys) tai sinnepäin ja hyvin hitaasti (Ääripäät).

Entä tuletteko julkaisemaan myös lisää videoita?

Ville: - Videoita tehdään varmasti lisää!

Alasin lähtee vuoteen 2019 suunnitellen hiljalleen seuraavaa pitkäsoittoa. Kappalemateriaalista on jo hahmottumassa runko, mutta mitään aikatauluja on vielä turha lyödä kiinni. Yhtyeen tavoitteisiin kuuluu myös keikkarintamalla aktiivisemman roolin ottaminen, joten siinähän sitä on uudenvuoden lupausta jo kyllikseen.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Vesa: - Ei muuta kuin levyä kuunteluun ja nähdään keikoilla. Mauri Kunnasta lainatakseni: “Piis vaan niin perkeleesti!”

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Markus Lehto