05.01.2019
Yhden miehen psykofolkkia esittävä yhtye Kuis? on sama asia kuin Kuisma Korhonen, joka on vaikuttanut sooloilujensa ohessa myös Redhill Rats -yhtyeessä. Desibeli.net haastatteli miestä nimen takaa ja aluksi piti selvittää tuo nimijuttu. Otsakehan on lyhenne, mutta miten ihmeessä näin hankala esiintymisnimi valikoitui?
- Idean lyhenteen käyttöön sain ehkä Laura Naukkariselta ja hänen erinomaiselta yhden naisen yhtyeeltään Lau Naulta. Ja toki Kuis? kuvastaa yleistä uteliaisuutta ja ihmettelyä maailman edessä. Liian usein ihmiset omaksuvat jyrkkiä mielipiteitä ilman todellista tietoa tai harkintaa. Tämän oli havainnut jo ranskalainen 1500-luvun humanisti Michel de Montaigne, joka otti henkilökohtaiseksi motokseen kysymyksen ”Mitä tiedän?”
Entä kuinka pitkään olet tehnyt musiikkia Kuis?-nimellä? Kaikkitietävät musiikin digipalvelutkaan kun eivät anna juuri vastauksia, joten mihin asti historiaan esikoisalbumisi
juuret juontuvat?
- Kaksi albumin kappaleista (Kallion laella, kiven kolossa ja En tiedä) on peräisin hamasta menneisyydestä eli 1990-luvulta, jolloin tein jo satunnaisia soolokeikkoja.
Muut kappaleet ovat enimmäkseen vuoden 2017 satoa, jolloin Korhonen pääsi kokeilemaan uusia suomenkielisiä biisejään keikoilla. Vastaanotto oli niin rohkaiseva, että seuraava looginen askel oli äänittää materiaali. Samalla löytyi kysymysmerkillä ryyditetty esiintymisnimi ja loppu onkin lähihistoriaa.
Musiikkisi sai todella pohtimaan eri genrejen välisiä aitoja, sekä etenkin niitä rikkaita ruohikkoalueita jotka jäävät tonttien väliin. Oletko omasta mielestäsi kertoja, välittäjä vai kenties vain kaiken todistaja? Rokkari, folkisti, singer-songwriter?
- Ehkä eniten olen ihmettelijä, niin ulkoisen kuin sisäisen avaruuden. Itse en biisejä työstäessäni kovin paljoa genrejä miettinyt, annoin kaiken tähän ikään saakka kuulemani vaikuttaa omalla painollaan – folkista rokkiin, psykedeliasta progeen, uudesta aallosta 2010-luvun häröilyihin. Tiettyä punk-henkistä DIY-ideologiaakin pääsin toteuttamaan, ainakin sikäli että päätin tehdä jutut itse vaikka mitään musiikillista koulutusta ei olekaan takana.
Musiikkia psykofolkiksi kutsunut Hiili Hiilesmaa on vastannut masteroinnista ja "konsultoinut" miksauksessa, mutta muuten Korhonen on tosiaan tehnyt kaiken mahdollisen kiekon tuotannossa. Mies on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja soittanut itse kaiken. Ratkaisua voi pitää hieman yllättävänä, sillä onhan herra ollut mukana bänditoiminnassakin, mutta toisaalta: kun musiikillista koulutusta ei löydy, voi itseään toteuttaa ja ääniä luoda kuten parhaaksi näkee.
- Alun perin kyllä ajattelin esim. rumpuihin pyytää tuttua rumpalia, mutta demotellessani biisejä kellariin ostamallani moposetillä lähtikin mopo käsistä, eli lopulta tuntien hakkaamisen jälkeen huomasin äänittäneeni aikalailla valmiit raidat niihinkin.
- Ehkä ratkaisuun vaikutti myös Jukka Nousiaisen alusta loppuun itse tekemä kakkosalbumi, johon ihastuin kovasti – levyllä on ratkaisuja, joita kukaan omasta maineestaan tarkka äänittäjä tai tuottaja ei olisi kehdannut tehdä, mutta jotka Nousiaisen visiossa toimivat loistavasti.
Albumin kannen vihreä väri, fontti ja kysymysmerkki tuovat mieleen Lepakkomiehen vastustajan Arvuuttajan, jota Frank Gorshin esitti ansiokkaasti svengaavalla 60-luvulla legendaarisessa TV-sarjassa. Korhosen huomio yllättää täysin, ja kaikki yhteneväisyydet julistetaan sattumiksi. Mutta jos hypätään hetkeksi Gotham-maailmaan, niin mitä se voisi antaa? Tässä yksi hahmotelma suoraan ajatustehtaalta:
Batman: - ”Kuka sä oot? Mistä sä tuut? Minkä tähden takaa tänne ilmestyit?”
Kissanainen: - ”Ehkä olen androidi väkevä, sähkölampaista unia näkevä, ehkä olenkin vain hologrammi, ehkä aikapommi, joka jonain päivänä vielä räjähtää…”
Samaan aikaan toisaalla:
Arvuuttaja: - ”Miksi koirat ulvovat, kyyhkyset nai, ja sika vain syö?”
Robin: - ” Pyörin ja pyörin ja jalkani sekoitan, kuuntelen tyhjien sanojen tuulta…”
Okei, siinähän siteerattiin levyn sanoituksia, joten ehkä kaiken takana piirtyy jokin suurempi kuva, mutta eteenpäin.
Soundien puolesta upeasti soiva Kevät ja pari muuta kappaletta tuovat mieleen Meddle - Wish You Were Here -aikakauden Pink Floydin. Korhonen tunnustaa aikakauden progen vaikutuksen, mutta korostaa että kotona kuunneltiin musiikkia laidasta laitaan, klassisesta jazziin, folkista rokkiin. Artisti katsoo saavuttaneensa iän, jossa nuoruudessa saadut vaikutteet ovat jo aikaa sitten muuttuneet omaksi kieleksi, mutta ainahan sitä jotain nimiä löytyy, kuten hulluuden kanssa flirttailevat ja vakavilla teemoille leikittelevät Syd Barrett ja Tuomari Nurmio.
- Yhdessä vaiheessa brittifolk oli iso vaikute, vaikkapa Steeleye Span, The Incredible String Band ja Roy Harper. Ja viime vuosina inspiraation lähteinä ovat toimineet Suomi-oudon tuoreemmat nimet kuten Risto, Joose Keskitalo, Mika Rättön proggikset, Asan sanatulva tai vaikkapa Islaja.
Lyriikoiden puolella laulaja-lauluntekijä perinne on saanut vahvistusta mm. ranskalaisesta surrealismista ja suomalaisen runouden klassikoista. Esiin nostetaan myös nuorempia runoilijoita, kuten Jyrki Kiiskinen, Tomi Kontio, Merja Virolainen, Aki Salmela ja Saila Susiluoto.
