Jukka Junttila on koonnut musiikkitekstejä menneistä ja näistä päivistä. Kirjan muodon saaneen fanzinen tekstit kertovat heistä, jotka historia on puolittain unohtanut ja heistä, jotka saattavat vielä posauttaa ison potin.
Movetron mielletään helposti ysäribändiksi, jonka eurodance hytkytti kansaa silloin joskus. Tuokin pitää paikkansa, mutta yhtye on jatkanut lisäksi uutta luovana yksikkönä, joka ei suostu muuntumaan silkaksi nostalgiakoneeksi.
Doomahtavaa, gootahtavaa ja deathinkin kanssa mainiosti kättä ravistavaa metallia ryhtyi vuonna 2003 ilmestymään pitkäsoittojen annoksissa, eikä kivisade ole sittemmin hellittänyt. Matti Riekki kiteyttää kaiken oleellisen bändistä kirjaansa.
Sentencedin matka Muhokselta isoon maailmaan oli pitkä, kivinen ja toisinaan alkoholin täyttämä, mutta samalla syntyi klassikoiksi laskettavia albumeita. Nefertiti Malaty kertoo yhtyeen soolokitaristi ja säveltäjä Miika Tenkulan tarinan.
Uusina uljaina aikoina oman musiikin julkaiseminen on entistä mahdollisempaa yhä useammalle, vaan kuinka tietä voisi tasoittaa pöytälaatikoista aina digitaalisen tai fyysisen julkaisun ilmestymiseen asti?
Kaseva edustaa musiikkia, joka määrittää Suomea ja suomalaisuutta etenkin yhden ajanjakson kohdalta. Kyseinen aika on 70-luku, ja Hannu Linkolan kokoama kirja kertoo tarinan taiten.
Stam1nan nousu suomalaisen metallin ja raskaamman musiikin instituutioksi on vaikuttava tarina. Sellainen ihmeen kaltainen kertomus, joka ansaitsee kunnon kirjoittajan työpanoksen.
Rovaniemi on pääkaupunki, sillä pohjoinen on rikkain ja väkirikkain osa tasavaltaamme. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun koko maassa on silakanpyyntikin kielletty kovilla lailla.
Olipa kerran tasavalta, jonka nimi saattoi olla Kekkoslovakia. Sinne syntyi 60-luvun lopulla poika nimeltään Antero-Pantero, joka ihmetteli maailmaa, itseään ja aikaansa. Tämä on todellista kekkostalgiaa.
70-luvun alkupuolelta asti musiikkia julkaissut Nicholas Edward Cave on yksi aikamme valovoimaisimmista rock-tähdistä. Pandemian suljettua maailman Cave suostui ystävänsä haastateltavaksi.
Jari Korkki pyrkii selvittämään manserockin rikkaan juuriston kattavuuden. Menneitä on pengottu esiin, ihmisiä haastateltu ja jo toisten leirinuotioiden luokse siirtyneitä muisteltu lämmöllä, mutta löytyikö totuus lopulta?
Michael Bleu on kirjoittanut joukon lyhyitä tarinoita ja tuokiokuvia rakkaudesta. Ne ovat kuin joukko päiväkirjamerkintöjä, vanhanaikaisia paperisia kirjeitä, tai ihan vain itsekseen pohdiskeltuja ketjuja, joissa nuori mies etsii rakkauden lähdettä ja pohtii sen luonnetta eri kanteilta.
Roudari on yhden miehen arjen tarina, tosin tuo arki on poikkeuksellisen kummallinen. Siinä ei ole ns. päivätyöläisten rytmiä, mutta kummia tilanteita senkin edestä. Paljon nauretaan, lokaa ei viskota.
Suomalaisten oopperalaulajien raskaaseen sarjaan lukeutuva legenda muistelee elämäänsä lämmöllä ja huumorilla, tarjoten mahtavia tarinoita matkan varrelta.
Suomi-soulin pieni suuri tekijä täytti 60 vuotta, joten miehen ikään ehtineen artistin elämästä soikin jo ilmestyvän kunnon kirjan. Saaren tarinan rinnalla seurataan Suomi-soulin nousua ja kuumien vuosien jälkeistä kehityskaarta.
Simon Halfonin Oasis-kirja keskittyy bändin alkuun ja matkaan kohti lakipistettä, joka kulminoitui vuoden 1996 Knebworthin jättikeikkoihin. Kirja onkin samannimisen dokumenttielokuvan sisarus, joka lupaa kertoa myös kaiken sen mikä filmissä jäi mainitsematta.
Little Steven on elänyt monta elämää. Muusikko on ollut pitkään E Street Bandin kakkosmies. Van Zandt on sooloillut, näytellyt ja tehnyt hyväntekeväisyyttä mitä yllättävimmissä tilanteissa.
M.A.Nummisen muistelmien toisessa osassa ollaan vuodessa 1990. Maailma oli muuttumassa ja murtumassa kovaa vauhtia, mutta Someron suuri mies ei ainakaan surffaillut muotivirtausten aalloilla.
Rockin vanha räyhähenki muistelee eloaan debyyttilevyn jälkeen. Menneet olivat kelpo aikoja, mutta uudemmista seikkailuista tuntuu olevan kovin vähän sanottavaa.
Monessa mukana ollut metallimies on ehtinyt puuhailla paljon muutakin, kuin pelkkiä metallitöitä. Ura käydään läpi kronologisesti, yhtäkään kurakkoa ja kukkulaa unohtamatta.
Screaming Trees ja Queens of the Stone Age -yhtyeiden riveistä tunnettu vokalisti kertoo kaiken huumeiden täyttämästä historiastaan. Myös musiikista puhutaan satunnaisesti.
Tavoite on hurja: kiteyttää oleellinen progressiivisen rockin viimeisestä 40 vuodesta 464 sivuun, mutta Matti Pajuniemi onnistuu ainakin osittain jättimäisessä urakassaan.
Artistihaku
Kirjat
Kovissa kansissa, pehmeissä kansissa tai lehtimuodossa julkaistuja kirjallisia tuotoksia arvioiva osio. Tekstejä, joissa on asiaa ja asian vierestä musiikista ja sen tekijöistä.