Memoremains – popista discoheavyyn ja kauemmas

Seinäjokelainen Memoremains ei selvästi pelkää rokkipoliisien antamia leimoja. Yhtye kertookin ylpeänä musiikkinsa rakentuvan oopperametallin, discoheavyn ja popin palasista, eikä turhia reuna-aitoja ole lähdetty suotta pystyttelemään. Kaikkea saa siis tapahtua, kunhan lopputulos vain palvelee musiikkia, bändiä ja tietysti itse biisiä. Desibeli.net haastatteli miltei koko ryhmää, kosketinsoittaja Mikon vastatessa suurimmasta osasta kommunikaatiosta. Aloitetaanko siis tuosta bändin syntyhistoriasta?

Mikko: - Idea ja kipinä tämänkaltaisen musiikin esittämisestä syntyi alkuvuodesta 2016 mun ja Eemelin (rummut) pohtiessa erilaisia musiikkigenrejä ja miksi ne kuulostavat omilla tavoillaan hyviltä. Meistä molemmat olivat tuohon asti soittaneet eri bändeissä ainoastaan rumpuja, joten toisen piti valita toinen soitin. Minä valitsin koskettimet, koska sen kautta pystyin toteuttamaan soundeja, joita olin aina haaveillut yhdistäväni vahvan rokkikitaran kanssa.

Tässä haastattelussa äänettömäksi yhtiömieheksi jäänyt basisti Aapo oli tuttu jo ennestään paikallisista muusikkopiireistä ja netin kautta löydettiin vokalistiksi Johanna, joka oli hiljattain muuttanut paikkakunnalle. Viimeinen lenkki viisiosaisessa ketjussa oli kitaristi Aleksi ja loppuvuodesta 2016 kokoonpano olikin sitten saanut muotonsa. Ensimmäinen sinkku We’re Not Alone julkaistiin saman vuoden joulukuussa ja nelibiisinen esikois-EP saatiin ulos heinäkuussa 2018. Mutta kuinka suuresta biisiarsenaalista nämä kappaleet on poimittu?

Mikko: - Tätä EP:tä ennen olemme julkaisseet 6 singleä, joista yhdestä, Ballerinasta, on kuvattu myös musiikkivideo. Tätä EP:tä suunnitellessamme meillä oli noin 8 demobiisiä, joista 4 valikoitui tuntemallemme julkaisulle.

Johanna: - Singlejulkaisujen jälkeen haluttiin kokeilla erilaista isomman kokonaisuuden julkaisemistakin. Näin päädyttiin EP:seen.

Kiekolla on kaksi menobiisiä, hiukan tunnelmallisempi siivu ja sitten vielä täysi slovari. Kuullaanko tässä kaikki Memoremainsin puolet, vai onko jo lähiaikoina luvassa uusia aluevaltauksia?

Eemeli: - Biisejä lähdetään jatkossakin tekemään avoimin mielin, emmekä halua lokeroitua mihinkään tiettyyn muottiin. Alusta alkaen olemme päättäneet olla edustamatta mitään tiettyä genreä.

Mikko: - Tällä EP:llä kuullaan muutamaa toisistaan eroavaa puolta meistä, mutta paljon on vielä esittelemättä. On ollut hienoa kuulla, että huolimatta erilaisista biiseistä, niissä kaikissa on kuulemma kuulunut meidän ominaispiirteitä.

Tuosta olen ehdottomasti samaa mieltä, kuten arviossakin jo totesin: lopputulos on aina silkkaa memoremainsia. Näin nuoren yhtyeen kohdalla vaikutteet voisivat vielä puskea pahasti pintaan, mutta lähteitä pohdittaessa mitään tiettyjä nimiä on vaikea edes osoittaa. Vuosien saatossa saadut vaikutteet ovat ajan myötä sekoittuneet jo niin tehokkaasti, että armon vuonna 2018 Memoremains on vain oma itsensä – ja hyvä niin.

Tulevaisuudessa siintää kuuleman mukaan jo seuraava julkaisukin, jolla kuullaan jopa flamencon kaikuja, joten kehitys se vain kehittyy. Ryhmän julkaisutahtihan on ollut melkoinen, kun puoleentoista vuoteen on saatu mahtumaan kuusi sinkuraa ja yksi EP, eikä mikään viittaa tahdin hiipumiseen.

Mutta palataan takaisin tuoreen EP:n maailmaan. Time is Running Out on mielestäni likimain täydellinen bilebiisi, jonka härski tarttuvuus on suorastaan käsittämätöntä. Oliko jo siivua luodessa selvää, että tämä muuten tulee uppoamaan kansaan? Vai kuinka vaikeaa on treeniksellä ja myöhemmin studiossa tarkastella ja arvioida omia lapsosiaan?

Mikko: - Vou, Kiitos! Muistan melodiaa tapaillessani miettineeni, kuinka tarttuva se on ja että haluan sen kantavan koko biisin läpi. Jo biisin demovaiheessa ilman sanoituksia se soi iltaisin päässä ja se oli merkki sen toimivuudesta, hahaa. Johanna teki biisiin tarttuvan iskevät sanat ja kokonaisuus sulautui hienosti yhteen. Se on semmoinen biisi ”minkä on aina halunnut tehdä”. Yleisesti ottaen paljonhan me treeniksellä analysoidaan ja käydään läpi demoja. Hienointa tässä porukassa on juuri se, että kaikilla tuntuu olevan avoin mieli kaikenlaiselle kokeilulle. Jopa semmoiselle, mikä ideana kuulostaa nololtakin. Ja paljon noloakin ollaan saatu aikaan, mutta niistähän me vain opimme mikä toimii ja mikä ei, hahah.

Aleksi: - Kyllä se oli varmaan koko bändille jo demovaiheessa itsestäänselvyys, että Time is Running Out on se EP:n kappale, josta musiikkivideokin kuvataan. Se tuntui kaikista helposti lähestyttävimmältä ja heti ekalla kuuntelukerralla iskevältä.

Dreaming on puolestaan jätetty hyvinkin eteeriseksi ja vaimeaksi vedoksi. Miksi näin? Onko teksti siinä määrin vahva, että mikään muu muoto ei sopinut, vai mistä on kyse?

Johanna: - Biisi oli alunperin kitarasävellys ja sille haluttiin alusta asti antaa tilaa.

Mikko: - Ennen kaikkea haluttiin tästä balladista selkeästi erottuva biisi. Ja kyllä, myös biisin teksti jätti syntyvaiheessaan mielikuviin rauhaisan tunnelman alusta loppuun. Ei tahdo malttaa, että päästään tätäkin kappaletta livenä esittämään ja yhteislaulamaan.

Memoremains ei tätä kirjoitettaessa ole vielä tehnyt ainuttakaan keikkaa, mutta tilanne tulee muuttumaan marraskuun 9. päivä, kun yhtye nousee Seinäjoen BAR 15:n, eli Warttibaarin, lauteille.

Mikko: - Olemme tuota hetkeä odottaneet kovasti ja työstäneet settilistaa siten, että saamme esitettyä tuotantoamme mahdollisimman monipuolisesti. Nyt olemme siinä pisteessä. Eiköhän viimeistään keikalla kuulla Memoremainsin uusinta saundia.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Eemeli: - Seurailkaa toimintaa Instagramissa ja Facebookissa, niin pysytte ajantasalla! Tässä vaiheessa ei haluta paljastaa vielä liikaa tulevasta (naurua).

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Markus Soini