Joonas Holmén + The Lossy Codecs – hifimpää pörinää

Säröistä kitararockia ja 90-luvun kaikuja tarjoileva Joonas Holmen plus The Lossy Codecs sai juuri Sterner Stuff -albuminsa valmiiksi. The Lossy Codecsin historia juontuu vuoteen 2013, jolloin bändin esikoislevy Sunshine and Someone to Hold alkoi muotoutumaan. Desibeli.netin kysymyksiin vastaili mies pitkän bändinimen takaa.

Toinen soololevy on nyt valmis, joten miten kiteyttäisit oman soolomusiikkisi sielun pariin lauseeseen?

- Musiikin tekeminen on minulle oksentamiseen verrattavissa oleva pakollinen tarve. Käsittelen musiikissani ongelmia ja ideoita, joista en ilman musiikkia pääsisi eroon. Olen kuluttanut niin paljon aikaa elämässäni kappaleita säveltäen, että se on minulle ruumiin toimintaan verrattavissa oleva toimitus.

The Lossy Codecs on siis paperilla yhtye, mutta todellisuudessa Holmén on kirjoittanut kaiken materiaalin, äänittänyt, miksannut ja toiminut levyn tuottajana. Kaiken kukkuraksi moneen kerkeävä vokalisti on ehtinyt hääriä kitaran, basson ja synienkin äärellä. Bändin nimelle löytyy kuitenkin mainio selitys ja syy.

- Alun perin inspiroiduin käyttämään soolomusiikissani "+ jotain" -templatea Dinosaur Jr. kitaristi J Masciksen 90-luvun sooloprojektin myötä. Hänen yhtyeensä nimi oli J Mascis + the Fog. Usein lyhennänkin oman soolonimeni muotoon Joonas Holmén + Codex.

- Lisäksi olisi hauska joskus tehdä soololevy esimerkiksi livenä bändin kanssa soittaen. Codec myöskin sanana viittaa katalogiin tai kokoelmaan. Jos siis tulet soittamaan nuotinkin keikallani tai levylläni, olet osa The Lossy Codecsia mielessäni.

Levyn arviossa pohdin mm. Pixies, Fugazi ja Butthole Surfers -yhtyeiden mahdollista vaikutusta soundiin, sekä ratkaisuihin joita on käytetty. Levyn soundi kun on mielestäni samaan aikaan modernin raikas ja aina 90-luvulle saakka kurottava. Mitkä yhtyeet/artistit itse koet selvimmin vaikutteiksesi tällä levyllä?



- Mainitsemasi yhtyeet ovat itse asiassa kaikki varsin vieraita minulle. Pixiesiä olen kuunnellut jonkin verran, mutta Fugaziin ja Butthole Surfersiin olen tutustunut vain kirjallisessa muodossa Michael Azerradin Our Band Could be Your Life -kirjan kautta.

Tähän väliin on todettava, että Surferseilta kannattaa ottaa ehdottomasti haltuun vuoden 1996 läpimurtolevy Electriclarryland, sekä kahdeksan vuotta vanhempi Hairway to Steven -pitkäsoitto, joka on edelleen melkoinen annos surfers-hulluutta ja mainio ikkuna 30 vuoden takaiseen soundilliseen murtumalinjaan. Mutta takaisin asiaan ja 90-luvun vaikutteisiin. Niitä ovat mm. Dinosaur Jr ja Sunny Day Real Estate, mutta The Smashing Pumpkins on herran mukaan ehdottomasti suurin.

- Olen aina ihaillut kyseisen yhtyeen kykyä ilmaista monia eri tunteentiloja. Esimerkiksi Mellon Collie and the Infinite Sadness -tuplalevyllä tunteiden skaala on valtava ja se saattaa vaihdella nopeastikin. Tonight, Tonight -kappaleen herkästä jousiorkestroidusta pop-rockista Jellybelly-kappaleen hevimättöön vaihto on vaikuttava. Halusin itse tehdä sen toisin päin ja toteutinkin sen omalla levylläni Acid-biisin vaihtuessa Solitary-kappaleen popmelodioihin.

Levyn miksausvaiheessa Holmén piti paria Rich Costeyn tuottamaa levyä suuntaviittoina. Mewin Frengers (2003) kun on artistin mielestä täydellinen teos, ja Interpolin Our Love to Admire (2007) tuntui olevan lähimpänä omia tekemisiä. Tavoitteena oli samanaikaisesti raskaampi runttaus ja aiempaa hifimpi jälki ilman, että pörinöistä ja säröisyydestä jouduttaisiin kuitenkin tinkimään. Sovitukset elivät ja ratkaisut muuttuivat, jopa siinä määrin, että miksaukseen meni oletettua enemmän aikaa, kun materiaali ”piti vain pakottaa toimimaan”.

- Esimerkiksi The Loneliest Guys -kappaleeseen ajattelin shoegaze-tyyppistä kitaravallia säkeistön taustalle, vaikka alun perin akustisella kitaralla biisiä säveltäessäni soitin sitä varsin rytmillisesti. Kyseinen ratkaisu päätyikin levylle. Lisäksi All This Suffering -biisin polyrytmiikka ja kertosäkeen efektoidut kitarat oli todella vaikea saada itseäni miellyttävästi kasaan.

Muutoksia mahtui siis mukaan, mutta Holménin mielestä alkuperäinen visio toteutui silti sangen mallikkaasti. Miksausvaiheen jatkuessa ja jatkuessa jotkin kohdat jäivät ärsyttämään, mutta jossain kohdin työ oli vain lopetettava.

Tekstiensä puolesta Sterner Stuff on otsakkeensa mukaisesti normaalia tuhdimpaa settiä. Tunnut epäilevän koko maailman ja elon järkevyyttä, mutta olin havaitsevinani sieltä rivien välistä myös hirtehistä huumoria.

- No olen ainakin omasta mielestäni varsin huumorintajuinen kaveri ja onhan tämä ihmiselo kaikessa rankkuudessaan myös koomista. Otamme, ainakin omien kokemusteni perusteella, itsemme ja tuntemuksemme niin poskettoman vakavasti, vaikka loppujen lopuksi koko olemassaolon kirjon näkökulmasta ne ovat varsin triviaaleja.

Holmén on kristitty ja korostaa, että kaikista epäilyksistä huolimatta ei voi kuin uskoa kaiken tarkoitukseen.

- Usein en vain tunne uskoani kovin vahvasti ja siitä kappaleenikin usein syntyvät. Mistään en tiedä mitään, vaan koko elämäni ja kaikki toimintani tapahtuu vain ja ainoastaan uskon varassa. Enkä nyt tässä tapauksessa siis puhu välttämättä uskonnollisesta uskosta, vaan uskosta esimerkiksi omaan olemassaolooni, siihen että kykenen toimimaan maailmassa ja että omat havaintoni ovat tosia.



Levyn saatekirjeessä muistat mainita vaikutteina myös Raamatun ja Nintendo-pelit. Mitä osia noista maailmoista kuulijoiden kannattaa siis ottaa haltuun?

- Raamattua olen lukenut koko elämäni. Kaikkien epäilyjen, ongelmien ja mahdollisten vaikeuksien keskellä se on tarjonnut suurta lohtua ja jotain staattista ja pysyvää epävarmassa maailmassa. Vaikka ei tykkäisikään "Jeesus-jutuista", niin Raamatun kulttuurillinen merkitys lienee ilmiselvä, joten se on osa yleissivistystäkin. Tähän kyseiseen levyyn ja itseeni muutenkin on vaikuttanut paljon Saarnaajan kirja, jossa voivotellaan kaiken turhuutta oikein olan takaa.

- Videopelit ovat mielestäni maailman kehittynein taidemuoto ja Nintendo on siitä maailmasta ehdoton suosikkini. Peleissä yhdistyy saumattomasti kirjallisuus, visuaalisuus, musiikki ja sitten se mielestäni kaikkein tärkein eli "gameplay", eli se miten pelejä pelataan, niiden interaktiivisuus.

Mainioita pelejä riittää Mega Maneista Metroid-sarjaan saakka, mutta ykköseksi Holmén nostaa vuoden 1994 DOS-peli Jazz Jackrabbit, jonka soundtrack on kuuleman mukaan käytännössä sisäänrakennettu herran identiteettiin.

Sterner Stuff kattaa musiikillisesti mm. grunge-pörinän, ilmavan indierockin sekä kevyemmän poprockin. Oliko kunkin biisin oma tyyli helppoa löytää, vai onko joukossa joitain kappaleita, joita sovitit ja muokkasit useammalle eri pohjalle?

- Minulla oli jokaiseen kappaleeseen paljon yksittäisiä sovitusideoita ja ajatus siitä, millainen meno niissä pitäisi yleisesti olla. Esimerkiksi Acid-kappaleen kohdalla halusin kuulla lopputuloksessa paljon Smashing Pumpkins -vaikutteita. The Measure of a Man -biisissä taas pidin mielessäni Dinosaur Jr:in Crumble-kappaleen; halusin, että siinä on samanlainen letkeä meno, mutta vähemmän säröä. Nauhoittelimme myös demoja esituotantomielessä levyn rumpalin Matti Muhoksen kanssa ja tällöin monet ideat selkenivät.

Ideoita siis heiteltiin, mutta biiseistä ei tehty useampia versioita. Äänitykset tehtiin verkkaisella tahdilla, jolloin eri soitinten sovitusratkaisut voitiin tehdä siinä samalla. Versiohallinta tuli vastaan vasta miksausvaiheessa, kun kerroskakusta luotiin erilaisia vedoksia.

- Jotkin äänittämäni elementit olivat yksinkertaisesti todella haasteellista saada asettumaan aloilleen kokonaiskuvassa. Esimerkiksi The Measure of a Man -kappaleen melodinen syntetisaattorilinja sen kertosäkeessä oli haastava. Miten asettaa niinkin vahva melodia taustalle, niin että se kuuluu, mutta ei häiritse laulumelodiaa?



Olet vaikuttanut mm. Trunko, Lunar Hippo ja Das Claudius -orkestereissa, joten mitä noille yhtyeille nyt kuuluu? Vieläkö tulemme kuulemaan Lunar Hippon iloista elektro-rockia ja Trunkon punkimpaa vetoa, vai keskitytkö nyt täysillä The Lossy Codecsin kanssa soittamiseen?

- Luulen, että tulen keskittymään vain ja ainoastaan sooloiluihini. Tässä puuhassa on se mukavaa, että ei edes tarvitse yrittää vakuuttaa muita ihmisiä koko touhun mielekkyydestä.

- Poikkeuksena Lunar Hippo joka, tosin lievästi nimeä vaihtaneena, tulee palaamaan uuden LP:n muodossa, joka on kohta valmis. Musiikin tyyli on kyllä varsin erilaista kuin ennen.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, mahdollisia muita tallenteita, musavideoita ja muuta sellaista?

- Acid kappaleesta on juuri julkaistu musiikkivideo ja tulossa Sterner Stuff -levyltä on vielä ainakin kaksi musiikkivideota. Sterner Stuff valmistui musiikillisesti jo yli vuosi sitten, joten intoni tehdä uusi levy on jo varsin suuri. Olen säveltänyt Sterner Stuffin valmistumisen jälkeen jo useita kymmeniä kappaleita ja koonnut niitä mielessäni levykokonaisuuksiksi. Tarkoitus on mahdollisimman pian mennä (rumpali) Muhoksen Matin kanssa äänittämään seuraava, hieman lyhyempää mutta tyylillisesti yhtenäisempää albumia. Haluan tehdä levyn, mikä on "fuzzimpi" kuin Sterner Stuff, mutta keskittyy vielä reilusti enemmän laulumelodioihin. Keikkoja on myös luvassa, joten kannattaa seurata someani yms. jos haluaa löytää paikalle.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Joonas Holmén