19.04.2025
Mika Kivelä palaa takaisin Turkuun, kun entinen pääkaupunkimme nousee maailman kirkkaimpien valokeilojen kohteeksi. Ikuinen kysymys on ajanut ihmiskuntaa jo pitkään: olemmeko täällä yksin? Siihen saadaan viimein vastaus avaruudesta ja signaalin vastaanottaja on tietysti turkulainen tutkija, jolta löytyy kontakteja erittäin yllättäviin suuntiin. Tästä alkaa uskomattomien tapahtumien sarja, joka tekee Kivelän uusimmasta kirjasta ehdottomasti tutustumisen arvoisen tapauksen.
Enostone
Kivelän uusin teos on hilpeän fiktiivinen tapaus, josta löytyy linkkejä ja yhtymäkohtia herran muutaman vuoden takaiseen Marilynin kiehkuraan, sekä tietysti tanssi- ja soitinorkesteri Kissin historiaan rohkeita lisäyksiä ja muutoksia tehneen Ja kahdeksantena päivänä -opuksen suuntaan. Lukijan ei tarvitse tietää kuitenkaan mitään sen kummempaa aiemmista kirjoista, sillä Muukalainen vain sijoittuu samaiseen Turkumultiversumiin löyhästi muiden kanssa.
Suurimmat huvit irtoavat rikkaasta sivuhahmojen joukosta, jossa on tuttuja tapauksia, niin tosielämästä kuin Kivelän muista kirjoista. Pertti ”Spede” Pasanen nostetaan viimein herran ansaitsemaan arvoon ja Kivelän tapa kiteyttää asioita sivun kokoisiin sivupolkuihin tekee kirjasta raikkaan monipuolisen kokemuksen. Monesta meistä löytyy nojatuolifilosofin vikaa/siunausta, eikä tilanne ole kummoisempi Kivelän Turussa.
Lähes kaiken taitava pienkonekorjaaja Keijo Sihvonen pääsee jälleen värkkäämään asioita ja päähenkilöksi kasvava Matti Virtanen on jotain muuta, kuin vain ’yks tavalline Virtane’. Heidän lisäkseen näkökulmaa tarjotaan eri kulmista, miltei karrikatyyristen hahmojen kautta, vaan taitava kirjoittaja osaa pitää tasapainon kohdillaan ja naurut rakentavan kuuloisina.
Fiktiivisten teosten kautta voi käsitellä yhteiskunnan ongelmia ja haasteita, mitä Kivelä tekee nyt kerrassaan terhakkaasti. Siinä missä ansiokkaatkin tietokirjat ja tutkielmat jäävät monelta kirjakaupan hyllylle, on keveään fiktioon helpompaa tarttua ja näin saavutetaan potentiaalinen yleisö, joka on jo lähtökohtaisesti tarinaniskijän puolella. Entä mitä ajatuksia ja pohdintoja Kivelä sitten uittaa tarinaansa? Ensinnäkin fokukseen nousee pakolaiskriisi, tai siirtolaiset, kuinka heitä ikinä haluaakaan kutsua. Joka tapauksessa jotkut, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja siirtymään toisiin maihin ja mikään tuon laatuinen muutos ei tapahdu kitkatta.
Kivelä tarkastelee polttavaa kysymystä pääosin kolmesta erilaisesta kulmasta, avaten samalla oivia näkymiä yhteiskuntamme eri kerroksiin ja segmentteihin. Miten kohtalonsa, asemansa ja tavoitteensa asettaa uusi tulokas, joka joutuu totuttautumaan vieraan ja oudon maailman – eli tässä tapauksessa Turun – uudenlaiseen todellisuuteen? Kulttuurishokkeja koetaan ja niistä opitaan, toisinaan kommellusten kautta, mutta kuitenkin.
Muukalaista vastassa on puolestaan heitä, jotka ovat haltioituneita vieraan saapumisesta ja siitä mahdollisesti kumpuavista uusista mahdollisuuksista. Jaksu-haleja tyrkytetään puoliväkisin, ja jokainen kukka saa tietysti kukkia rakkauden nimissä. Sitten on vastavuoroisesti niitä turkulaisia/ihmisiä, jotka eivät halua muukalaisia lainkaan maisemiin, vaan ovat valmiit katapulttaamaan nämä takaisin jonnekin – vaikka Tampereelle, tai vielä sitäkin kauemmas.
