Maj Karman Kauniit Kuvat: Metallisydän, 2003

Maj Karman Kauniit Kuvat nousi viimeisellä albumillaan takaisin huipulle, ennen kuin yhtye muuttui Maj Karmana koko kansan omaisuudeksi.

George Martin: Live and Let Die, 1973

Viidentenä beatlena tunnettu George Martin päätyi sattuman kautta luomaan yhden aliarvostetuimmista Bond-soundtrackeista.

Terveet Kädet: Ääretön Joulu, 1982

Suomen vanhin, tunnetuin ja sekopäisin hardcorebändi lopetti toimintansa 35 vuotta ensimmäisen julkaisunsa jälkeen. Käsiltä jäi jälkeensä kultaisia (!) muistoja ja ikimuistoisia levytyksiä.

Kingston Wall: III – Tri-Logy, 1994

Kingston Wall sulki viimeisellä albumillaan kaikki ovet ja loi unohtumattoman klassikon.

William Shatner: Seeking Major Tom, 2011

Kapteeni Kirk avaruuteen kadonneen Major Tomin jäljillä, eli kuinka Shatner tekee kunniaa mm. David Bowielle omalla tavallaan.

Leevi and the Leavings: Varasteleva joulupukki, 1990

Suomalaisen joulun syvää synkkyyttä luotaava albumi, jonka loi instituutioksi kasvanut rock-yhtye.

Marilyn Manson: Mechanical Animals, 1998

Marilyn Manson keksi glam-rockin ja nosti itsensä yhtyeineen korkeammalle kuin koskaan.

CMX: Discopolis, 1996

CMX yritti viimeisen kerran päästä irti itse luomistaan kahleista, tällä kertaa syntetisaattoreiden ja ProToolsin avulla.

Billy Idol: Cyberpunk, 1993

Mitä tapahtuikaan kun 80-luvun megatähti yritti tunkea kyberiä disco-punkkiin.

Leonard Cohen: I’m Your Man, 1988

Suuri runoilija, kirjailija, muusikko sekä laulaja päätti tehdä jotain hieman erilaista, ja löysi siinä samalla kadoksissa olleen suosionsa.

Marillion: The Thieving Magpie, 1988

Vokalisti Fishin lähdettyä Marillion julkaisi tuplaliven menneistä vuosista, mikä oli samalla täydellinen välitilinpäätös. Ehkä jopa liiankin täydellinen, tulevaisuutta silmällä pitäen?

YUP: 1990-1992, 1992

YUP pisti oleellisen uusista tuulista pakettiin vuonna 1992, kun kahden vuoden tuotokset lyötiin samoihin kansiin. Lopputulos oli välitön klassikko, eikä YUP ole sittemmin tehnyt mitään aivan vastaavaa – hyvässä ja pahassa.

Ultraspank: Progress, 2000

Nu-metallista on harvoille jäänyt paljon hyviä muistoja. Tässä niistä kuitenkin yksi, ja syyttä suotta unohtunut sellainen.

Tin Machine: Tin Machine, 1989

Suuntansa hukannut David Bowie päätti jättää sooloilut ja liittyä bändin riveihin, mutta kuinkas sitten kävikään?

Elvis Presley: Christmas Album, 1957

Joulu ja rockin Kuningas kohtasivat ensi kertaa jo vuonna 1957. Muutaman klassikon lisäksi tapaus loi standardin, jota lukemattomat bändit ja artistit ovat käyttäneet sittemmin.

Lou Reed: Berlin, 1973

Kuinka Lou Reed munasi kaiken julkaisemalla väärän levyn, josta kuitenkin aikojen saatossa kehkeytyi suoranainen klassikko.

Japan: Quiet Life, 1979

Tämä on tarina David Sylvainin uudesta visiosta ja siitä syntyneestä Quiet Life -albumista.

Anathema: Judgement, 1999

Kiirastulesta kasvoi uran merkkipaalu, kun metalli vaihtui post rockin maalailuun.

Kauko Röyhkä & Narttu: Steppaillen, 1980

Kauko Röyhkä osui Narttunsa kanssa ensimmäisellä yrityksellä suoraan kultasuoneen – ja kansakunnan hermopisteeseen.

Neil Young & The Crazy Horse – Ragged Glory, 1990

Neil Young ja The Crazy Horse löysivät jälleen toisensa ja lopputulos olikin sitten kitararockin historiaa.

Presidents of the United States of America: II (1996)

Grungen jälkilöylyissä menestystutkassa välähtäneen orkesterin toinen täyspitkä paljastui ajattomien powerpop-helmien aarreapajaksi.

Slayer: Seasons in the Abyss (1990)

Suurmiehen edesmenon kunniaksi nostettakoon esiin hänen uransa suurin uroteko.

The Smashing Pumpkins: Mellon Collie and the Infinite Sadness

Mielikuvien ja ulkomusiikillisten asioiden vaikutusta musiikissa ei sovi vähätellä. Juuri tämän takia on harmi, että digitaalisuuden myötä muusikoista uhkaa tulla vain kasvottomia hahmoja ja albumeista pelkkää audiota. Toista se oli silloin, kun minä olin nuori. Tämä on tarina suhteestani The Smashing Pumpkinsin vuonna 1995 ilmestyneeseen tupla-albumiin Mellon Collie and the Infinite Sadness.

Kun suomennokset taistelivat - Stones vs. Beatles

Stonesia ja Beatlesin jäsenten soolotuotantoa on suomennettu vuosien saatossa lukemattomasti, nyt kokoomat asetetaan samalle molskille.

Kent: Isola, 1997

Röyhkeän hittibiisin lisäksi levyllä kiehuu mestariteoksen ainekset.

Akron/Family: Love Is Simple, 2007

Kokeellisista levyistään tunnetun yhtyeen paras tuotos on se vähiten outo ja lähinnä menneeseen kurkistava albumi.

Jethro Tull: Aqualung, 1971

Progen jättiläisen neljäs levy on vihdoin saanut ansaitsemansa uusinnan.

Queen: A Kind of Magic, 1986

Queenin uran loppupään merkkiteos toi valoa heikkojen albumien keskelle.

R. Stevie Moore: Phonography, 1976

Kotiäänitysten kuninkaan satojen julkaisujen joukossa on sekä hyviä että merkittäviä yksilöitä.

Danielson: Ships, 2006

Jeesus-hihhulin nyrjähtäneet näkemykset loivat yhden 2000-luvun indiepop-levyistä.