12.23.2022
Maailma on täynnä yhdentekeviä joululevyjä ja sielutonta muzakpimputusta, jonka hunajaisuus saa lähinnä voimaan pahoin. Kotimaisen Jack and the Danielsin hyvään ikään ehtinyt joululevy onkin kuin raikas tuulahduksen klassisen, sielukkaan ja värikkään musiikin rikkailta kentiltä. Sieltä missä joulun ihmeet voivat tuottaa rockin, funkin, soulin, bluesin ja alkuperäisen rhythm & bluesin makuisia yllätyksiä.
Poptori
Joulusta voi olla montaa mieltä, mutta on tällä pyhäryppäällä hyvätkin puolensa. Sain tämän levyn joululahjaksi lähes kaksikymmentä vuotta sitten, kiekon juuri Desibeli.netissä tuolloin arvostelleelta, mainiolta ja aina yhtä tarkkasanaiselta Janne Kuusiselta. Ohjeistuksena taisi tulla silkka toteamus, että tälle levylle kannattaa antaa mahdollisuus. Ja kun Janne sanoo moista, niin silloin todellakin kuunnellaan.
Eikä mainospuhe ollut sanahelinää, sillä vaikka kaikki kymmenen raitaa ovat paperilla niitä vanhoja tuttuja joulubiisejä, niin meno on kuitenkin tyystin toista. Ensinnä hatunnoston ansaitsevat sovitukset, joilla biisejä sorvataan ja survotaan sielusta soittoa suosivan bändin tarpeisiin Rock on siis peruskivi ja kallio jolle rakennetaan, mutta soulahtava soundi, bluesin polte ja tarvittaessa jopa funkin puskeva jytke käyvät kaikki vetovuorossa.
Swingin’ Drummer Boy kertoo tarinan, kuinka rumpukoneesta ei ollut apua ja piti löytää oikea soittaja. Biisi antaa rumpalipojulle arsenaaliksi karibialaiset kannut, torvien törähdellessä herkullisesti ympärillä ja että tämä tuntuu jaloissa. Winter Wonderland kiihdyttää puolestaan itsensä lopun retroisen analogiseen jouludiscoiluun, jossa afrot heiluvat ja lahkeet lepattavat. Eikä näitä muutoksia ole tehty pakottamalla, vaan herkin käsin jalostamalla.
Koska kyseessä on joululevy, sitä sitovat ikiaikaiset joululevysäännökset, joista itsensä Elviskään ei pystynyt rimpuilemaan irti omalla klassikoksi laskettavalla joululevyllään. Niinpä albumi starttaa White Christmasin hiutaleiden leijuessa taivaalta alas, vaan kuinka viehkeän venytetyin askelin biisi kulkeekaan. Torvia, lähes kuiskailtuja naisvokaaleja ja tuhti annos lattarihenkistä mojoa, bändin soittaessa tarkoin korvin. Mukana ovat vain tarvittavat nuotit, mikä on myös oma taitolajinsa.
Kiekon toisessa päässä Silent Night pitää sisällään jopa puheosuuden (muistakaa Elvis!), kun ajattomat joulutervehdykset lähtevät ja immeisiä kehotetaan soittamaan kunnon joulukamaa. Puheosuudet erottavat pojat miehistä ja tekijät empijöistä, eikä Jack jää takariviin mumisemaan vaan puhuu suunsa puhtaaksi. Onko se sitten hyvä vai paha, tiedä moista.
Ja kun rockin kunkku tuli mainittua tuossa jo pariin otteeseen, niin täydennetään trilogia ylistämällä Santa Bring My Baby Back To Men hehkua. Klassisen rockin karikot voivat olla petollisia, etenkin näin jouluvesillä liikuttaessa, mutta Jack & Co. selviytyy näistäkin tilanteista naarmuitta. Annettakoon samalla pinnat tuhdille vokaalipuolelle, jossa mies- ja naislaulajat vetävät yhtä köyttä ja antavat swingin, svengin ja grooven läikkyä rinnuksille asti – mutta tyylillä.
Vuodet ovat kuluneet, mutta niin vain kaivan tämän levyn joka joulukaudeksi framille. Kiitos siis Jannelle loistavasta joululahjasta, joka on aina vain kalliimpi ja rakkaampi. Ja kiitos Jack and the Danielsille, joka saattaa yhä olla olemassa, tai sitten ei. Mutta vaikka bändin keikalle ei enää pääsisikään, niin musiikki löytyy kyllä verkon kaikkitietävistä musiikkipalveluista.
Antakaa siis itsellenne menevä joululahja ja pistäkää What Christmas Means To Us -albumi raikamaan. Ja jos biisejä pitää vain poimia soittolistalle, niin ska-moottorilla puksuttava räp-raita Nisse Polka, jo em. jouludiskoilu Winter Wonderland sekä sielukas joulurock-ralli Here Comes Santa Claus antavat jo mukavan yleiskuvan albumin huimasta potentiaalista.
Mika Roth
