Creedence Clearwater Revival: Bayou Country, 1969

Keväällä 1968 esikoisalbuminsa julkaisseesta Creedence Clearwater Revivalista muodostui vuoden 1970 suosituin yhdysvaltalainen rockyhtye. Bändin ehdoton johtohahmo John Fogerty kirjoitti kaikki yhtyeen hitit ja esitti ne raastavalla lauluäänellään. Singlemenestystensä lisäksi Creedence Clearwater Revival työsti kuusi laadukasta studioalbumia, joista lähitarkastelussa on tammikuussa 1969 ilmestynyt ja muun muassa yhtyeen läpimurtohitin Proud Mary sisältävä toinen pitkäsoitto Bayou Country.

Fantasy

1960- ja 70-lukujen vaihteen suosituin yhdysvaltalainen rockyhtye Creedence Clearwater Revival on ollut eräs tärkeimmistä musiikillisista diggauskohteistani reilun 40 vuoden ajan. Ensiksi yhtyeen tuotannosta tarttui mukaan kasettikopio kokoelmasta Chronicle 1, mutta sittemmin vinyyliformaatissa on tullut hankituksi kaikki yhtyeen pitkäsoitot John Fogertyn itsensä parjaama Mardi Gras mukaan lukien.

Creedencen albumikokonaisuuksista ehkäpä sykähdyttävimmäksi on vuosien myötä osoittautunut tammikuussa 1969 ilmestynyt ja Billboardin albumilistalla seitsemännen sijan tavoittanut, järjestyksessään yhtyeen toinen pitkäsoitto Bayou Country. Se sisältää toki John Fogertyn hittihanat avanneen ja Billboardin singlelistan kakkossijalle kohonneen Proud Maryn, jonka John Fogerty on maininnut kirjoittaneensa kahdessa päivässä palveluksesta päästyään. Svengaavudestaan ja muista kiistattomista ansioistaan huolimatta debyyttihitti edustaa albumin kevyintä tuotantoa. Kokonaisuutena nimenomaan soitannan raakuus ja voimakkaat swamp rock-vaikutteet tekevät Bayou Countrysta niin onnistuneen albumin, jollaiseksi se on muodostunut.

Pitkäsoiton avauskappale, aitoa rämekamaa edustava Born on the Bayou on kiistaton Creecence-klassikko, joka on soitettu usein myös Fogertyn soolokeikkojen avauskappaleena. Myyttisestä lapsuudesta inspiraationsa ammentaneen tekstin Fogerty sijoitti uskottavasti rämemaisemaan, vaikkei sellainen ollut hänelle tosi asiassa entuudestaan tuttu. Bootleg rakentuu iskevän riffinsä varaan ja sisältää tekstissään viisautta pimeän kaupan kannattamattomuudesta. Pelkistetyn riffin varaan rakennetun ja tekstiltään hyvinkin tummasävyisen Graveyard Trainin parasta antia ovat Fogertyn antaumuksellinen laulusuoritus ja huuliharpismi. Vastaavantyyppisiä synkkiä sävyjä Creedencen tuotannosta on annosteltu etenkin yhtyeen toukokuussa 1968 ilmestyneen ja nimeä kantavan esikoisalbumin kappaleeseen Gloomy.

Bayou Countryn kakkospuolen avaa revittelevä näkemys Little Richardin Good Golly Miss Mollysta. John Fogertyn laulutyyliä on verrattu pikku Rikuun ja mainittu cover puolustaa mainiosti paikkaansa kokonaisuudessa. Oman tuotannon osalta raakasoundisinta parhautta Bayou Countrylla edustaa kitarisminsa osalta varsin vakuuttava Penthouse Pauper, josta southern rock-yhtye Molly Hatchet levytti onnistuneen coverin. Pitkäsoiton päätöskappale Keep on Chooglin' lukeutuu niin ikään Creedencen albumiraitojen terävimpään kärkeen ja Bayou Countryn avauskappaleen tavoin se edustaa albumin swamp rock-tuotannon terävintä kärkeä.

Bayou Countrylla on ainoastaan seitsemän kappaletta, mutta niiden joukkoon ei sisälly ainuttakaan täytebiisiä. Creedencen singlehittien lisäksi John Fogerty kirjoitti myöhemmin myös koko liudan muita upeita kappaleita. Silti Bayou Countrya voinee revittelevyydessään pitää jopa ainutlaatuisena albumina Creedencen diskografiassa. Rolling Stonessa pitkäsoitosta tuoreeltaan laaditussa arviossa sen parhaiksi kappaleiksi kohotettiin Born on the Bayou ja Proud Mary, mutta monista muista kappaleista todettiin puuttuvan persoonallisuutta. Bayou Countryn kappalemateriaalia ei arviossa toisin sanoen pidetty kokonaisuudessaan laadukkaana, mutta soitannollisesti Creedencen todettiin olevan vahva yhtye.



Vuonna 2008 ilmestynyt ja myös muutaman bonuskappaleen sisältänyt Bayou Countryn 40-vuotisjuhlapainos vastaanotti kolme ja puoli tähteä viidestä mahdollisesta. AllMusicin Stephen Thomas Erlewine antoi albumille neljä ja puoli tähteä viidestä ja totesi Creedence Clearwater Revivalin löytäneen soundinsa kahden ensimmäisen albuminsa välillä.

Kovista kotimaisista Creedence-diggareista Eppujen Juha Torvinen on vuonna 1984 erään nuorisolehden haastattelussa maininnut Bayou Countryn olevan paras hänen kuulemansa albumi. Mainittu pitkäsoitto myi kultalevyksi joulukuun puolivälissä 1970. Tuplaplatinaa albumi, joka on päässyt mukaan teokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die, saavutti 20 vuotta myöhemmin.

Pertti Pulkkanen