The Balls – juurevan rockin kotimainen legenda
14.12.2023
Vuonna 1988 toimintansa aloittanut helsinkiläinen The Balls-yhtye on eräs keskeisimmistä juurevan rockin edustajista maassamme. Legendaarisimmassa kokoonpanossaan yhtyeeseen kuului kolme kitaristia, eli perustajajäsen Tipi Järvinen, Petri Peevo sekä Pera Huuskonen. Basisteina yhtyeessä ovat vaikuttaneet Silu Seppälä, Rane Raitsikka, Jimi Sero sekä Jari Paulamäki. Kirsikkana kakun päällä on upeat äänivarat omaava ja karismaattinen solisti Marjo Leinonen. Ahkerana keikkabändinä kunnostautuneen Ballsin levytysdiskografia koostuu neljästä pitkäsoitosta, yhdestä mini-LP:stä ja yhdestä tuplakokoelmasta.
Kotimaisen juurimusiikin keskeisiin edustajiin lukeutuva The Balls -yhtye aloitti toimintansa jo tuossa vaiheessa pitkän työuran tehneen kitaristin Tipi Järvisen kasaamana Natsalla. Hän omisti laajan levykokoelman, josta yhtyeen ohjelmistoon poimittiin kiinnostavia kappalevalintoja.
Muilta osin bändin kitaristeina vaikuttivat muun muassa esikoisalbuminsa Kuningas aikaisesta Cliftersistä muistettu Petri Peevo ja Pera Huuskonen, niin ikään esimerkiksi Cliftersissä ja Deep Talking Boysissa soittanut rumpali Sami "Sande" Vettenranta ja originaalibasisti Silu Seppälän paikan ottanut, esimerkiksi punkbändi Lamassa ja kotimaisen katurockin klassikkoyhtyeessä Smackissä vaikuttanut Rane Raitsikka, alias Harri Jäntti. Viimeinen kiinnitys Ballsiin oli merkittävät Janis Joplin -valmiudet omannut solisti, Kajaanista lähtöisin ollut Marjo Leinonen.
Ballsin ensimmäinen levytys oli yhtyeen nimeä kantava, rujo, mutta rakas mini-LP, jonka biisistöön kuuluivat muun muassa Leinosen varhaista tuotantoa edustavat kappaleet Treat Right Your Heart, Funny Woman ja Raven, joista viimeksi mainittu voitti Levyraadin. Mainituista biiseistä Leinonen oli ehtinyt työstää demot Petri Anttosen kanssa. Ballsin esikoisen tunnetuinta coverosastoa edustavat Leinosen varhaisiin bravuureihin lukeutunut Elvis Presleyn That's All Right sekä Larry Williamsin originaali ja myös The Beatlesin levytysohjelmistoon 1960-luvun puolivälissä lukeutunut Bad Boy. Shakey Ground -kappaletta Antti Kirvesmäki ehti taltioida vajaan minuutin verran.
Keikkayhtyeenä Ballsista muodostui nopeasti tapaus maassamme. Basistiksi Rane Raitsikan paikalle vaihtui niin ikään Smackistä, Pelle Miljoonan Miljoonaliiga -yhtyeestä sekä Sound Storm Shockista muistettu Jimi Sero.
Ballsin esikoisalbumi oli vuonna 1990 ilmestynyt ja varsin vahvasta kappalemateriaalista koostunut, Jani Viitasen nauhoittama Drunkfish. Sen kappaleista Crazy Rhythmistä muodostui Ballsin tuotannon suurin hittikappale ja oman tuotannon selkeää parhautta albumilla edustavat lisäksi Tallman, sulavasti svengaava Quickhelper, Veeti Kallion huuliharpismilla ryyditetty tunnelmapala Spring Time Deal sekä juurevuuden ydintä nimensä veroisesti huokuva Honey.
Lainakappaleista tunnetuin on Chuck Berryn ensilevytys Maybelline ja muita covereita edustavat Jerry La Croixin Money (Mean Old World), Mitch Ryder and The Detroit Wheelsin Sock It to Me sekä Stone the Crows -yhtyeen solistina muistetun kovan skotlantilaislaulajattaren Maggie Bellin toisen sooloalbumin nimikappale Suicide Sal. Ulkomaankeikkailunsa osalta Balls teki vuonna 1991 rundin Torontossa.
Yhtyeen toista pitkäsoittoa, Pave Maijasen tuottamaa albumia Balls Change When Balls Want to Change saatiin odottaa vuoteen 1993 saakka. Albumi sisälsi runsaasti kitaristi Pera Huuskosen sävellyksiä, ja lainatuotantoa edustivat tällä kertaa Chuck Berryltä Too Much Monkey Business ja etenkin Leinosen voimakkaasti diggaaman Sly and the Family Stonen I Want to Take You Higher.
Vuonna 1995 ilmestyi Jukka Orman tuottama ja varsin mielenkiintoisia äänityksellisiä ratkaisuja hyödyntänyt albumi Jungle in a Barrell. Leinosen laulusuorituksia voi mainitulla pitkäsoitolla pitää edeltäjäänsä onnistuneempina. Jungle in a Barrellin huippuhetkiin lukeutuvat esimerkiksi Virginal Feeling ja Songwriter. Jungle in a Barrelin laadukkuudesta huolimatta Ballsin edustaman hippirockin aika alkoi tuossa vaiheessa olla jossakin määrin ohi.
Seuraavan kerran yhtyeestä kuultiinkin levytystensä osalta vasta vuonna 2001, jolloin ilmestyi Mitja Tuuralan tuottama ja varsin myönteisiä arvioita vastaanottanut albumi Skinny Dipping. Tässä vaiheessa yhtyeen basistiksi oli vaihtunut Jari Paulamäki. Laadukkaasta omasta tuotannosta, josta mainittakoon pikaisesti kappaleet Magic Go Go Shoes ja Candy Thief, huolimatta albumin tunnetuimmaksi raidaksi muodostui sen ainoa coverbiisi, rivakka näkemys The Temptationsin kappaleesta I Can't Get Next to You.
Balls keikkaili lähes entisenlaisella palolla vuodet 2001–2002 ja Kuopion Henry's Pubissa heinäkuussa 2002 soitettu keikka jäi mieleen varsin onnistuneena. Rane Raitsikan palattua Suomeen Balls keikkaili vielä vuosina 2009–2010. Tuon aikaisista keikoista isoin oli ZZ-Topin lämppäys vuonna 2010 Järvenpään Puistobluesissa.
Iisalmen Sandels Rockissa 2009 todensin yhtyeen keikan lineupissa, jonka muodostivat Marjo, Sande, Peevo, Pera, Jimi ja Rane. Ballsin perustajajäsen Tipi Järvinen oli nimittäin menehtynyt sairaskohtaukseen joulukuun alussa 2007. Sandels Rockin varsin tiukan Balls- keikan ohjelmisto koostui lähes kokonaan debyyttipitkäsoitto Drunkfishin ja Ballsin esikoismini-LP:n kappaleista. Säännön vahvistavana poikkeuksena oli encorena soitettu ja tuossa vaiheessa tuoreinta levytysmateriaalia edustanut The Temptations -cover I Can't Get Next to You.
Ballsille on sovittu tässä vaiheessa kaksi uutta esiintymistä. Tiivistämössä yhtye heittää keikan uuden vuoden aaton aattona 2023 ja toinen esiintyminen on Jytäkesä Go Gossa 2024.
Vuonna 2005 Ballsilta julkaistiin kattava ja kakkoslevynsä osalta suurimmaksi osaksi aikaisemmin julkaisemattomasta tuotannosta koostunut tupla-CD Fastlane Through the History of Balls. Vaikka Balls on ennen kaikkea livebändi, myös huomattava osa yhtyeen levytystuotannosta on edelleen mainiosti kulutusta kestävää. Marjo Leinosen tuoreempiin yhtyeisin ovat lukeutuneet kaksi albumia julkaissut Viranomaiset, vuonna 2012 ainoan, mutta sitäkin laadukkaamman pitkäsoittonsa työstänyt Huff n' Puff sekä viimeisimpänä Marjo Leinonen & Bublicans, jonka esikoispitkäsoitto Holy Roller edustaa vuosikertaa 2023.
Viranomaisten kanssa Leinonen esiintyi Keitele Jazzissa vuonna 2008 ja tapasi tuolloin keskeisiin diggauskohteisiinsa lukeutuvan ja samaisella festivaalilla esiintyneen Maggie Bellin. Vuoden 2013 Imatra Big Band Festivaalilla Leinonen esiintyi Huff n' Puffin solistina ennen Johnny Winterin viimeistä Suomen-keikkaa. Winterin ja Huff n' Puffin keikkabussit sijaitsivat vierekkäin. Winter oli kuullut Leinosen äänenavauksen ennen Huff n' Puffin keikkaa ja antoi tälle ikimuistoista palautetta vokalisoinnistaan ja tsekkasi intensiivisesti myös varsinaisen keikan.
Pertti Pulkkanen
