Vuosi 2008 Desibelin toimituksen silmin

Etkö kuunnellut yhtäkään uutta levyä vuonna 2008? Yrititkö kuunnella kaikkia, mutta aika ei riittänyt? Turvaatko musiikkivalinnoissasi imelään konsensukseen? Ei hätää, Desibelin valveutunut toimittajakaarti kertaa, mikä oli ehdottomasti parasta viime vuodessa. Näitä nimiä kelpaa pudotella.

Ilkka Valpasvuolle vuoden paras musiikillinen hetki ja ainutkertaista erinomaisuutta oli nähdä Ilosaarirockissa Mike Patton, Mondo Cane & Ilosaarirock Sinfonietta. Parhaita kotimaisia levyjä olivat puolestaan Murmanskin Chinese Locks ja Plutonium 74:n Peittoalueen ulkopuolella.

Ville Kuituselle Patton ja kumppanit olivat sen sijaan vuoden kovin pettymys, vaikka Ilosaari muuten hänet vakuuttikin, erityisesti Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan keikka. Kokonaisvaltaisen hype-elämyksen hänelle muodosti KISSin odottaminen, tapaaminen ja liven todistaminen, mikä oli lähes liikaa. Levyttäneistä hän nostaa esiin ilmiön nimeltä Volbeat.

Jarmo Panula ei keikat skipanneena hurraa vuodelle suuresti, mutta kertaa arvostelemistaan kiekoista puskista tulleen Reversionin progemetallikiekon King of Deceit ja Takoraudan ällistyttävän tasokkaan omakustanteen Pala todellisuutta. Myös Rytmihäiriön koukukas ja humoristinen surmacore-kiekko Sarvet, sorkat ja salatieteet lämmitti häntä.

Kari Koivistoinen nostaa esiin puolestaan puun takaa tulleet Portisheadin Thirdin sekä Elbow´n The Seldom Seen Kidin. Keikoilla vakuuttivat Barcelonan Summercase-festivaaleilla The Grinderman ja Foals, energisyydessään ja vimmaisuudessaan unohtumattomia.

Jari Jokirinne ihastui Bruce Springsteenin Stadikan keikkaan, joka osoitti pomon voivan halutessaan vetää kolmen tunnin show´n vailla notkahduksia – silkkaa juhlaa alusta loppuun. Levypuolella vanhat suosikit Weezer ja The Cure julkaisivat pitkästä aikaa oikeasti hyvät levyt. Levypuolelle lisäyksinä vielä Grand Archivesin ja Chris Wallan levyt ansaitsevat ehdottoman huomion. Vuoden yllätys oli, että Chinese Democracy julkaistiin, eikä se ollut edes totaalisesti perseestä.

Tommi Saarikoski komppaa kehumalla myös Elbow´ta ja Weezeria, joka palasi omalle tasolleen, minkä lisäksi noston ansaitsee Glasvegasin debyytti.

Otto Suuronen tulee muistamaan vuoden 2008 mm. The Nationalin henkeäsalpaavan upeasta keikasta Ruisrockissa, pitkäaikaisimman musiikillisen rakkautensa The Curen todistamisesta elävän Berliinissa, sekä Joose Keskitalon instant-klassikosta Saimaan rannalla (albumilta Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo).

Tomas Ojapelto nautti Portisheadista Barcelonan auringon alla kaksikin kertaa, Pattonista, Mondo Canesta ja muista Joensuussa, Meshuggahista Jurassic Rockin mutavelleissä, ja kyynelehti kun Emma Salokoski Ensemble esitti Veden alla -biisiään Jyväskylän syysillassa. Levyistä Dub Trion Another Sound Is Dying levyn dub/metalli-fuusio loksautti suun auki ja Olavi Uusivirran kasvaminen varteenotettavaksi singer/songwriteriksi oli positiivinen yllätys.

Mikko Heimolalle parhautta edustivat Cynicin 15 vuotta odotettu kakkosalbumi Traced in Air, joka tultaneen muistamaan yhtenä tämän vuosikymmenen progemetallibuumin kestävämmistä tuotoksista. Myös Portishead oli omassa sarjassaan. Vuoden debyytiksi jäi tasokkaan kilpailun puutteessa Kurki. Keikoillakin kävin, toteaa Mikko.

Tuomas Tiainen diggaili samoin Murmanskia ja Laineen Kasperia. Lisäksi Fleet Foxesin valtavasti huomiota keränneen debyytin barokkipop ja hunajaiset harmoniat vangitsivat ensikuulemalta ja viehättivät pitkään (erityisesti White Winter Hymnal). Kevin Martinin The Bug -aliaksen London Zoo sisälsi puolestaan vuoden stydeimmät bassotaajuudet, Lontoon tumman soundin sekoittuessa sen alkulähteiden moderneihin dancehall-rytmeihin. Lisäksi Tuomas diggaili Cocoa Tean Barack Obama -biisiä ja retrospektiiviä The Sweet Sound of Cocoa Tea. Livenä vakuuttivat Devo, Stephen Malkmus ja The National.

Elbow'n ja Murmanskin kehujiin liittyy myös Jani Ekblom, jonka vuosi oli täynnä musiikillista hyvyyttä: Wolf Parade, The Walkmen, Paavoharju, TV on the Radio, My Morning Jacket, No Age, Jay Reatard, Gang Gang Dance ja mieleenpainuvimpina Asa sekä Laineen Kasperin Saatana saapuu Sörnäisiin. Pitkä on myös hänen keikkalistansa, sillä Murmanskin lisäksi Built to Spill, Sunset Rubdown, Casiotone For The Painfully Alone, Low, Liars, Interpol ja The National vetosivat häneen.

Kuten tavallista, hajonta on suurta, mutta yhteisiä suosikkejakin löytyi. Itämaan tietäjät saavat siis tänä loppiaisena pitää kultansa, suitsukkeensa ja mirhansa, sillä myös joulun lapsi ilahtuu enemmän esimerkiksi Portisheadista, Elbow´sta ja Murmanskista. Niiden tahdissa, tulevaan vuoteen.

Teksti: Mikko Heimola, livekuvat: Ilkka Valpasvuo