Volbeat: Guitar Gangsters & Cadillac Blood

Mascot

Volbeatin kohdalla voinee puhua jo jonkinlaisesta ilmiöstä. Ensin tanskalaiset vetivät vaivihkaa kolme klubikeikkaansa täyteen porukkaa viime keväänä. Loppukesästä Ankkarockin ja Jurassic Rockin esiintymiset olivat kyseisten festivaalien odotetuimpia. Pisteenä iin päälle tämä asianosainen levytys nousi Suomen virallisen albumilistan ykköseksi. Eikä aikaakaan kun bändi ilmoitti heittävänsä minikiertueen täällä pohjolan perukoilla, joka sekin on hyvin pitkälti jo loppuunmyyty. Mistä oikein on kyse?

Jos joku ei ole vielä tietoinen siitä mikä on saanut suomalaisetkin sekaisin niin selvitetäänpä se ensi töiksi. Vuonna 2005 julkaistu The Strength/The Sound/The Songs ei vielä pankkia räjäyttänyt, mutta esitteli yleisölle yhtyeen joka samanaikaisesti flirttaili niin rockabillyn kuin junttametallinkin kanssa. Viime vuonna ilmestynyt Rock The Rebel/Metal The Devil vei hommaa astetta pidemmälle ja toi rokettirollin ohella lisää melodisuutta sekä pari radiohittiä Radio Girlin ja Garden´s Talen muodossa. Vain reilu vuosi ja puolikas on kulunut edellisestä kun tarjolla on siis jo uutta materiaalia. Joko puutuminen iskee?

Parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olin valmis mieltämään kolmannen teoksen pettymykseksi. Mutta kuten monesti käy hätäisen arvion kohdalla tämäkin osoittautui...no, hätäiseksi. Guitar Gangsters on omalla tavallaan vain looginen askel Volbeatin kehityskaarella. Rokki sekä melodisuus ovat lisääntyneet ja uusina mausteina toimivat muun muassa naislaulu sekä jousiosiot. Nopeasti tulkittuna tällaisen voi katsoa tietenkin radioystävällisemmäksi. Sitä se tavallaan onkin, mutta tämän bändin tapauksessa myös oikeasti toimivaa sellaista. Nurinaa metallisuusasteen pienenemisestä varmasti kuuluu, mutta loppujen lopuksi Volbeat on saanut kokoon yhtenäisen ja hiljalleen lämmittävän albumin. Sen yllätysmomentti ei toimi enää niin tehokkaasti, mutta uudet painotukset ja pienet lisäykset pitävät keitoksen silti tuoreen kuuloisena.