Chris Walla: Field Manual

Barsuk

Death Cab For Cutien toisena voimahahmona ja yhtyeen tuottajana tunnettu Chris Walla on julkaissut ensimmäisen – ja varsin pitkään odotetun - soololevynsä. Wallan tuotantojäljestä on oman yhtyeen lisäksi päässyt nauttimaan mm. mainio The Decemberists-yhtye, joten varsin pätevöityneenä voidaan miestä myös tuottajana pitää. Field Manual osoittaa kuitenkin, että Walla on ennen kaikkea muusikko ja erinomainen laulunkirjoittaja. DCFC:ssa Walla on aina seisonut hieman Ben Gibbardin varjossa, eivätkä hänen kappaleensa ole saaneet bändin levyille yhtä suurta edustusta.

Field Manual alkaa kahdella hienolla, joskin hyvinkin erilaisella kappaleella. Avausbiisi Two-Fifty näyttäytyy 60-lukuisena hämypoppina, jonka juuret ovat Moody Bluesin ja The Beach Boysin kaltaisten melodian mestareiden maisemissa. Tämän jälkeen suorastaan jyräävällä volyymilla iskevä The Score on taas kuin suoraan Cheap Trick ja Posiesin repertuariista reväisty menopala. Vaikka Wallan kappaleiden esikuvat ovat selvästi kuultavissa, onnistuu mies kierrättämään tuttuja elementtejä raikkaalla tavalla – aivan kuten kaikilla hyvillä powerpop-albumeilla.

Erityisen maininnan ansaitsee myös hauras A Bird Is A Song, jonka ylenpalttinen kauneus tulee esiin vasta ajan kanssa. Näissä mietiskelevissä kappaleissa Walla on taitonsa osoittanut jo useilla DCFC-levyillä, joten minään yllätyksenä tämä ei tule. Mukava kuitenkin huomata, että hieman vaisuksi jääneen Plans-levyn jälkeen Walla on saanut hiottua myös tätä melankolisempaa puoltaan. Ilmeisesti Field Manualille onkin päätynyt muutama Plansilta ylijäänyt raita, joka sinänsä tuntuu hassulta – onhan käsissä selvästi tuota parempi levy.

Tiivistetysti voisi sanoa, että Field Manual on paras amerikkalainen powerpop-levy sitten Nada Surfin majesteettisen Let Gon (2002). Piste.