Chris Walla: Field Manual

Barsuk

Death Cab For Cutien toisena voimahahmona ja yhtyeen tuottajana tunnettu Chris Walla on julkaissut ensimm�isen � ja varsin pitk��n odotetun - soololevyns�. Wallan tuotantoj�ljest� on oman yhtyeen lis�ksi p��ssyt nauttimaan mm. mainio The Decemberists-yhtye, joten varsin p�tev�ityneen� voidaan miest� my�s tuottajana pit��. Field Manual osoittaa kuitenkin, ett� Walla on ennen kaikkea muusikko ja erinomainen laulunkirjoittaja. DCFC:ssa Walla on aina seisonut hieman Ben Gibbardin varjossa, eiv�tk� h�nen kappaleensa ole saaneet b�ndin levyille yht� suurta edustusta.

Field Manual alkaa kahdella hienolla, joskin hyvinkin erilaisella kappaleella. Avausbiisi Two-Fifty n�ytt�ytyy 60-lukuisena h�mypoppina, jonka juuret ovat Moody Bluesin ja The Beach Boysin kaltaisten melodian mestareiden maisemissa. T�m�n j�lkeen suorastaan jyr��v�ll� volyymilla iskev� The Score on taas kuin suoraan Cheap Trick ja Posiesin repertuariista rev�isty menopala. Vaikka Wallan kappaleiden esikuvat ovat selv�sti kuultavissa, onnistuu mies kierr�tt�m��n tuttuja elementtej� raikkaalla tavalla � aivan kuten kaikilla hyvill� powerpop-albumeilla.

Erityisen maininnan ansaitsee my�s hauras A Bird Is A Song, jonka ylenpalttinen kauneus tulee esiin vasta ajan kanssa. N�iss� mietiskeleviss� kappaleissa Walla on taitonsa osoittanut jo useilla DCFC-levyill�, joten min��n yll�tyksen� t�m� ei tule. Mukava kuitenkin huomata, ett� hieman vaisuksi j��neen Plans-levyn j�lkeen Walla on saanut hiottua my�s t�t� melankolisempaa puoltaan. Ilmeisesti Field Manualille onkin p��tynyt muutama Plansilta ylij��nyt raita, joka sin�ns� tuntuu hassulta � onhan k�siss� selv�sti tuota parempi levy.

Tiivistetysti voisi sanoa, ett� Field Manual on paras amerikkalainen powerpop-levy sitten Nada Surfin majesteettisen Let Gon (2002). Piste.