Soundgarden: Louder Than Love, 1989

Soundgarden teki raskaimman ja rosoisimman albuminsa 80-luvun viimehetkillä, ikuistaen alkupään soundinsa puhtaan voiman unohtumattomalla tavalla.

Kiss: Sonic Boom, 2009

Kissin vuonna 2009 julkaistu paluulevy oli väkevä todiste bändin nykykunnosta.

TAD: God’s Balls, 1989 / 8-Way Santa, 1991

Tadin kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa olivat muovaamassa grungen päälinjoja, bändin ollessa yllättävänkin monessa asiassa monia muita seattlelaisia aavistuksen verran edessä.

Bob Rivers & Twisted Radio: I Am Santa Claus, 1993

Mitä saadaan kasaan, kun otetaan nippu vanhoja joululauluja ja muita hittejä, joista väännetään huumorivetoista joulumusiikkia? Totaalisen mauton pannukakku, vai muhkean riemastuttava ateria?

Oasis: Be Here Now, 1997

Oasiksen kolmas täyspitkä on turpea, pöhöttynyt ja suuruudenhullu projekti, jossa esiintyy runsaasti kokaiinia. Harmi, sillä levystä olisi saanut myös paljon, paljon paremman.

The Crow: Original Motion Picture Soundtrack, 1994

Klassikoksi muuttuneen elokuvan vähintään yhtä loistava ääniraita, joka nitoi yhteen 90-luvun puolivälin kitararockin, sekä synkässä goottikuvastossa kylpevän tarinan.

Anthony Rausku: 1984, 1984/2016

Vuoden 1984 kylmän sodan pelot

Ratas: Menneisyys, 2016

Uudelleenaktivoitunut yhtye käy läpi menneisyytensä, muokaten uusiksi nipun vanhoja biisejä.

Lou Reed & Metallica: Lulu, 2011

Tämä on tarina siitä, kun rockin runoilija ja villi kokeilija, sekä metallin suuri jättiläinen löysivät toisensa.

Manic Street Preachers: Everything Must Go, 1996

Manic Street Preachersin neljäs albumi oli musiikillinen ja kaupallinen riemuvoitto. Tuskin yhdenkään klassikkoalbumin taustalta löytyy kuitenkaan yhtä traagista tarinaa. Everything Must Go onkin siitä poikkeuksellinen albumi, että sitä edeltävät tapahtumat muokkasivat albumin lopullista muotoa todennäköisesti paljon enemmän kuin varsinainen sävellys- ja studioprosessi.

Tuvalu: Pimeä saartaa meitä!, 2006

Tuvalun esikoisalbumi nosti dogma04-periaatteestaan tunnetun rock-yhtyeen kotimaiseen eturintamaan.

Absoluuttinen Nollapiste: Suljettu, 1999

Aikuistuneen yhtyeen mestariteos kasvamisesta, kasvatuksesta ja ongelmista jossain pohjoisessa kylässä.

The Duplo!: Full Speed, No Brain – The Singles Compilation, 2016

The Duplo! -yhtyeen harvinaiset garage/punk -pikkukiekot vuosilta 1997-1998 on nyt niputettu samoihin kansiin.

Velcra: Hadal, 2007

Velcra löysi kolmannella albumillaan itsestään uusia sävyjä, luoden upean klassikon ennen estradeilta poistumistaan.

Maj Karman Kauniit Kuvat: Metallisydän, 2003

Maj Karman Kauniit Kuvat nousi viimeisellä albumillaan takaisin huipulle, ennen kuin yhtye muuttui Maj Karmana koko kansan omaisuudeksi.

George Martin: Live and Let Die, 1973

Viidentenä beatlena tunnettu George Martin päätyi sattuman kautta luomaan yhden aliarvostetuimmista Bond-soundtrackeista.

Terveet Kädet: Ääretön Joulu, 1982

Suomen vanhin, tunnetuin ja sekopäisin hardcorebändi lopetti toimintansa 35 vuotta ensimmäisen julkaisunsa jälkeen. Käsiltä jäi jälkeensä kultaisia (!) muistoja ja ikimuistoisia levytyksiä.

Kingston Wall: III – Tri-Logy, 1994

Kingston Wall sulki viimeisellä albumillaan kaikki ovet ja loi unohtumattoman klassikon.

William Shatner: Seeking Major Tom, 2011

Kapteeni Kirk avaruuteen kadonneen Major Tomin jäljillä, eli kuinka Shatner tekee kunniaa mm. David Bowielle omalla tavallaan.

Leevi and the Leavings: Varasteleva joulupukki, 1990

Suomalaisen joulun syvää synkkyyttä luotaava albumi, jonka loi instituutioksi kasvanut rock-yhtye.

Marilyn Manson: Mechanical Animals, 1998

Marilyn Manson keksi glam-rockin ja nosti itsensä yhtyeineen korkeammalle kuin koskaan.

CMX: Discopolis, 1996

CMX yritti viimeisen kerran päästä irti itse luomistaan kahleista, tällä kertaa syntetisaattoreiden ja ProToolsin avulla.

Billy Idol: Cyberpunk, 1993

Mitä tapahtuikaan kun 80-luvun megatähti yritti tunkea kyberiä disco-punkkiin.

Leonard Cohen: I’m Your Man, 1988

Suuri runoilija, kirjailija, muusikko sekä laulaja päätti tehdä jotain hieman erilaista, ja löysi siinä samalla kadoksissa olleen suosionsa.

Marillion: The Thieving Magpie, 1988

Vokalisti Fishin lähdettyä Marillion julkaisi tuplaliven menneistä vuosista, mikä oli samalla täydellinen välitilinpäätös. Ehkä jopa liiankin täydellinen, tulevaisuutta silmällä pitäen?

YUP: 1990-1992, 1992

YUP pisti oleellisen uusista tuulista pakettiin vuonna 1992, kun kahden vuoden tuotokset lyötiin samoihin kansiin. Lopputulos oli välitön klassikko, eikä YUP ole sittemmin tehnyt mitään aivan vastaavaa – hyvässä ja pahassa.

Ultraspank: Progress, 2000

Nu-metallista on harvoille jäänyt paljon hyviä muistoja. Tässä niistä kuitenkin yksi, ja syyttä suotta unohtunut sellainen.

Tin Machine: Tin Machine, 1989

Suuntansa hukannut David Bowie päätti jättää sooloilut ja liittyä bändin riveihin, mutta kuinkas sitten kävikään?

Elvis Presley: Christmas Album, 1957

Joulu ja rockin Kuningas kohtasivat ensi kertaa jo vuonna 1957. Muutaman klassikon lisäksi tapaus loi standardin, jota lukemattomat bändit ja artistit ovat käyttäneet sittemmin.

Lou Reed: Berlin, 1973

Kuinka Lou Reed munasi kaiken julkaisemalla väärän levyn, josta kuitenkin aikojen saatossa kehkeytyi suoranainen klassikko.