MC 5 - eräs kaikkien aikojen esipunkyhtyeistä
05.06.2024
Detroitilainen, vuosien 1963 ja 1972 välillä aktiivisimmillaan toiminut MC5 on eräs kaikkien aikojen keskeisimmistä ja vaikutusvaltaisimmista esipunkyhtyeistä. Sen diskografia sisältää kolme toisistaan tyylillisesti eroavaa pitkäsoittoa, jotka ovat vuosien 1969 ja 1971 välillä ilmestyneet albumit Kick Out the Jams, Back in the USA ja High Time. MC5:n lähes legendaarisin kokoonpano, johon kuuluivat solisti Rob Tyner, kitaristit Wayne Kramer ja Fred Sonic Smith sekä rumpali Dennis Thompson, konsertoi vuoden 1972 Ruisrockissa. Yhtyeen kaikki jäsenet ovat ikävä kyllä edesmenneitä; heistä viimeisinä lähtivät kuluvan vuoden helmikuussa Wayne Kramer ja toukokuussa Dennis Thompson.
MC5 on Lincoln Parkissa, Michiganissä vuonna 1963 perustettu rockyhtye, joka Ann Aborissa, Michiganissa perustetun The Stoogesin tavoin lukeutuu niin kutsutun esipunkin keskeisimpiin edustajayhtyeisiin. Musiikillisilta vaikutteiltaan MC5 oli melko monipuolinen yhtye, sillä sen ilmaisuun sisältyi elementtejä garagerockista, hardrockista, bluesrockista ja psykedeelisestä rockista. Yhtyeen legendaarisen kokoonpanon muodostivat solisti Rob Tyner, kitaristit Wayne Kramer ja Fred "Sonic" Smith, basisti Michael Davis sekä rumpali Dennis Thompson.
Lyhyen ja myös kaoottisen aktiiviuransa aikana MC5 julkaisi kolme tyylillisesti toisistaan osittain voimakkaastikin eroavaa albumia, joita kaikkia voi pitää varsin onnistuneina. Helmikuussa 1969 ilmestynyt ja Grande Ball Roomissa kahtena iltana marraskuun lopussa edellisenä vuonna nauhoitettu esikoispitkäsoitto Kick Out the Jams on tunnustettu erääksi raaimmista ja vitaalisimmista koskaan ilmestyneistä konserttitaltioinneista. Pitkäsoiton suorastaan revittelevästä nimikappaleesta on levytetty useita covereita.
Albumin klassikkotasoiseen tuotantoon lukeutuu lisäksi harvinaislaatuisesti kitaristi Wayne Kramerin vokalisoima avauskappale Ramblin' Rose, josta Pelle Miljoona & 1980 levytti Tumppi Varosen leadvokalisoimana suorastaan raivoisan energisen coverinsa vuonna 1979 ilmestyneen singlensä Pelkistettyä todellisuutta B-puolelle. Kick Out the Jamsin kappaleista albumin kakkospuolen avaava Borderline saa kantaa MC5:n levytystuotannon kaikkien aikojen ensimmäisen kappaleen kunniakasta titteliä ja varsin laadukasta tasoa MC5:n esikoisalbumilla julkaistuista kappaleista edustavat lisäksi etenkin yhtyeen omaan tuotantoon lukeutuva Rocket Reducer No. 62 (Rama Lama Fa Fa Fa), Al Smithin kirjoittama Motor City is Burning sekä Colin Frechterin ja Larry Pagen käsialaa oleva I Want You Right Now.
Tammikuun puolivälissä 1970 ilmestynyttä ja Jon Landaun tuottamaa MC5:n kakkospitkäsoittoa Back in the USA voi soundiensa osalta pitää edeltäjäänsä verrattuna kevyenä, mutta kappalemateriaalinsa osalta kyseessä on sitä vastoin varsin vahvaa työtä edustava albumi. Covertuotantoa mainitulla pitkäsoitolla edustavat Chuck Berryn laulukirjasta poimittu albumin päättävä nimikappale Back in the USA sekä ilmestymisvuoteensa päivitetty raivoisa versio Little Richardin klassikosta Tutti Frutti, joka erinomaisesti svengaten avaa mainitun albumin.
Muilta osin Back in the USA -pitkäsoitto koostuu yhtyeen omasta ja lisäksi varsin laadukkaasta biisimateriaalista. Pakahduttavaa balladikappaletta Let Me Try lukuun ottamatta pääpaino on tyylillisesti vitaalisessa kitararockissa. Albumin kappaleista teiniadrenaliinia huokuvat Tonight ja Teenage Lust, aikaisemmin ilmestyneenä singleversionaan vielä raaemman käsittelyn osakseen saanut Lookin' At You, erinomaisen riffin sisältävä ja upean melodian kannattelema, kakkospuolen avaava High School, tekstinsä loppuun säästetyn "well well well take a look around" -huudatuksen osalta kotimaisen katurockin keskeisimmän klassikkoyhtyeen, eli Smackin suurimman hitin Look Around otsikkoa inspiroinut, tekstinsä osalta kantaa ottava kipakka rockkappale The American Ruse ja harvinaislaatuisesti Sonic Smithin vokalisoima, hienoisesti melodisempaan tuotantoon kallistuva Shakin' Street edustavat Back in the USA:n kappaleista kaikki klassikkotasoa.
Heinäkuussa 1971 ilmestynyt ja samalla MC5:n legendaarisen kokoonpanon joutsenlauluksi jäänyt albumi High Time on onnistunut yhdistelmä yhtyeen ydinosaamista edustavaa raakaa kitararockia ja niin ikään mainiosti toimivaa kokeellisempaa tuotantoa. Ensiksi mainittua edustavat etenkin suorastaan revittelevä avausraita Sister Ann, runsasta tartuntapintaa omaavalla kertosäkeellä kuorrutettu Over and Over sekä ykköspuolen päättävä, energisen kitararockin ja poliittiset lyriikat yhdistävä rumpali Dennis Thompsonin sävellystuotantoa edustava Gotta Keep Moving ja jälkimmäistä komeimmillaan päätösraita Skunk (Sonicly Speaking). High Timella riipaisevaan balladituotantoon lukeutuu albumin kappaleista ainoana, mutta sitäkin onnistuneemmin kitaristi Wayne Kramerin käsialaa oleva Miss X.
MC5:n legendaarinen kokoonpano ehti basisti Michael Davisia lukuun ottamatta esiintyä vuoden 1972 Ruisrockissa. Kotimaisista keskeisistä tuossa vaiheessa tulevista rockin tekijöistä yhtyeen keikka jätti lähtemättömän vaikutuksensa ainakin Pelle Miljoonaan, Nisse Poutaseen alias Rubberduck Jonesiin, Pate Mustajärveen sekä Juha Torviseen. Vielä ennen hajoamistaan MC5 esiintyi loppuvuodesta 1972 Helsingissä ja Tampereella lineupilla, jossa legendaarista miehistöä edustivat enää kitaristit Wayne Kramer ja Fred "Sonic" Smith.
Solisti Tyner menehtyi sydänkohtaukseen 46 vuoden ikäisenä 18. syyskuuta 1991 ja kitaristi Sonic Smith neljäs marraskuuta 1994 niin ikään 46-vuotiaana. Jäljelle jäänyt kolmikko kokosi rivinsä vuonna 2003 lineupilla, jossa solistina vaikutti aikaisemmin The Dictatorsin jäsenistöön kuulunut Handsome Dick Manitoba.
Vuoden 2005 Ilosaarirockissa todensin ikimuistoisen keikan MC5:n kokoonpanolta, jossa edellä mainittujen lisäksi oli mukana etenkin jäsenyydestään Guns N' Rosesissa Izzy Stradlinin lähdettyä muistettu Gilby Clarke. Keikka alkoi Ramblin' Rosella ja Kick Out the Jamsin tuotannosta mukana olivat lisäksi itseoikeutettu nimikappale sekä Rocket Reducer Ra Ma La Fa Fa. Back in the USA:n kappaleisiin setissä lukeutuivat todella upeasti versioitu Shakin' Street, Call Me Animal ja Tonight, ja High Timen kappaleita edustivat ainakin Sister Ann, Miss X sekä Over and Over. Setissä kuulluista coverbiiseistä mieleen jäi Ray Charlesin I Believe to My Soul.
Jäljelle jääneestä MC5:n legendaarisesta kolmikosta Davis menehtyi 17. helmikuuta 2012 68 vuoden ikäisenä ja Kramer toinen helmikuuta kuluvana vuonna 75 vuoden ikäisenä. Viimeinen henkiin jäänyt MC5:n jäsen, rumpali Dennis Thomson edesmeni toukokuun yhdeksäntenä kuluvana vuonna niin ikään 75-vuotiaana. Vuoteen 2022 ajoittuneen kiertueen Heavy Lifting Kramer ehti toteuttaa kokoonpanolla, jossa rumpalina vaikutti Winston Watson, esimerkiksi Mavis Staplesin kanssa työskennellyt basisti Vicki Randle, muun muassa David Bowien kanssa yhteistyötä tehnyt kitaristi Stevie Salas sekä solisti Brad Brooks.
MC5:n levytystuotannon kolme albumia edustavat 1960- ja 70-lukujen taitteen esipunkkia ehkäpä kaikkein vakuuttavimmillaan. Niistä suosikikseni on kokonaisuutena varsin vahvan kappalemateriaalinsa ansiosta osoittautunut vuoden 1970 kakkosalbumi Back in the USA, joka yhtyeen kolmesta pitkäsoitosta ensimmäisenä tarttui mukaan vieläpä originaalipainoksena.
Pertti Pulkkanen
