Sinkut II - Kes�kuu 2020

Aurea Mentis: Trail to Redemption
Mediarc

Lahtelainen Aurea Mentis on seikkaillut jo kymmenen vuoden ajan hard rockin ja melodisen metallin tiet�mill�, kiinnittym�tt� silti tarpeettoman tiukasti kumpaankaan satamaan. Vajaa vuosi sitten John Miltonin Paradise Lost toimi innoittajana Pandemonium-sinkulla ja nyt yhtye tekee kunniaa edesmenneelle hiiht�j�legenda Mika Myllyl�lle.

Trail to Redemption kulkee kuten sortuneesta sankarista kertovan eeppisen biisin kuulukin: tunneskaala on valtaisa, ��nimaisemat viel�kin laveammat. Soundiensa puolesta Aurea Mentis onkin siirtynyt syvemm�lle eeppisen ja nostattavan rockmetallin puolelle, mutta vaikka mukana on kosketintaustaa, komea kitarasoolo ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa, pysyy paketti silti kasassa. Mielenkiintoisen lis�n tuo Forte Ruin -yhtyeen vieraileva �rin�vokalisti Arttu Ruusunen, joka saa kaiken melankolian keskell� v�litt�� aggressiivisimpia tuntoja. Tarina muiden hylk��m�st� ja kunniansa menett�neest� sankarista, joka hukkasi kaiken ja poistui keskuudestamme aivan liian varhain. Lapsuuden sankari kuitenkin muistetaan aina.

Mika Roth

---

Blood Region: Valo Pohjolasta

Keski-Suomesta kotoisin oleva Blood Region esitteli korpimetalliaan viime vuoden lopulla, kun Warrior Heart yhdisteli metallin eri osa-alueita. Tuolloin eeppinen, keskieurooppalainen powermetallointi ja j�yh�n brutaali pohjoinen ulottuvuus l�htiv�t k�sikynkk��n, joka tarjosi parikin yll�tyst�.

Viiden minuutin rajan h�din tuskin ylitt�v� Valo Pohjolasta on periaatteessa raskasta death metalin pauketta, jossa sankarijutut on heivattu p��osin yli laidan � paitsi ett� pinnan alla tapahtuu paljon enemm�n, kuin mit� ensivaikutelma antaa ymm�rt��. Lopun taustalla kuuluvat kuiskailut ja yll�tt�en raskaan r�tkeen seisauttavat suvantokohdat vilauttavat progekorttia ja lyriikat kaivavat folk-kirstusta saloja, kuten korpimetallisteille kielt�m�tt� sopiikin. Tuima metalli v�lttelee n�in kaikkien genrejen keskusalueet, eik� ryhm� sido k�si��n mihink��n suuntaan. Mielenkiintoista ja haastavaakin, mutta my�s k�rsiv�llisen ja tarkan kuulijan palkitsevaa.

Mika Roth

---

Camu: Bamboo Road
T Bag Records

Viel� viime vuonna Camu oli sooloprojektin omainen viritelm�, tai ainakin itse sain tuolloin moisen vaikutelman. Nyt kyseess� on kuitenkin t�ysimittainen b�ndi, jonka energinen hard rock r�iskyy kuin 80-luvun kunnian p�ivin� konsanaan. Eik� kyseess� ole nyt mik��n studiohinkkausproggis, vaan v�rikk��sti, villisti ja vastustamattomasti paukkuva melodinen hard rock, jossa kertos�keeseen ladataan rekkalastillinen dynamiittia.

Vokalisti-kitaristi Camu Wentzel saa kuusikieliseen apuja Ville Vainion soolokitarasta ja Dimi Dallasin kakkoskitarasta, eli keppivalleille syntyy kokoa ja n�k��. J�senist�lt� l�ytyy siin� m��rin historiaa, ett� saatesanoissa puhutaan jopa superkokoonpanosta. Karmit ovat siis komeat, mutta Bamboo Road t�ytt�� ne vaivatta r�v�k�n rockin rullatessa ja roiskuessa. Kertos�keeseen p��st��n k�siksi ensi kertaa jo 40 sekunnin kohdilla, eik� nelj�ss� minuutissa ole velttoja p�tki� seassa. Kotipaikaksi ryhm�lle tarjotaan Helsinki�, vaikka Wentzel itse asustelee t�t� nyky� kyll�kin Havaijilla. Eli maailmanvalloitus on helppoa aloittaa, kun tukikohdat l�ytyv�t kummaltakin pallon puoliskolta.

Mika Roth

---

GEA: Despite
Fragity Records

Elektronista ja akustista pop-maailmaa soundeissaan innovatiivisesti yhdistelev� GEA oli pariin otteeseen esill� viime vuonna Desibeli.netin sivuilla. Time-sinkku ja sit� seurannut Snow EP-levy olivat kumpikin selkeit� onnistumisia, sek� askeleita tiell� kohti valoisaa tulevaisuutta.

Tuoreelle Despite-sinkulle yhteisty�kumppaniksi p��tyi sattuman kautta Grammy- ja Juno- palkittu tuottajalegenda Chris Birkett, jonka kanssa yhteisty� sujui koronamaailmassa et�yhteyden avulla. GEA on jossain vaiheessa julkaisemassa my�s konseptialbumia, jonka yksi t�rke� luku on joutsenen energiasta kertova Despite. Positiivisuutta ja voimaantumista korostava kappale kasvaa verkkaisesti, aivan kuten hiljalleen vallan y�lt� valloittava aamun valo. Kappaleen otsikko on koko sanoitusta liikuttava akseli, jonka kautta energiat siirtyv�t yh� kauemmas ja kauemmas. Todella upea ja dramaattinen pop-biisi.

Mika Roth

---

Henna & Houreet: Puistossa
Stupido Records

S�r�ist� ja toisinaan hivenen kolhivaakin s�r�rokkia suosiva Henna & Houreet on siirtynyt ainakin hetkellisesti astetta pehme�mpiin tunnelmiin. Saatesanoissa mainitaan erikseen Neil Youngin klassinen On the Beach -albumi, joka kielt�m�tt� on edelleen yli kolme ja puoli vuosikymment� my�hemmin raukean rockin merkkiteos. Tuohon kun lis�� kasaris�rin�� ja ys�riangstia, niin keitos on jo maittava.

Puistossa s�risee edelleen b�ndille ominaisesti ja aivan kuten s��tilojen vaihtuessa, my�s biisin sis�iset ��nimaailmat reagoivat muutoksiin. Periaatteessa kaikki on mallillaan, kun helteisen� kes�p�iv�n� aurinko paistaa lempe�sti taivaalta ja ruoho on miellytt�v�n pehme��. Silti jokin on pieless�, onko se hy�nteisten vika vai kenties jotain syvemm�lt� kumpuavaa? Aurinkoinen hetki saattaa olla nopeasti ohitse ja on aika kiiruhtaa sateelta suojaan, mutta silti puisto pit�� otteessaan viel� sittenkin, kun tilanne on jo takana. Hetken magiikkaa l�mpim�n kitarasoundin ja kes�isen fiiliksen ��rell�.

Mika Roth

---

Janne Laurila: Nelj� tonnia pilvee
Soit Se Silti

Janne Laurila viiv�hti viime vuonna kolmeen otteeseen Desibeli.netin sivuilla, tehdess��n yhteisty�t� Hot Herosin kanssa. Edellisest� sooloalbumista on sen sijaan p��ssyt kulumaan aikaa melkoisesti, sill� vuoden 2009 Kultaisia pisteit� on saanut odottaa jatkoa jo yli vuosikymmenen ajan. Odotus on p��ttym�ss� viimein alkuvuodesta 2021 ja ensimm�iseksi sinkuksi on valikoitunut Nelj� tonnia pilvee.

�Mul on kaikki hyvin, kulta / en kaipaa huolenpitoasi nyt�

Noilla sanoilla k�ynnistyy biisi, jonka letke�n rosoinen ja paljaan mutkaton muoto vuoroin h�mment��, innoittaa ja saa pohtimaan syntyj� syvi�. Pilve� on monenmoista, mutta Laurila tuntuu kaipaavan vaaleiden poutapilvien yl�puolelle, aina kaukaiseen kuuhun saakka. Josko vaikka siell� voisi olla viimein rauhassa, suojassa ja hiljaisuudessa. Onko tuo autiomaa todellinen paikka? Ken tiet��, mutta biisi on ainakin lumoavan tarunomainen luku, joka nostaa odotuksia ensi vuotta kohden kummasti.

Mika Roth

---

Jarkka Rissanen & Sons of the Desert: Pow-Wow
Humu Records

Jarkka Rissanen & Sons of the Desert pisti allekirjoittaneen kovaan testiin reilu kolme vuotta sitten, kun Hybrid Soul sai pohtimaan bluesin, progen, soulin ja ties mink� muiden genrejen rajoja. Nyt b�ndi lupailee uutta hybridsoulin annosta loppuvuodeksi ja tuleva kiekko on saanut nimen Cargo.

Tuoreen albumin luvataan kulkevan s�hk�kitaroiden viitoittamilla reiteill�, Jarkka Rissasen ja Markus V�is�sen hakiessa kitaroillaan samoja aaltoja. Mississipin deltalta on matkaa Chicago bluesiin, etenkin kun sekaan saadaan ujutettua viel� rahtu pohjoista mystisyytt� � ellei tuo sitten ole per�isin vain allekirjoittaneen korvista. Instrumentaaliraita Pow-Wow tulee avaamaan albumin B-puolen ja sielultaan rauhaisa siivu juuristelee rouheasti, sanojen korvautuessa vaivatta kitaroiden nuoteilla. Mystist�, helkkyv�� ja juuri sopivissa m��rin rautaisen ruosteista. Eli kyll� ainakin t�nne suuntaan saa kaataa lis�� hybridsoulia kannusta, kiitos.

Mika Roth

---

Jere Valkonen: J�teojalla
Eclipse Music

Indiepoprockin monitaitaja Jere Valkonen on viimeisen reilun vuoden aikana ollut jo kolmasti esill� Desibeli.netin sivuilla. Sinkuista etenkin muutaman kuukauden takainen Tuhat pimeet� keskiaikaa on j��nyt allekirjoittaneen rotaatioon pysyv�sti. Hiljalleen debyyttialbuminsa julkaisuun valmistautuva tuusulalainen laulaja-laulunkirjoittaja on nyt l�htenyt tanssahtelemaan folkimman materiaalin tahdissa, puhutaanpa saatesanoissa jopa 1940-luvusta, countrysta ja Arkansasista.

J�teojalla on k�sitt��kseni tarina nostalgisen t�ydellisest� kes�p�iv�st�, pitk�st� kalareissusta ja sen aikana koetusta n�ynkaltaisesta ihmeest�. Onko enkeli vain kielikuva, vai n�hd��nk� olevaisen tuolla puolen leijumassa jotain toismaailmallista? Ken tiet��, mutta folkpopin kepeiden kenkien ehtiess� nopsasti eteenp�in, on moisia toisaalta turha pohtia. Oskari Eirolan viulut toimivat siltana folkin ja countryn v�lill�, perkussiot hilaavat onkivapaa puolestaan l�hemm�s bluesin jokipenkkoja, mutta t�rkeint� kaikessa on autereinen keveys. P�iv� on kuin morsian, eik� mik��n voi menn� pieleen � eli osapuilleen t�ydellinen kes�biisi.

Mika Roth

---

Kairon; IRSE!: an Bat None
Svart Records

Kairon; IRSE! on hiljalleen valmistautumassa kolmannen pitk�soittonsa julkaisuun. Tuleva albumi on nimelt��n Polysomn ja sen ensimm�iseksi sinkuksi on poimittu p��lle kuusiminuuttinen an Bat One. Uuden kiekon luvataan nostavan ryhm�n psykedeelis-s�vytteisen kosmorockin viel�p� seuraavaan ulottuvuuteen, mik� on t�m�n b�ndin kohdalla melkoinen myyntilupaus. Kuinka on siis lunastuksen laita?

Yksi biisi voi kertoa vain niin paljon ymp�rist�st��n, mutta an Bat None vet�� kielt�m�tt� Kairon; IRSE! -ryhm�� kohti modernimpia h�lyavaruuksia. J�ttim�inen raita rymisee, r�misee ja kolisee, mutta osaa my�s pit�� kiinni sisuksiinsa nidotusta kullanarvoisesta melodiasta, joka todellisuudessa johtaa koko avaruuskaravaania. Sinkkuraita edustaa kuulemma paketin raskaampaa laitaa, mutta edes nyt raskasmetallisuus ei tarpeettomasti kangistuta ketter�� rakettia. Musiikkia niin metelin kuin hartaiden hiljaisuuksien saroilta, normaaliuden tuolta puolen, jossa kaikki oikeasti suuri syntyy, el�� ja kukoistaa. Polysomn taitaa olla pakkohankinta t�m�n n�ytteen perusteella.

Mika Roth

---

Liinu: Pelk��n

Alkuvuosi on maailmanlaajuisesti ry�st�nyt lukemattomilta ihmisilt� varmuuden, kenties jopa perustavanlaatuisen uskon tulevaan, kun mik��n ei ole en�� entisell��n. Helsinkil�inen laulaja-lauluntekij� Liinu lauloi alkuvuodesta Luurangoista ja nyt on aiheena parisuhteen v�liin itsens� kiilannut hiljaisuus, joka hitain liikkein kuihduttaa kaiken arvokkaan.

Liinun elektronisesti silattu pop soi avarana, tilavana ja verkkaisena, suurten kaarrosten syntyess� pienen pienin siirroin. Toisinaan ��ness� on vain laulu ja kitsaasti annostellut koskettimet. Ohikiit�vyytt� korostaa kappaleen lyhyt mitta, sill� kolmessa minuutissa ehtii h�din tuskin l�yt�� tiens� biisin h�m�r�n luolan per�lle saakka. Kaikki ei kuitenkaan ole ohitse, sill� kertoja muistaa menneet, paremmat ajat, jotka saattavat joku p�iv� palata viel� takaisin. Se vain vaatisi v�lille syntyneiden j��tik�iden rikkomista, sek� k�den ojentamista rohkeasti toiselle. Upean pid�tetty biisi, johon mahtuu niin mystist� rytmi� kuin pieni kitarasoolokin, kaiken pysyess� v�h�eleisen�.

Mika Roth

---

Maria Lentonen: Kiitollinen

Mit� suurempia vastuksia maailma eteemme heitt��, sit� enemm�n meid�n tulisi arvostaa niit� korvaamattomia ja ihania asioita, joita kohtalo on meille antanut. Kolmannella sinkullaan laulaja-lauluntekij� Maria Lentonen antaa rakkauden tyt�rt��n kohtaan loistaa tavalla, joka ei voi olla koskettamatta jotain sielussa. Muodoksi on valikoitunut hiljainen balladi ja Kiitollinen on laulu pyyteett�m�st� rakkaudesta, joka saa etsim��n itsest��n sit� parhainta puolta.

L�helle nelj�� minuuttia ehtiv� kappale on suoruudessaan aseista riisuva, ja vaikka taustalle hiipii toki muitakin soittimia ja elementtej�, biisin ydin on hiljaisissa vokaaleissa ja pient� kuviotaan kutovassa kitarassa. Herk�n kaunis s�vellys oli kuuleman mukaan varattu tulevan debyyttialbumin p��t�sraidaksi, mutta kun maailma kellahti nykyiselle tolalleen, oli Kiitollinen mit� selvin sinkkuvalinta. El�m� saattaa heitt��, joten on hyv� muistuttaa itse��n v�lill� niist� oikeasti t�rkeist� asioista.

Mika Roth

---

Medium Arvet: Meedio

Suomirokkia ja rahtu progea 70-luvun luomuilla opeilla, noin kiteytt�isin Medium Arvet -yhtyeen, joka on Eetu Moilasen sooloprojekti. Studion sooloilu vaihtuu livetilanteessa kvartetin muotoon, mutta musiikillisesti kyseess� on yhden miehen show. Kuten nimikin jo vihjaa, tarinat kertovat ihmisist�, jotka ovat tavalla tai toisella saaneet siipeens�, mutta eiv�t kuitenkaan tappavasti.

Elo siis ly� pient� poloista ja Meedio-kappalekin kertoo oman kohtalon pakottamisesta. Eli tilanteessa jossa t�hdetkin taivaalla vihjaavat siihen, ett� rakkauden tie on k�yty loppuun, p��tt�� kertoja v�litt�� rakkautensa kaikessa suuruudessaan. Vaikka sitten v�kisin. Meediot eiv�t tied� mist��n mit��n, eiv�tk� t�hdet voi m��r�t� oman onnensa sepp��, joka taitaa kuitenkin taonnallaan aiheuttaa loppupeleiss� enemm�n vahinkoa kuin hy�ty�. Kohtalokasta tarinaa ryyditet��n muhevalla rockilla, jossa kohtalokkuutta olisi voinut korostaa entist�kin rohkeammin. V�liosan viiv�hdys folk-viidassa oli melkoinen yll�tys, samoin kuin kertsin iso springsteenmainen soundi.

Mika Roth

---

Musta Tulevaisuus: 6

Varjoissa viihtyv�� synapoppia luova Musta Tulevaisuus on loikannut n�emm� numeroinnissaan askeleita eteenp�in. Desibeli.netiss� arvioidut Musta tulevaisuus 1 ja Musta tulevaisuus 2 tavoittelivat saksalaista, osin 70-lukulaistakin soundia, mutta mukana oli jatkuvasti aimo annos suomalaisugrilaista melankoliaa. Tietysti.

Musta tulevaisuus 6, yhtyeen kolmas sinkku, on kertomus yksin�isyyden riivaamasta sielusta. N�in� eristyksen ja erist�ytymisen aikoina viesti on tietysti entist�kin merkityksellisempi, sill� sosiaalisten kontaktien puute saattaa tempaista maton alta huomaamatta. Elektroninen pop ei onneksi ole musiikillisesti kyll�stetty ahdistuneisuudella ja klaustrofobialla, vaan Musta Tulevaisuus k�sittelee aihetta h�yhenen kevyen synapopin silkkisill� siveltimill�. Lyriikat sen sijaan korostavat kuilun syvenemist�, seinille puhuminen saattaa toki saada uusia merkityksi�, jos niihin intoutuu piirt�m��n juttukavereita, mutta onko edes tuolloin edess� muuta kuin musta tulevaisuus?

Mika Roth

---

Oona Kapari: Ruumiinosat

Tuottaja ja lauluntekij� Oona Kapari julkaisi kev��ll� esikoissinkkunsa, jonka lyriikoissa oltiin viel� ep�varmoja ja hapuilevia. Elektronis-akustinen pop soi L�pikuultava-sinkulla vahvana ja v�kev�n�, kuten se tekee my�s t�ll� uudella kappaleella. K��nteentekev� mullistus on sen sijaan tapahtunut lyriikoiden puolella, sill� Ruuminosat on ylistys suoraselk�isyydelle ja rehellisyydelle.

Kaparin uuden biisin virtaus ja rytmi johdattavat kuulijaa kuin huomaamatta eteenp�in, p��melodian toimiessa kaikissa kurveissa. S�keist�t ja kertos�keet nivoutuvat toisiinsa, taustan vingahdusten ja pulputusten ty�nt�ess� fiiliksen hyv�ll� tavalla reunalle saakka. Nyt seist��n tukevasti omilla jaloilla ja selk� pysyy suorana, samalla kun vastapuoli v�istelee katsetta ja luimistelee omien sanojensa j�lki�. Voimaannuttavan laulun ja askarruttavan vinojen elektronisten soundien yhdistelm� on outo, mutta t�m� on outoutta mit� rakentavimmalla ja positiivisimmalla tavalla.

Mika Roth

---

Petsalo & The Pets (feat. Erja Lyytinen): I�m Yours

Kun biisi l�htee liikkeelle toteamuksella, ett� on parempi tuntea kipua kuin ett� ei tuntisi mit��n, on tiedossa joko surua tai romantiikkaa � tai kumpaakin. Petsalo & The Pets on yhtye, jonka ytimen muodostavat laulaja-lauluntekij� Markus Petsalo ja tuottaja/muusikko Olli Huttunen. I�m Yours on (luojan kiitos) puhdas rakkauslaulu, joka rakentaa itsens� bluesahtavan rockin perusasioista, ja kasvaa rohkeasti kohti modernin poprockin vapaita taivaita.

Biisi on kiistatta kaunis jo sellaisenaan, verkkaisen tempon ja kiireett�m�n soitannan hohkaessa inhimillist� l�mp��. Harri Taittosen soittamat Wurlitzer ja Hammond vastaavat isosta osasta tuota hehkua, mutta suotta ei ole my�sk��n blues-kuningatar Erja Lyytinen liittynyt seuraan, niin komeasti irtoaa sliden soitto ja soolokin viel� kaupan p��lle. Ei t�ss� maailmaa paranneta, mutta tehd��n siit� hitusen miellytt�v�mpi paikka el��, kiitos t�m�n kauniin pikkuhelmen. Onneksi meill� kaikilla on syd�n, sill� melankolian kirvoittama kipukin on yhdenlaista rakkautta, v�itt�isin.

Mika Roth

---

Punomo: Anna aikaa
Solina Records

Afroamerikkalaisen soulin merkityst� ja asemaa nykyisess� populaarikulttuurissa ei voi liiaksi korostaa, mutta pohjoisilla rannoillamme Amerikan soundi on muutamaa rohkelikkoa lukuun ottamatta j��nyt sangen harvinaiseksi ilmi�ksi. Punomo on p��tt�nyt muuttaa Turun omaksi Motownikseen ja ylt�kyll�isen runsas soundimatka suuntautuu suoraan 60- ja 70-lukujen kultaisiin p�iviin, joten pit�k�� huiveistanne ja hatuistanne kiinni.

Punomon alkuvuodesta julkaistu Juokse vaan -sinkku oli jo lupaava tolppalaukaus, mutta kipaleen �rh�kkyys ei ehk� sittenk��n aivan istunut sille luotuihin kehyksiin. Anna aikaa -biisill� fiilikset ovat monta astetta positiivisemmat, rakentavammat ja l�mpim�mm�t � eli kaikki Motownin merkitt�vimm�t pilarit on jo loihdittu maisemiin. Torvet piirtelev�t komeita kaariaan ja blaxploitaatio-leffoista tutut kitarat v��ntelehtiv�t sivustoilla, p��vokalistin ja taustalaulajien antaessa palaa t�ydelt� laidalta. Teemana on k�rsiv�llisyyden hyve, jonka korostaminen n�in� p�ivin� onkin poikkeuksellisen merkityksellist�. Toimii.

Mika Roth

---

R�ckwater: Rat in a Jar

Stoner rockin multaisia murikoita vasaroillaan muutaman minuutin mittaisiin annoksiin paukuttava R�ckwater lupaili reilu kolme vuotta sitten Desibeli.netin haastattelussa pitk�soittoa tulevaksi, mutta valmista on syntynyt vasta nyt. Debyyttialbumi Supernova julkaistaan hein�kuun j�lkimm�isell� puoliskolla ja ensimm�iseksi sinkuksi power-trio on valikoinut Rat in a Jar -iskun.

Kuuleman mukaan Supernova on pistetty liven� purkkiin Sysm�n perukoilla, mutta biisi� kuunnellessa ensinn� huomio kiinnittyy asiallisen rouheisiin soundeihin. Suora toimintatapa on luonnollisesti karsinut pois turhat krumelungit � joista ei tosin R�ckwaterin tapauksessa olisi kaiketi muutenkaan ollut pelkoa. Groovea, runttaa ja sopivasti melodiaa siihen kylkeen, eli kaikki b�ndin valtit tuodaan asianmukaisesti esiin, eik� kappaletta paisuteta milt��n osin tarpeettoman pitk��n. Tulevaa Supernovaa odotellessa kelpaa siis ihmetell� purkkiinsa jumittunutta rottaa.

Mika Roth

---

Spekti (feat. Titta): Vain yksi sin�
Kaiku Recordings

Rakkaus py�ritt�� maailmaa, ja nyt my�s 1-vuotish��p�iv��ns� juhlistavaa Spekti�. Meit�h�n on t��ll� jo p��lle viisi ja puoli miljoonaa, mutta vain yksi heist� on se ainoa oikea rakkauden vastakappale. Spektin tyyliin kipale saatetaan maailmaan menev�n r�pin ja popin v�rikyll�isen� hybridin�, jolle vokaalitukea antaa Titta. Samalla siivu on ensimm�inen julkaisu uudelle levy-yhti�lle, joten t�ss� juhlitaan muitakin ykk�si�.

Vain yksi sin� -kappaleesta on helppo l�yt�� kotoisen iskelm�n puremaj�lki�, mutta ns. vakavammat aiheet ja aikuisempi l�hestymiskulma eiv�t ole kastroineet Spekti�. Kolmeen ja puoleen minuuttiin saadaan ladattua rekkalavallinen lempe�, el�m�� suurempia synatapetteja sek� tietysti teksti�, jonka Spekti laskettelee maisemaan tutuin maneerein. Samalla herra vapauttaa itse��n viisaasti alku-uran kahleista, koska seuraavaksi luvassa voi olla osapuilleen mit� vain.

Mika Roth

---

Toluhaukat: Ei koskaan nuku
3rd Rail Music

Toluhaukat pist�v�t toista sinkkua ulos tulevalta debyyttialbumilta, jonka tarkempi julkaisup�iv� ei ole toistaiseksi tiedossa. Synkk�� on taas, joten meno ei ole ainakaan hilpe�mp�� kuin Jonestownin vahvistamalla taannoisella Loitsu-sinkulla. T�ll� er�� Tolu-J ja Sike da Sinista p�rj��v�tkin omillaan ja Ei koskaan nuku -veto valuu kuin musta maali pitkin vaaleaa sein��, sulkien hitaasti kaiken sis��ns�.

Synkk� soundi ja nopeat trap-rummut ovat tietysti v�kevi� paloja, mutta hyyt�vimm�t v�reet aiheuttavat lyriikat. Hauskanpito on muuttunut tarinassa raskaaksi v��nn�ksi ja ty�ksi, kun unille ei ole koskaan aikaa ja alkoholi virtaa Niagaran vetten tavoin kurkusta alas. Toisaalta: ajamalla itsens� fyysisen romahduksen partaalle voi saavuttaa tiloja, joihin ei p��se edes kemikaalien avustuksella. Synkk�� mutta koukuttavaa, raskasta vaan samalla jostain syyst� my�s nostattavaa. Pitk�soittoa kaivataan ainakin t�ll� suunnalla, joten toivottavasti asiat pian j�rjestyv�t.

Mika Roth

---

Visu & The Long Drinks: Galaksi
Soundhill Music

Visu & The Long Drinks on laulaja-lauluntekij�-muusikko Visu Uimosen yhden miehen yhtye ja hengentuote. Tyylilt��n projekti asettuu kasarin makuisen ja ehdottoman tanssittavan popin elektronisempaan laitaan. Saatesanoissa mainitaan Daft Punk nimelt�, mutta Galaksi ei sent��n yll� aivan noihin sf��reihin saakka, koska v�hint��nkin puolet toisesta saapikkaasta on Duran Duranin tiluksilla.

Tekstiss� kaksi sielua voisivat periaatteessa saada kemiansa toimimaan, mutta t�hdet eiv�t ole suosiollisessa asennossa, joten lopputulema j�� ep�selv�ksi. Entist� enemm�n vesi� sekoittaa lopussa tapahtuva roolien k��nn�s, jolloin tarinan p��t�s on monitulkintainen. Kertos�keist� napsahtaa kerrasta paikoilleen, eik� sen j�lkeen en�� p��st� otetta korvista herpaantumaan. Soundien keveys ja kerroksellisuus arveluttivat aluksi, samoin kuin ohueksi j�tetty vokalisointi, mutta ehk�p� soundien naiiviudessa piileekin koko jutun juoni.

Mika Roth