Sinkut V - Joulukuu 2020

Abstrakt: Radiant Darkness

Helsinkil�inen Abstrakt sai alkunsa jo vuonna 2008. Sinfonista ja kovasti mustuuteen taipuvaista metallia soittavan ryhm�n esikoisalbumi ilmestyi vuonna 2013 ja sitten saatiinkin odottaa jatkoa suhteellisen pitk��n. K�ymistilan j�lkeen seuraavan pitk�soiton ��nitykset k�ynnistyiv�t alkuvuodesta 2019 ja nyt ollaan siin� pisteess�, jossa ensimm�inen single tulevalta toiselta albumilta on julkaistu. Avainkysymys kuuluneekin: kuinka vaarallisessa ter�ss� Abstrakt on uuden vuosikymmen alussa?

Hyisev�n vaarallisessa, sanoisin jo t�m�n ensimm�isen veren perusteella. L�hes viiden minuutin mittainen Radiant Darkness ei pys�hdy sekunniksikaan matkallaan kohti v�ist�m�t�nt� loppua. Sielun Ragnar�k vai seuraava askel kohti jumalten tasoja? Ken tiet��, mutta sinfonisuus ja raakuus on saatu tasapainoittamaan toisiaan niin taitavasti, ett� elementtien keskin�inen taistelu ja j�nnitteisyys pit�� kuulijan alati varpaillaan. Edes alkuun irralliselta vaikuttanut kitarasoolo ei saa venett� keikahtamaan tulij�rveen, vaan Abstrakt luovii taiten l�pi vaikeimpienkin koitosten. Olkaa varoitettuja.

Mika Roth

---

Black Totem: Dead Meat
Svart Music

Kautta kuolleiden Kekkosten, t�ss�p� on vasta tummanpuhuvaa bluesrockmetallipunkkia takova yhtye, jonka polttoaineissa pihisev�t mm. taikausko, paheet sek� tietysti aina luotettava kauhu, eli kaikki tutut populaarikulttuurin ainesosat. On sanottava, ett� Black Totem ei varsinaisesti avaa uusia uria, mutta kuinka onnistuu niiden vanhojen deathpunkrockin raatojen piekseminen?

Dead Meat on vain kahden ja puolen minuutin mittainen purkaus, joten lihakoukkujen on parempi iskeyty� orvasketeen nopeasti, �rh�k�sti ja syv�lle. K�yk� n�in? Hmm, tahtoisin sanoa kyll�, sill� biisiss� on v�kev� ydin ja vahvasti hakkaava syd�n, mutta jokin t�ss� nyt m�tt��. Ehken ole vain p��ssyt vanhojen deathpunkrockin raatojen muistojen ylitse, mutta ulisevia stemmoja olisi voinut hy�dynt�� h�rskimminkin, samoin kuin hakkaavaan rytmin rujoa blues-sielua. J��n silti mielenkiinnolla odottamaan helmikuuksi luvattua Shapeshifting-pitk�soittoa.

Mika Roth

---

Dino Mansik: Toivon ettet s� koskaan kuole

Huomaan usein valittavani siit�, ett� sinkuiksi valikoidut biisit tahtovat olla liian pitki� ja t�m�n takia niiden j�nnitteet l�ss�ht�v�t tarpeettoman usein. No, moista ongelmaa ei todellakaan ole Dino Mansikin uusimman sinkun kohdalla, sill� kaunis ja hele� Toivon ettet s� koskaan kuole -sinkura kest�� h�din tuskin kahta minuuttia.

Hauraan koskettava kappale on puhtain mahdollinen rakkaudenosoitus l�heist� ihmist� kohtaan, ihmist� jonka ei soisi koskaan kuolevan. Tietenkin ikuisuus on mahdoton asia saavuttaa, mutta jo moisen toivominen kertoo paljon sen esitt�j�st� ja niist� tunteista, jotka heid�n v�lill��n s�ken�iv�t. Pitk�lti pianon ja l�hes ��nett�miksi vaimennettujen vokaalien yhteisty� saa toden teolla kuuntelemaan kappaletta, eik� se plus kaksi minuuttia nyt niin lyhyt aika sitten ollutkaan hiljaisen popballadin ��rell�. Toivottavasti saapuvaksi luvattu debyyttialbumi oikeasti ilmestyy vuoden 2021 puolella, sill� t�m� sinkku t�ydent�� ja laventaa kummasti Dino Mansikin ilmaisukentt��.

Mika Roth

---

IRMA: Aikaa
Soundhill Music

IRMA j�tti itsest��n pysyv�n muistikuvan kes�isell� Kaikki <> Hyvin -sinkullaan. Tuolloin duon turboahdettu elektroninen pop ei juuri j�tt�nyt hengitt�miselle tilaa, mutta paineettomassa myllytyksess� oli toisaalta miellytt�v�� kellua vailla sen kummempia kiinnekohtia. Kolmannella sinkulla vauhtia on tipautettu dramaattisesti, joten onko intensiivisyys vain kiinni biittien m��r�st� minuutissa?

Kysymykseen on olemassa v�hint��nkin kaksi n�k�kulmaa, mutta IRMAn tapauksessa voima, ja sit� kautta massa, ei ole mielest�ni suorassa suhteessa nopeuteen. Eli sama painoarvo voidaan saavuttaa vaihtoehtoisin keinoin. Kuinka ollakaan, Aikaa-sinkulla k�sitell��n nimenomaan pinnan ja sen alaisten maailmoiden suhteita. Ei tarvitse kiskoa hymy� naamalle, kun voi kertoa ihan oikeista tunnoistaan paineetta, siit�h�n todellisessa yst�vyydess� on � tai ainakin olisi hyv� olla � kyse. Hitaampi siivu tarttuu syvemm�lt� ja antaa IRMAlle uusia ulottuvuuksia. T�m�h�n on jo kerrassaan lupaavaa.

Mika Roth

---

Jori Larres: Curves

Jori Larres pystyi mielest�ni kiteytt�m��n olennaisen upealla tavalla loppukes�st� ilmestyneell� Theory Of -albumillaan. Olen tullut verranneeksi jo aiemmin Larresia legendaariseen ambient-nero Brian Enoon, eik� moinen ole nytk��n kovinkaan kaukana. Curves on ensimm�inen sinkku tulevalta Uncurtaining the Night -albumilta, jolla Lorres tulee tutkimaan ja luotaamaan mm. granulaarisynteesin, eli raesynteesin, sek� polyrytmiikan maailmoita.

Curves on seitsem�n ja puolen minuutin mitassaan melkoinen ��nivonkale sulateltavaksi, mutta alun hidas johdatus p��teemoihin ja rakenteen jatkuva rengasmaisuus auttavat kyll� prosessissa. Kappale rakentuu oikeastaan melko harvojen kehien varaan, mutta t�rkeint� ei olekaan niiden massa, vaan osasten yhdess� luoma kokonaisuus. Curves on massaltaan ilahduttavan kevyt, ytimelt��n sielua nostattava, elokuvamaisella tavalla ambientmainen ja jotenkin parempaa huomista lupaava pienoisteos. N�m� ��net eiv�t tue dystopioita vaan utopioita, mik� ei ole lainkaan valitettava asia n�in� p�ivin�.

Mika Roth

---

Jorma Kukko Band: Suoraan vadilta
Trauma Blues

Helsinkil�inen Jorma Kukko Band identifioituu jahtirock-yhtyeeksi, mik� saa tietysti kysym��n: mit�s ihmett� se jahtirock sitten on? Syv�lle menevi� analyyseja on hankala suorittaa yhden biisin perusteella, mutta aika perus kitararockista t�ss� vaikuttaa olevan kyse. Vokaalit vedet��n suomeksi, kitara-basso-rummut -kolmiota vahvistetaan satunnaisilla kiippareilla ja siin� se. Helsinkil�ist� suomirockia?

Muoto on mit� on, mutta huomio kiinnittyy vastustamattomasti soundien pehmeyteen, jota voisi kutsua jopa hyv�ilev�ksi. Etenkin kitaroiden kohdalla saatesanoissa mainittu Steely Dan ei ole suotta ��neen lausuttu heitto, vaan ihan kelvollinen suuntaviitta. Kenties jopa vokaaleihin voisi vastaisuudessa ujuttaa enemm�n harmonioita, nyt kun softrockin suurten per�ss� halutaan selv�sti astella. Itse tekstiss� viittaukset maalarimestari Auguste Renoirin tekemisiin ovat mielenkiintoisia ja osoittavat, ett� ihan kaikesta voi tehd� laulun tekstin. Tyystin toinen asia on tietysti se, ett� pit�isik� noin ensinn�k��n tehd�, mutta sai t�m� toisaalta hymyilem��n positiivisella tavalla.

Mika Roth

---

K�rtsy 4 Sale: Enjoy The Silence
Stupido Records

Parhaiten Waltarista tunnetun K�rtsy Hatakan ja h�nen vanhan b�ndikaverinsa Sale Suomalaisen uusi musiikkiprojekti K�rtsy 4 Sale py�ritt�� tuttuja biisej� uusiin uomiin. Saatekirjeess� muistetaan nostaa esiin se fakta, ett� nyt tutkitaan K�rtsyn trubaduuriajan akustisia covereita, mutta kuinka akustisuus sopii yhteen englantilaisten legendaarisen synapopin kanssa? Puhumattakaan kaikista niist� muista biiseist�, jotka duo k�sittelee helmikuussa ilmestyv�ll� pitk�soitolla.

Enjoy The Silence on siis se Depeche Moden kappale, joka korkkasi 90-luvun mit� upeimmalla tavalla. Toinen fakta joka on hyv� sis�ist�� on se, ett� miehen voi kyll� saada pois Waltarista, mutta Waltaria ei saa pois miehest�. Enjoy The Silence vedet��n n�et rock-vaihde silm�ss�, toinen silm� house-lattialla. Nouseeko hiljaisuuden nautinto siis siivilleen, onko t�ll� coverilla mit��n omaa painoa? Kyll� ja kyll�. Alkuper�inen on tietysti aina alkuper�inen, mutta kyll�h�n t�m� suun hymyyn kiskoo kun �veriksi vedetyt kuviot nuijivat siivun uuteen uskoon. Eritt�in k�rtsym�inen numero.

Mika Roth

---

Likaiset Pikkarit: Sivuraide
Love Is Punk

Likaiset Pikkarit - siin�p� vasta vaivattomasti muistettava otsake yhtyeelle. Pirtsakkaa poppunkia, rosoista rockia ja raivokasta grungea toisiinsa m�tkiv� yhtye sai alkunsa Helsingiss� armon vuonna 2016 ja Sivuraide on jo ryhm�n seitsem�s sinkku, jonka yhteydess� mainitaan my�s horisontissa siint�v� debyyttipitk�soitto.

Sivuraide on todellinen energiapommi, mutta r�v�k�n pinnan alla k�sitell��n oikeasti t�rke�� aihetta. Ihminen saattaa p��ty� el�m�ss��n sivuraiteelle, kun asiat eiv�t kuljekaan kuten on kenties kuvitellut. Mit� siis tehd� moisessa tilanteessa? No, silloinhan pistet��n isompaa vaihdetta silm��n ja loikataan takaisin kent�lle � noin parhaimmassa skenaariossa nyt ainakin. Rouhea soundi, ihan mukiinmenev� riffi ja r�k�iset naisvokaalit, sek� tietysti piikik�s kitarasoolo. Ja kaikki t�m� puristuneena reiluun kahteen ja puoleen minuuttiin. Kiitos!

Mika Roth

---

Lohkare: Hei tytt�sein
Eclipse Music

Vajaa kaksi vuotta sitten Lohkare osoitti ett� suomirockin j�ttien t�ist� voi ottaa kimmoketta my�s astetta ja kahta rakentavammin. Tutut palaset olivat silloinkin mit� ilmeisimpi�, mutta ei b�ndi� ideattomasta per�ss�hiihdosta p��ssyt syytt�m��n Omassa ajassa -pitk�soiton tiimoilta. N�iden asioiden kertaaminen lienee normaalia t�rke�mp�� sanoa ��neen, koska uuden sinkun on sanoittanut itsens� Pelle Miljoona.

Hei tytt�sein on tarina matkasta, joka taitaa olla v�hint��nkin yht� paljon henkinen kuin fyysinen. Pelle viskaa saatesanoissa vihjett�, ett� t�m� on Twin Peaks -tyylinen selviytymistarina. No, siit�h�n tiedonmurusta olikin tosi paljon apua. Amerikka soi kiistatta osin akustisissa kitaroissa, mutta pitk� matka saatetaan yht� hyvin kulkea vaikka Pohjanmaan lakeuksilla tai Savon j�rvisiss� metsiss�. Rytmi on rouhiva, poljento pakottaa jalat eteenp�in ja mystinen tuleva siint�� jossain seuraavan mutkan ja kukkulan takana, kuten vain parhaissa tarinoissa kuuluukin. Lohkare on l�yt�nyt melkoisen annoksen juurevuutta, josta kannattaisi pit�� vastaisuudessa kiinni ainakin toisella kouralla.

Mika Roth

---

Marian valinta: Kyyhky

Marian valinta oli vuosina 2004-2006 useampaankin otteeseen esill� Desibeli.netin sivuilla, mutta sittemmin yhtyeeksi kasvanut projekti hajosi 00-luvun lopulla. Marian valinta kuitenkin palasi vuonna 2020 juuri sellaisena kuin se oli alkujaan syntynytkin: vokalisti-kitaristi Ilja Karsikkaan omana musiikkiprojektina. Kyyhky on itse asiassa jo nelj�s paluun j�lkeinen julkaisu, ja n�m� kaikki palaset ovat siis uudelleenjulkaisuja.

Miksi ensinn�k��n kiinnit�n huomiota t�h�n uusimpaan uudelleenjulkaisuun? Koska Kyyhky on mit� kaunein, upein ja koskettavin numero, joka el�� pelk�st� laulusta ja akustisesta kitarasta. Kyyhky j�tt�ytyy juuri kolmen minuutin rajan alapuolelle, eik� raitaan toisaalta kaipaa sekuntiakaan enemp��. Karsikas on osannut pit�� kaiken siin� m��rin pelkistettyn� ja rajattuna, ett� huomio kiinnittyy vaistomaisesti sanoihin ja s�veliin niiden ymp�rill�. Folkahtavan popin ja singer-songwriter -materiaalin v�limailla t�ss� selv�sti ollaan, enk� muualla haluaisikaan edes viipy�, kun Karsikas laulaa rakkaalleen. Luvattua uutta materiaalia kaivataan ainakin t�ll� suunnalla.

Mika Roth

---

M X: Viimeinen laulu

L�hes p�iv�lleen vuosi sitten ihastelin M X:n Ihminen-esikoissinkkua. Sinfonista ja samaan aikaan pienen ihmisen kokoista taidepoppia luova kotimainen yhtye on kuluvan vuoden aikana kasvanut triosta viisij�seniseksi kokoonpanoksi. Viimeinen laulu -sinkku on toinen lohkaisu tulevalta debyyttialbumilta, jonka tarkemmasta julkaisusta ei viel� t�t� kirjoitettaessa ole tietoa. Sinkkukin julkaistiin jo kes�n korvalla, mutta vuonna 2020 aikatauluilla ei ole en�� siin� m��rin merkityst� kuin ennen.

Viimeinen laulu kertoo monin kulmin viimeisest� laulusta. Tarina ei sen tarkemmin avaa, ett� kuka laulun laulaa kenelle ja miss� tilanteessa, mutta hele� surumielisyys ja ajan v�ist�m�t�n kulku kyll� v�littyv�t joka tapauksessa. Elektroninen ja el�v� yhdistyv�t linjakkaaksi veistetyn melankolisen popin kulmissa ja taipeissa tavalla, joka ei korosta oikeastaan kumpaakaan maailmaa. Keski��n nousee n�in Miia Luoman hillitty laulu, jota samaan aikaan runsaat ja tarkoin rajatut taustat tukevat. Biisi on sinkuksi hitaanpuoleinen, mutta etenkin viimeisen minuuttinsa ansiosta se nousee huiman korkealle taivaillaan.

Mika Roth

---

Paatti x Pavel: Kaikki on kastiketta (feat. Tuskamake)
3rd Rail Music

Paatti x Pavel on r�pin historian mutkia ymm�rt�v� duo, jota vahvistaa nyt Tuskamake. Luopioisista l�ht�isin oleva Paatti tunnetaan parhaiten artistinimell� Tykopaatti. Riihim�elt� kotoisin oleva Pavel on viime vuosina julkaissut puolestaan nipun omanlaisiaan soolosinkkuja. Yhdess� herrat luovat perinteist� r�ppi�, jossa otsaa ei suotta rypistell� ja l�mm�n annetaan s�teill� t�ydell� ter�ll�.

Hymy on kiistatta huulilla t�t� kuunnellessa, mutta Paatti x Pavel ei onneksi sorru huumorimusiikin sudenkuoppaan. Kaikki on siis kastiketta, termit lent�v�t iloista tahtia ja kipakan soulaava kosketinkoukku vie satunnaista kuulijaa kuin p�ssi� narusta. Suomir�pin saralla vaivattomuus ei ole aina itsest��n selv��, mutta Kaikki on kastiketta -biisiss� on upea, liev�sti 70-lukulainen imu p��ll� alusta loppuun saakka, eik� p��lle nelj�ss� minuutin soosiannoksessa ole grammaakaan l�ys�� l�ski�. Maaliskuuksi on luvattu albumi, joten kannattaa ruksailla jo kalenteria valmiiksi sen tiimoilta.

Mika Roth

---

Pelko: Linnut
Pelkolevy

Kuten niin monet muutkin yhtyeet, my�s Pelko huomasi j��neens� eristyksiin kev��n pandemiahuipussa. Mit� ydinduo siis pystyi tekem��n kahdestaan kotona, ilman b�ndi�, treenist� ja tuttuja rutiineja? Elektropoppia? Siis mit�? En voi sanoa varsinaisesti ilahtuneeni, kun kuuntelin Linnut-sinkkua ensi kertaa l�pi, mutta jos unohdetaan hetkeksi b�ndin historia ja tutkitaan biisi� vain biisin�, niin onhan t�ss� riemun aihetta riitt�miin.

Okei, pinnan alta l�yt�� helposti my�s tutun Pelko-yhtyeen, koska biisin rakenteet ovat kimaltelevan kuoren sis�ll� oikeastaan sangen tuttuja. Niilo Tenkanen on l�yt�nyt itsest��n synavelhon, jonka taikomien syntetisaattoripilvien alla Saara Kemppaisen kelpaa laulaa tummanpuhuvaa tarinaa. Elektropop v�lkkyy ja tuikkii kirkkaana, mutta tietysti kaiken pohjalla virtaa vahvana melankolia. Niist�h�n saatesanoissa mainitut New Order ja Depeche Modekin ovat mestariteoksia takoneet, jos nyt lopputulema muistuttaakin t�ll� er�� enemm�n saksalaista uudemman aallon synapoppia. Mielenkiintoista.

Mika Roth

---

Pickles2000: Fallen

Pickles2000 on er��n fuzzahtavaa stoneria soittavan b�ndin vokalisti-kitaristi-biisinikkari, mutta sill� ei ole merkityst� t�ss� tilanteessa. Sooloartisti Pickles2000 n�et tekee asiat hieman omin tavoin, kuten kunnon turkulaisen artistin kuuluukin. Fallen on ensimm�inen lohkaisu tulevalta soolodebyyttialbumilta, jonka tarkempi julkaisup�iv� on t�t� kirjoitettaessa yh� h�m�r�n peitossa.

Sen sijaan mit� selvint� on se, ett� soolona Pickles2000 luottaa enemm�n avaraan, amerikkalaiseen ja kenties ihan hiukan jopa grungehtavaan soundimaailmaan. Fallen aukeneekin kuulijan edess� kuin loputon ja salaisia mahdollisuuksia t�ynn�ns� olevan preeria, rosoisten kitarasoundien ollessa raspisen ja raa�an vokalisoinnin kaksoisveli. N�in silottelematon muoto saattaa aluksi tuntua jopa tarpeettoman kovalta, mutta muoto ja teksti muodostavat mielest�ni riitt�v�n ehyen kuvion. Loppuun on saatu jopa kokonaisuutta vahvistava kitarasoolonkaltainen, joka sinet�i biisin varttia vaille t�ydelliseksi.

Mika Roth

---

Riutta: J��piikki
Gunkanjima

Oululainen Riutta julkaisi l�hes viisi vuotta sitten t�ydellisyytt� hipovan Sinun t�ytyy el�� viel� kerran -pitk�soittonsa, joka ansaitsi jokaisen viidest� t�hdest��n. Tuon j�lkeen hiljaisuus on ollut pitk�, mutta nyt yhtye lupaa palaavansa albumikantaan vuonna 2021. T�m�n uudenvuodenlupauksen vahvistuksena kuullaan J��piikki-sinkku, joka pohjustaa tiet� tulevalle Enne-pitk�soitolle. Ent� mink�laisista enteist� t�ss� on oikein kyse ja milt� 20-luku n�ytt�� Riutta-yhtyeen leiriss�?

L�hemm�s seitsem�n minuutin syvyyteen ylt�v� J��piikki on sinkkuvalinnaksi massiivinen, mutta saatesanoissa kipaleen kerrotaan edustavan tulevaa albumia niin musiikillisesti kuin tekstins� puolesta. Biisiss� liikutaan valon ja pimeyden rajoilla, raskaan progehtavan rockin kehyst�ess� voimattomuuden vastustamattomuudesta kummunnutta teksti�. Tai n�in ainakin itse tulkitsin t�m�n musiikillisen leviathanin py�rteisi� sisuksia, joissa tummat kerrokset kasautuvat toinen toisensa niskaan, mutta silti kuulijalle j�tet��n riitt�v�sti tilaa hengitt��. Ihanan tukahduttavaa ja rakastettavan masentavaa, joten tulevassa pitk�soitossa on t�m�n perusteella riitt�miin haastetta.

Mika Roth

---

Slash the Smile: The Chameleon
Placeless Records

Slash the Smile julkaisi t�m�n debyyttisinkkunsa jo joulukuun alkupuolella, mutta mihink�s r�v�kk� metalli vajaassa kolmessa viikossa ehtii vanhentumaan. Vuonna 2018 kitaristi Sampo Soininen ja rumpali Saku Pitk�nen lausuivat ryhm�n perustussanat, ja jo tuolloin aggressiiiviseen, moderniin ja vauhdikkaaseen metalliin haluttiin tuoda oma kulma. Vaan kuinka suunnitelmat ovat onnistuneet?

The Chameleon etenee hyv�ll� vauhdilla, eik� ryhm� kompastele omaan kiitoonsa, vaan pit�� katseen tiukasti tiess�. Alun h�ykytyksen j�lkeen koittava s�keist� nostaa aavistuksenomaisesti kaasua, jolloin melodian ymp�rille sidotut koukut p��sev�t viuhumaan halki ilman. Death, thrash � monista suunnista on napattu pieni� juttuja, mutta soundissa on kiistatta jo kelpo annos omaakin mukana. Kitarasoolon kautta p��st��n toiselle kierrokselle, jolloin vokalistin taustalle ilmestyy muitakin ��nekk�it� � ja t�t� korttia olisi kannattanut pelata huomattavasti rohkeammin. Periaatteessa kaikki on jo kohdillaan, mutta hienos��d�lle j�� viel� tilausta, koska mielest�ni biisist� olisi saanut enemm�nkin r�j�hdysvoimaa irti.

Mika Roth

---

Ten For None: Perfect World
TFN Records

Ten For None on b�ndi kunnioitettavan kokoisella historialla. Ensi kertaa tummas�vyist� rockmetallia soittava orkesteri oli esill� Desibeli.netin sivuilla elokuussa 2009, kun The Last Citizen of Cain p��tyi Jani Ekblomin ihmetelt�v�ksi. Yhtye julkaisi pikkukiekkoja viel� 10-luvun alussa, mutta vietti ymm�rt��kseni suurimman osan vuosikymmenest� enemm�nkin lep�illen. Uusi vuosikymmen on kuitenkin s�hk�ist�nyt ryhm�n, jonka debyyttialbumia lupaillaan vuoden 2021 alkupuolelle.

Ten For Nonen musiikkia saattoi aiemmin kuvailla raskaaksi grungen, rockin ja metallin sekoitukseksi, eik� tuolla saralla ole tapahtunut mit��n dramaattista muutosta. Perfect World jatkaa siis tavallaan tutuilla urilla, mutta samaan aikaan ryhm� on onnistunut p�ivitt�m��n soundinsa uudelle vuosikymmenelle. Jylh� kertos�e tipahtaa syliin suurena, rauhallisemman v�liosan my�t� puristusta saadaan hellitetty�, jolloin seuraava ��nivalli kaatuu niskaan vain entist�kin suuremmalla voimalla. Perusjuttuja siis, mutta kaava toimii ja rutinoitunut ote kuuluu vahvana soittona, joten kai t�ss� uskaltaa olla puolittain innostunut tulevasta esikoisesta.

Mika Roth

---

Toyotan Takavalot: Laura

Mik�h�n meit� ihmisi� oikein vaivaa, kun rakkauksista t�ydellisin, upein ja ihanin on useimmiten juuri se, joka on taatusti k�siemme ulottumattomissa? Salolainen suomipopin ja suomirockin v�limailla operoiva Toyotan Takavalot kaipailee Lauraa, joka on kadonnut jonnekin ajan py�rteiden taakse, mutta jonka muistelu tuntuu yh� rintakeh�n vasemmalla puolella. Ja mennytt�h�n on pakko muistella.

Laura on siis melankoliassa kypsytelty poprock-siivu, jolla Toyotan Takavalot soundaa kielt�m�tt� todella vahvalle, ihan oikealle yhtyeelle. Melodia nappaa korvasta kiinni heti ensiyritt�m�ll�, joten koukuissa on kelpo ter�, mit� onnistunut sovitus vain korostaa. Vokaalit on nostettu pintaan, mutta vivahteikkaat kitarat ja rytmipuoli saavat my�s omat valokeilansa, enk� tekniselt� puolelta keksi mit��n parannettavaa t�ss�. Soundillinen tasapaino onkin esimerkillinen ja n�in itse tarina p��see loistamaan, tosin j�in kaipaamaan sille selvemp�� sulkua. Vai pitik� kaikki nimenomaan j�tt�� leijumaan ilmaan, siit�k� Laurassa oli l�ht�kohtaisesti kyse?

Mika Roth

---

Unawaked: Heal

Unawaked ilmoittaa sinkkunsa saatesanoissa suoraan olevansa puhtaasti projektib�ndi, eli mit��n kiinte�� ja t�ytt� kokoonpanoa taustalta ei l�ydy. Studion h�m�riss� on puuhasteltu ainakin pari vuotta, joten mahtipontisuuteen taipuvaiseen metalliin on ainakin ehditty haalia riitt�v�sti massaa ja materiaalia, siin� muiden askareiden ohessa.

L�hes viiden minuutin mittainen Heal onkin melkoinen m�hk�le melodista, modernia, kulmikasta ja sinfonista metallia, jossa valot ja varjot k�yv�t riehakasta piirileikki� kesken��n. Vokaalit edustavat spektrin rupisempaa ja r�k�isemp�� laitaa, mutta tietysti kaiken m�tkeen sekaan on saatu mahdutettua my�s melodinen v�liosa, sek� lopussa koettava tupla modulaatio. Enp� muuten tiennyt, ett� vanhaa Euroviisu-jekkua voi edes tuplata, mutta oppia ik� kaikki. Heal on komea biisi, vaikka liev� mammuttitauti vaivaakin ja jos kerran modulaatioiden sun muiden temppujen kanssa pelataan, niin miksi ei vet�� kaikkea viel�kin pidemm�lle? Kuusi pilkku kuusikymment� kuusi peukkua siis maksimi kympist� t�ss� vaiheessa, joten ei muuta kuin kauemmas, korkeammalle ja komeammin.

Mika Roth

---

Vesa Ollinm�ki: Negatiivinen jenkka

Vesa Ollinm�ki on artisti, joka her�tt�� voimakkaita tuntoja puolesta ja vastaan. Reilu kymmenen vuotta sitten Desibeli.netin Ilkka Valpasvuo antoi punakyn�n laulaa, kun Arkea & Romantiikkaa -debyyttialbumi esitteli etel�pohjanmaalaisen n�kemyksen iskelm�isest� poprockista. Helpolla ei p��se arvioija nytk��n, sill� Negatiivinen jenkka vy�rytt�� valtavan m��r�n heittokelpoisia kivenmurikoita suoraan jalkoihin.

Okei, aloitetaan siit� ett� Irwin on kuollut, ja on ollut n�ht�v�sti jo riitt�v�n pitk��n, sill� nyt voidaan samoilla soramontuilla kuokkia vapaasti. Negatiivinen jenkka pelaakin ovelasti kirosanojensa kanssa, simppelin iskelm�moottorin puksuttaessa samaan aikaan 60-lukulaisesti ja 80-lukulaisesti. Laulusoundi hivelee my�s Goodmanin kylki�, mutta toisaalta: miksip� ei? Kaupan p��lle iloisesti veivaava biisi j�� kerrasta soimaan takaraivoon, joten onhan t�ss� kiistatta sit� jotain. T�risev� peukku nousee empien hieman pystyyn, vain hieman tosin. Yritet��n kuitenkin pysy� riitt�v�n negatiivisina.

Mika Roth