Sinkut II - Elokuu 2020

Albella: With You

Miss� kulkevat tunnelmallisen popin ja eteeriseksi vaimennetun r�n�b:n vaikeasti m��ritelt�v�t rajat, sielt� voi l�yt�� t�m�n mielenkiintoisen kappaleen. With You on kiistatta balladi, mutta kosovolaiset juuret omaava Albella pystyy nostamaan minimalistisen s�vellyksen keveille siivilleen. Saatesanojen mukaan Suomessa kasvanut neito rakastaa soul- ja jazz-musiikkia, joten vokaalien sielukkuus virtaa kuin luonnostaan biisin kudoksiin. Kunpa sit� olisi vain siunaantunut mukaan enemm�nkin.

Reilun kolmen ja puolen minuutin mittainen raita vie itse��n johdonmukaisesti eteenp�in ensimm�isen puoliskon, mutta panoksia ei sitten nostetakaan sen kummemmin. Kahden minuutin kohdilla toki taustalle ilmestyy rahtusen enemm�n materiaalia, enk� j��nyt kaipaamaan t�ss� mit��n mahtiballadir�j�ytyst� halki kaikkien kattojen, mutta jonkinlainen kliimaksikohta tai huipennus olisi ollut tarpeen. Nyt vahva ��ni ei p��se loistamaan ja balladi j�� pikkun�tiksi numeroksi.

Mika Roth

---

Antti Pouta: Auringonpimennys
M.dulor

Mit� kaikkea voikaan tapahtua sin� lyhyen� hetken�, kun auringonpimennys peitt�� hetkellisesti valon ja kaikki totuttu k��ntyy p��laelleen? Antti Pouta pohtii moisia asioita uusimmalla sinkullaan, jossa termien takaa l�ytyy tietysti useampia tasoja. Mutta vaikka el�m�n valo saattaa hukkua totaalisesti, on suurissa mullistuksissa my�s aina mukana muutokselle v�ltt�m�tt�mi�, positiivisiakin voimia

Pariisin kev�t -yhtyeen kitaristinakin kunnostautunut herra liikkuu astronomisesti massiivisten aiheiden ymp�rill� keve�n popin liukkaasti liukuvilla ohjausraketeilla. Melodisuus on tietysti avainasemassa, tuikkivien kellojen painaessa hiljalleen biisi� muistiraidoille. Taustalaulut ja kepoiset synasoundit tuuppaavat Poutaa l�hemm�s p�iv�popin ja kasarin halleja, mutta tuo lienee ollut tarkoituskin. Suuret mullistukset j�tt�v�t kertojan vaille johtot�hte�, mutta jokainen pimennysh�n loppuu kyll� joskus � ja sit� odotellessa voi vaikka tanssia kepe�n popin tahtiin.

Mika Roth

---

Averlanche: Circus
Concorde Music Group

Vuonna 2017 maamme p��kaupungissa perustettu Averlanche ei peittele sen kummemmin omia vaikuttimiaan. 90-luvun melodisen ja gootahtavan metallin j�tit ovat taatusti tulleet tutuiksi, kun naisvokaaleilla ryyditetty� englanninkielist� musiikkia on l�hdetty ty�st�m��n, eik� lainaa ole laskettu rikokseksi. Kotimaisen metallimusiikin historiankirjat ovat my�s tuttuja kuluvan vuosituhannen alusta saakka, vaan kuinka onnistuu tutuista aineksista uuden luominen?

Debyyttialbumiaan valmisteleva ja pohjusteleva yhtye on ainakin t�m�n sinkun kohdalla iskenyt hakkunsa poikkeuksellisen vahvaan melodiasuoneen. Kipaleen py�rteilev� muoto ja hanakasti kiinni nappaavat koukut ovat toki muodoiltaan tuttuja, mutta kesken kaiken suomeksi esitetty runo sotkee sopivasti pasmoja. Kirvelt�v�n kaunista melodiakulkua olisi voinut hy�dynt�� rohkeamminkin, mutta hyv� t�m� on jo n�inkin. Viel� nime�m�t�nt� esikoispitk�soittoa siis odotellessa.

Mika Roth

---

Bad Sauna: Niin kuin se ennen oli
All That Plazz

Rock�n�roll kaipaa aina pelastajia, joten paikalla karauttaa nyt punkahtavaa indierockia paiskova Bad Sauna. Sen kummemmin ryhm�n nime� kommentoimatta on todettava, ett� l�ylyt ovat kipakat ja vaikka biisi ei olekaan ehk� aivan se �loppukes�n tarttuvin�, niin kyll� t�m�n kanssa sihahtava maistuu. Jenkkipunkkia suomalaisella asenteella ja karmit kaulassa, eli tuttua pauketta on.

Niin kuin se ennen oli -biisi l�s�ht�� maisemaan rehvakkaan rennosti. Rosoinen kitarariffi on nuorta Apulantaa ja Tehis kolisee my�s 70-lukulaisen rockin roiskuessa. Mukana on hetkellisesti jopa thehivesmaisen pullistelun mieleen nostattavia elementtej�, mutta fiilis pysyy sitke�sti plussan puolella. Alun vy�rytys johtaa yll�tt�v�nkin seesteiseen suvantoon, kunnes koittaa loppur�hin�n aika ja homma on sit� my�ten selv�. Ent� tarttuuko ralli: no varmasti, jos vain kehosta l�ytyy mink��nlaista pulssia. Lopun laatusanat olisi voinut heivata, mutta liittyyh�n toisaalta rokkiin aina vaara ja kapina.

Mika Roth

---

Bizzarro & Jukka Nissinen: Avaruus on kotini
Humu Records

Avaruus on julma ja arvaamaton paikka, kuten suurin osa meist� viisaista apinoista jo tiet��kin, kun on n�hty riitt�v�sti dokumentteja. Astrofysiikan mittaamattomat mitat ja todenn�k�isyyksienkin johdosta v�ist�m�t�n joukkotuho ovat kelpo aineksia biisille. Tieteen totuudet ovat sis�ist�neet tavallaan my�s yhteisty�t� tekev� Bizzarro & Jukka Nissinen, jotka t�ll� er�� porautuvat ihmiskunnan olevaisuuteen.

Instrumentaalirockista herkullisia uusia lukuja l�yt�v� b�ndi on solistinsa kanssa nyt vakavampien aiheiden parissa, joten tietysti kipale on muodoltaan kevyempi � ehk�p� jo rahdun kuplettimainenkin. Mutta vaikka muoto runttaa kaiken reiluun kahteen minuuttiin, pit�� Nissisen teksti j�lleen kutinsa siin� miss� soittoniekkojen kisailukin. Nopeaa folkkiin lantrattua kansanlaulua, vai julistavaa poprockia �lyllisemm�ll� kulmalla? En min� tied�, mutta tied�n kyll� sen, ett� kun iso kivi l�s�ht�� t�nne niin monet ongelmat ovat lopullisesti ohitse. Kenties silloin on viimein fiksun etanan vuoro, kun apinoista ja dinoista ei sukeutunut voittavaa kaavaa.

Mika Roth

---

GEA: Predefined

GEA on viimeisen puolentoista vuoden aikana esiintynyt jo kolmasti Desibeli.netin koosteissa, ja elektroakustista musiikkia omilla s��nn�ill��n luovan artistin tyyli on ehtinyt k�yd� tutuksi. Samalla on tietysti todettava, ett� GEAn kappaleet ovat hurmanneet kerran toisensa j�lkeen nimenomaan persoonallisella tyylill��n, sek� orgaanista digitaaliseen sekoittavalla muodollaan.

Moderni ja muinainen k�ttelev�t my�s uuden biisin kerroksellisissa rakenteissa. T�ll� er�� GEA on ottanut kriittisemm�n asenteen, niinp� enkelim�isesti lauletut ja viestilt��n pisteli��t sanat puraisevat. Predefined mahdollisuuksin varustettuna, mutta ik�v� kyll� jokainen ei tunnu t�t� periaatetta allekirjoittavan. Poljento vie j�lleen muassaan ja tuottajanakin h��rineen Chris Birkettin pienet, mutta sit�kin t�rke�mm�t taustalaulut tuovat kaivattua tummuutta viestin alataajuuksille. Predefined on toinen lohkaisu kev��ksi luvatulta konseptialbumilta, josta on n�ill� n�yt�ill� kasvamassa melkoinen tapaus.

Mika Roth

---

IRMA: Kaikki <> Hyvin
Soundhill Music

IRMA sai alkunsa viime vuosikymmenen j�lkimm�isell� puoliskolla. Ensimm�inen kipin� syttyi halusta luoda puhuttelevia biisej�, mutta aikaa kului p��lle kaksi vuotta ennen kuin saavuttiin nykyiseen pisteeseen. Seuraavaksi horisontissa siint�� jo esikoispitk�soitto, jonka pit�isi ilmesty� ensi vuoden puolella. Mutta palataan takaisin t�h�n p�iv��n ja hetkeen, kun Tessa ja Iida julistavat debyyttisinkkunsa otsikkoa.

Kaikki siis ei ole hyvin, mutta kuinka jatkaa eteenp�in? Vinksahtanut, elektroninen ja pulppuava pop antaa aivoille vinhat vauhdit, kun vingahdukset, k�sitellyt ��net ja lelumaiset soundit muodostavat yhdess� kummallisen ��nilabyrintin. Mittaa on mukiin menev�sti kolme ja puoli minuuttia, eik� IRMA toisaalta eksy omiin koukeroihinsa, vaan kappale ymm�rret��n pit�� riitt�v�n suorana. Ja mik� t�rkeint�: kertos�keen vingahtelu tarttuu jo nyt noin kerrasta korvaan.

Mika Roth

---

Joensuu 1685: The Most Luckiest Man
Svart Records

Spacerocknauttiryhm� Joensuu 1685 katkaisi alkuvuodesta pidemm�n puoleiseksi ven�ht�neen taukonsa julkaisemalla Hey My Friend (We're Here Again) -sinkkunsa koronakriisin paisuessa juuri globaaliksi. Kev�t ja kes� vilahtivat hiljaisina, mit� nyt Light in the Heart of Our Town -sinkku toi peruutusten ja viiv�stysten v�ritt�m��n aikakauteen hippusen v�ri�. Nyt on koittanut kolmannen uuden sinkuran aika ja tulevan toisen pitk�soiton karmit erottuvat aiempaa ter�v�mpin�.

Mink�laista on sitten olla miehist� se onnekkain? The Most Luckiest Man vy�ryy p��lle kuin springsteenins� ja musensa tarkoin oppinut jyr�, kertos�keen edestakaisen soudannan kieppuessa valtaisan heilurin tavoin. Rytmipuoli takoo ja hakkaa kiivaasti, mutta vaikka ta-ka ta-ka -paukutus saattaa rassata joidenkin kuuloelimi�, on sein�t p��lle armottoman hitaasti kaatava kaava my�s tilanteeseen sopiva. Ahdistaa ja puristaa, mutta samaan aikaan avarat alueet avautuvat edess� ja vain taivas on rajana stadionmittakaavan rockissa.

Mika Roth

---

JUNE: The Message Field

Soulahtavan popin ja rokahtavan soulin tienoilla operoiva JUNE on kotimainen laulaja-lauluntekij�, jota toisella sinkulla tukee juurevasti soittava b�ndi. N�in sooloartistin suoritus sekoittuu l�hemm�s yhtyem�ist� toimintaa, mik� ainakin t�ll� raidalla pelaa selv�sti lopputuleman eduksi. Uusi kipale on my�s tulevan debyyttialbumin ensimm�inen sinkkulohkaisu, joten tulevia reittimerkkej� taotaan samalla neitseelliseen tantereeseen.

JUNEn laulu��ni ja ilmaisukyky ansaitsevat ensimm�iset kunniasanat, sill� neidon ��ness� on sit� kuuluisaa, lantraamatonta mojoa. Voimakkuus ei t�ss� yhteydess� tarkoita huimia desibelim��ri� ja kitarisat vilkkuen karjumista, vaan v�kev�� tulkintaa ja kyky� oivaltaa mill� volakalla ja v��nn�ll� mihinkin kurviin kannattaa liukua. Pinnat ansaitsee my�s kosketinvelho Miika Aukio, jonka urut lis��v�t taikaa, varastamatta silti p��valokeilaa solistilta. Itse s�vellys � tai ehk� ennemminkin sovitus � ei yll� t�ysin karmiensa tasolle, mutta vahva n�ytt� t�m� on yht� kaikki.

Mika Roth

---

Kierobeat feat. Jopo: Everything�s Canceled (Wrong Timeline)

Kun yhtyeen musiikista kumpuaa mieleen nuori KMFDM ollaan mielest�ni jonkin huomionarvoisen ��rell�. Kierobeat ei tietenk��n soundaa yksi yhteen saksalaisten pioneerien kanssa, mutta samaa riehakkuutta ja arvaamattomuutta t�ss� kyll� on mukana roppakaupalla. Samoin Prodigyn tapa lantrata tanssimusiikkia raskaammilla aineksilla, ja p�invastoin, saa biisin kulmat kimaltelemaan. On makuasia nimitt��k� t�t� EDM-vetoiseksi rockmetalliksi, elektroksi tms., mutta t�rkeint� on korkea tarttuvuusaste.

Ja tarttuvuudesta puhuttaessa Everything�s Canceled (Wrong Timeline) on koronan s�p�leiksi ly�m�n maailman synnytt�m� teos. Nyt kun osapuilleen kaikki mahdollinen on musiikkimaailmassa joko peruttu, lyk�tty tai kavennettu, niin angstithan moisesta kumpuavat. Lis�� rosoa materiaaliin tuo Rattusin Jopon s�r�kitarat ja rokkivokaalit. Tanssitaan, tanssitaan � mutta nyt raajojen ilmaan piirt�m�t� kaaret ovat vaarallisempia ja m�yry�v�t rytmit vet�v�t mukaansa mustaakin mustemman aukon tavoin. Siin� meni sitten se aikalinja, joten pit�nee matkata vain ajassa taaksep�in�

Mika Roth

---

Krissi: Musta vesi

Krissi on niit� artisteja, joilta voi � ja kannattaa � odottaa miltei mit� tahansa. Internetin ihmemaasta voikin l�yt�� runsaasti materiaalia, joka johdattaa aatoksia aina kulloisenkin tilanteen mukaan eri suuntiin. Musta vesi -kappale on periaatteessa suoraa poppia, mutta tyylillisesti ja soundillisesti Krissi flirttailee niin 60-lukulaisen tytt�popin, santanamaisen fiilistelyn kuin progehtavan rockinkin kanssa.

N�in omanlaisensa ja raja-aitoja kumoon potkiva cocktail polttaisi monet n�pit, mutta Krissi vie biisi��n eteenp�in ilman pienint�k��n nikottelua. Suuren kumarruksen ansaitsevat my�s soundit, sek� popin normaaleille s��nn�st�ille piut paut sanova sovitus. Biisi ei kuulosta t�lt� p�iv�lt�, eik� edes paikalta � eik� sen taatusti ole tarkoituskaan soundata muulta kuin Krissilt� itselt��n armon vuonna 2020. Onko lyriikoiden musta vesi sitten tulkittavissa arjen orjuudeksi, tai tottumuksen turrutukseksi? En tied�, mutta on mukava kuunnella v�lill� ajatuksia her�tt�v�� musiikkia, jossa pop voi olla positiivinen tekij�.

Mika Roth

---

Laura Moisio: Huumaavaa
Texicalli Records

Laura Moision piti l�hte� kev��n korvalla kunnon kiertueelle Laulaa kun ei voi muutakaan -albumin tiimoilta, mutta yksi koronapandemia my�hemmin tilanne onkin tyystin toinen. Niinp� Moisio p��tyi luomaan uutta musiikkia ja tuoreet kappaleet ovat er��nlaisia p�iv�kirjamerkint�j� hullulta vuodelta 2020, jolloin kaikki k��ntyi p��laelleen.

Musiikillisesti Moisio on kuitenkin pit�nyt linjansa, eli uusikin sinkku on kevyt mutta rosoinen siivu folkin juuresta, jossa laulaja-lauluntekij� maalailee ei-niin-synkk�� kuvaa viimeisest� p�iv�st�. Kukat tuoksuvat, virta soljuu ja kaikki tuntuu muutenkin olevan kuin suoraan folk-idyllist�. Akustinen kitara soi vaimeana, vokaalit haipuvat hetkitt�in miltei kuulumattomiin ja vaikka biisiss� ei varsinaisesti menn� mihink��n, on lyhyess� hetkess� mit� miellytt�vint� vain kellua. Ehk� hetkeen pys�htymisess� on avain ikuisuuteen.

Mika Roth

---

L�ts�: Aja vaan
Helmi Levyt

Omia reittej��n folkahtavan poprockin rikkaissa aluskasvillisuuksissa lempe�sti raivaava L�ts� on kolmannella sinkullaan l�yt�nyt itsest��n entist�kin rosoisemman puolen. Kev�inen Jos joskus kaipaat -sinkku j�rjesti pienoisen yll�tyksen puoliprinceill��n, ja mit� L�ts� nyt tekeek��n? En louskuta mielest�ni suotta leukoja v�itt�ess�ni, ett� kaavassa on nyt saman verran Bob Dylania ja savuista Dumaria, kuin kiukkuista Lou Reedi�.

Aja vaan -kappale pelaa kutkuttavasti mielikuvilla, kun kuulija ei tied� mink� kyydiss� h�n on, mihin matka tarkemmin ottaen suuntautuu ja mist� t�ss� oikeastaan lauletaan. Vesi nousee, apokalyptiset n�yt hiipiv�t taustapeiliin ja suru kaihertaa rintaa, mutta suunta on aina vain eteenp�in. Ajetaanko t�ss� planeettaa alas jyrk�nteelt�, vai ainoastaan yht� ihmissuhdetta kohti tiilisein��? Tulkintoja on monia, mutta kun David Gilmourin kosketusta heijasteleva kitarasoolo soi, ei oikeastaan kannata muuta kuin nojata taaksep�in ja nauttia kyydist�. Ajetaan vaan, rock soi ja liekit kohoavat entist�kin korkeammalle.

Mika Roth

---

Matti: Kuiskauksia h�m�r��n

Rakkaus on portti taivaaseen ja helvettiin, kuten jo er�skin kuuluisa englantilaiskyn�niekka ehti muinoin todeta. Syd�n voi s�rky� monesti, mutta syyst� tai toisesta, se yksi kerta saattaa ylitt�� kaiken muun el�m�n aikana koetun kivun. Siis se yksi Suuri Rakkaus, jonka j�lkeen elo ei ole en�� koskaan t�ysin samanlaista. Matti on ty�st�nyt ��rimm�isen arkaa lauluaan parin vuoden ajan, muistellaanhan t�ss� ainakin mutkan kautta my�s omaa nuoruutta.

Aihe on siis herkk�, ja niin on my�s taiten rakennettu folkrock-biisi, jossa teksti � ja t�t� kautta vokaalit � kantavat koko kappaletta alusta loppuun saakka. Ero kev�iseen Minne lienee kadonneet -popralliin on siis melkoinen, mutta Matin tunnistaa kyll� Matiksi n�iss�kin vaatteissa. Melankoliasta veistet��n pitk�n pitki� lastuja, jotka seilaavat syd�men murheiden virrassa vajaan nelj�n minuutin ajan, j�tt�en vahvan ja kest�v�n j�lkikaiun. Saatesanoissa todetaan, ett� el�m� kyll� vie eteenp�in, mutta kaikkea ei voi vain unohtaa. Eik� kai pid�k��n.

Mika Roth

---

Omnivortex: Barren

Omnivortexille ei ole kertynyt viel� matkamittariin suuriakaan numeroita, sill� orkesteri perustettiin vuonna 2019. Tuon j�lkeen helsinkil�iset death metalistit ovat kuitenkin pist�neet ison vaihteen silm��n ja debyyttialbumi saadaan kuuleman mukaan ulos viel� kuluvan vuoden puolella. Barren on ensimm�inen sinkku, joka valottaa Omnivortexin py�rteiden syvyytt� ja voimaa.

Debyyttisinkulle kertyy mittaa juhlalliset kuusi minuuttia, eik� death ole suinkaan ainut metallin alanimike, joka istuu t�h�n m�ykk��n kuvaavana termin�. Mustuutta onkin havaittavissa nurkissa ja pitk� kitarasoolo saa ajatukset karkaamaan perinteisen� pidetyn metallin suunnille, vaikka yleisilme onkin jykev�n moderni. Teosmainen kappale luottaa soundien vetovoimaan, jotka ammentavat omasta py�rimisest��n aina vain lis�� v��nt��. Loppu koittaa yll�tt�en, miltei tylysti, eik� Barren mielest�ni hy�dynn� l�hesk��n koko potentiaaliaan. N�ht�v�ksi j��, josko siivu toimii paremmin osana albumikokonaisuutta.

Mika Roth

---

Sairas T: Oma koti kullan kallis
3rd Rail Music

Sairas T on hiljalleen ty�st�nyt uutta materiaalia, jota sinkun saatesanojen perusteella tullaan julkaisemaan l�hiaikoina lis��kin. Hiljaisuuden katkaisee Oma koti kullan kallis -sinkku, jolla Pohjalla-kollektiivin k�rkikastiin kuuluva herra ottaa tiukasti kantaa asunnottomuuden vaikeaan umpisolmurypp��seen. Tuotantopuolella vetoapua tarjoaa t�ll� er�� oululainen Jiiaa, jonka kanssa yhteisty� tuntuukin sujuvan moitteetta.

Aihepiiri on siis tummuuteen nojallaan ja niin ovat my�s soundit, joissa tilavuus ja ahdistavuus ovat avainsanoja. Periaatteessa peliss� ei liiku kovinkaan montaa palikkaa, mutta boom bapin opein basso ja rytmi hakkaavat kireill� pinnoilla ja syvill� soundirakenteillaan. Reilussa kolmessa minuutissa ehtii latomaan jykev�t m��r�t teksti�, rivien pist�ess� miettim��n asioiden monimutkaisia laitoja. Kuinka poistaa ongelma, joka on ollut luultavimmin jollain tasolla olemassa yht� pitk��n kuin koko ihmiskunta?

Mika Roth

---

Salava: Remorse

Salava kertoo olevansa kahden miehen musiikillinen tehosekoitin, mutta herrain valmistamassa musiikkismoothiessa ei ole kyll� mit��n p��t� huimaavia m��ri� erilaisia ainesosia. Oikeastaan Remorse seisoo tasan kahdella jykev�ll� jalalla, jotka ovat mielest�ni doom metal ja progehtava heavy. Eik� siin� mit��n, sill� noiden pylv�iden ikiaikaisista partikkeleista on aikojen saatossa ty�stetty joitain l�nsimaisen populaarikulttuurin merkitt�vimmist� merkkiteoksista.

Remorse on viiden minuutin mitassaan kielt�m�tt� komea kokea, eik� rosoinen riffikitara ainakaan tee allekirjoittaneen oloa astettakaan tukalammaksi. Tuohon kun viel� lis�� kohtalokkaasti soivat koskettimet, sek� tietysti genrejen r�v�kk�mp�� laitaa kunnioittavat vokaalit, niin helvetillinen heavymessuhan siin� kasassa on. Melodia on laadukas, mutta lehm�� olisi kannattanut lyps�� rohkeammin, koska nyt rynn�kk� j�� � ainakin omasta mielest�ni � hieman vajaaksi loppurymistelyiss��n. Doomahtavaa heavyrockia ei voi vet�� �veriksi, kunhan vain muistaa mestareiden opit.

Mika Roth

---

Sami Joensuu: Once in The Blue Moon

Maailma on t�ynn� yll�tyksi� ja joka p�iv� voi tapahtua jotain ennalta arvaamatonta. Kun Sami Joensuun nimi tuli vastaan sinkkulistalla, pohdin vaistomaisesti rootsin ja bluesin alkuh�m�ri�, jotka ovat v�ritt�neet herran musiikillista matkaa n�ihin p�iviin asti. Once in The Blue Moon on kuitenkin loikka tyystin uuteen suuntaan, koska biisi on puhdasta kitarapoprockia, josta ei ole niink��n pitk� matka jopa kotoisen popiskelm�n rauhallisille maille. Nyt on pakko istua alas ja mietti� hetki�

� eik� biisi lopulta mik��n heppoinen ole, kunhan alkuj�rkytys on haipunut pois. Vajaaseen nelj��n minuuttiin onnistutaan kutomaan l�mmin ja kotoinen tunnelma, joka saa sopivasti s�r�j� pintaansa svengaavasta v�liosasta kolmen minuutin tienoilla. Eik� se blueskaan ole mihink��n t�ysin kadonnut, sill� Joensuu laulaa yh� tyylill��n ja kappaleen perint�tekij�iss� on tietysti runsaasti mukana historiaa. Uusi aika, muuttunut muoto ja aiempaa keve�mpi ote � t�st� on hyv� jatkaa.

Mika Roth

---

Suvi Isotalo: Jim
Texicalli Records

Suvi Isotalo ei ole julkaissut soolomateriaalia monen monituiseen vuoteen. Siin� miss� kolme ensimm�ist� pitk�soittoa ilmestyiv�t 10-luvun alkupuoliskolla, on kerrassaan upeasta N�in minusta tuli ihminen -pitk�soitosta ehtinyt vier�ht�� jo kuusi ja puoli vuotta. Tarina ei kerro, ryhtyyk� uusi sinkku avaamaan portteja mahdollisesti nelj�nnen albumin saapumiselle, mutta yht� kaikki paluu on odotettu ja arvostettu.

Jim on rakkaustarina, jossa asiat ovat rahdun poikkeuksellisella tolalla. Kertoja kaipaa menneeseen, mutta ymm�rt��kseni on oivaltanut my�s ajan lahjomattoman kulumisen. Jim on menneisyydess�, kenties jopa silkka haavekuva en��, mutta tunne on yht� kaikki voimakas. Itse biisi on v�h�eleinen, akustisilla kuorrutuksilla viimeistelty ja hiljaisella tavalla lohdullinen. Kai t�ss� melankolisen popin saralla taas liikutaan, mutta askelkuvioiden ikiaikaisuus saa unohtamaan tarpeettomat kiintopisteet. Omassa p��ss�ni kertoja voisi olla vaikkapa vanhojen p�iviens� Anna Karina, joka charmikkaan upeana ei kadu tietenk��n mit��n.

Mika Roth

---

Timo Pieni Huijaus: Kaatunut puu
R�hin� Records / Kaiku Entertainment

Timo Pieni Huijaus oli kuumaa kamaa 00/10-vuosikymmenten taitevuosina, mutta sittemmin TPH on pit�nyt matalaa profiilia, ainakin jos menoa mitataan herran soolomateriaalilla. Kuuleman mukaan l�hes valmista on ollut jo muutamaankin otteeseen, mutta vasta nyt kasassa on siin� m��rin materiaalia, ett� kaikki ei j�� vain yhteen sinkkuun.

Paluu alkaa kuitenkin yhdest� sinkusta ja Kaatunut puu -biisill� TPH selv�sti kelaa menneit� vuosia ja sit�, kuinka vaikea p��t�s musiikin parissa jatkamisesta lopulta olikaan. Suomirap voittaakin paljon, sill� vaikka 90-luvusta on jo pitk� aika, on TPH:lla yh� runsaasti annettavaa, sanottavaa ja luotavaa. Kaatunut puu rys�ht�� kumoon, mutta vain siten uudet, ehk� jopa edelt�j��ns� korkeammat ja komeammat puut p��sev�t kurottautumaan kohti valoa. Minuuden pohdintaa ja draaman kaaria, mutta maalailevien soundien kesyys kiistatta yll�tti ainakin allekirjoittaneen. Ehk�p� uusi aika piti kuitenkin k�ynnisty� juuri n�in: pehme�n�, paljaana ja puhuttelevana.

Mika Roth