Sinkut - Toukokuu 2019

A-J Keskinen: Syd�n ei l�yd� kotiin

Tamperelainen laulaja-lauluntekij� A-J Keskinen j�i positiivisella tavalla mieleen alkuvuodesta julkaistulla T�n� y�n� -debyyttisinkullaan. Isoksi puolislovariksi biisi kulki kerrassaan mallikkaasti, ja toisella kierroksella vauhti vain kasvaa.

Syd�n ei l�yd� kotiin -sinkulla Keskisen ilmeik�s laulu saa rinnalleen vahvan kosketinsoundin, eiv�tk� Jepa Lambertin vet�m�t taustalaulutkaan pelaa tutuilla s��nn�ill�. En v�it� ett� Keskinen olisi l�yt�nyt sis�isen Ray Charlesinsa, mutta on t�ss� nyt roppakaupalla enemm�n groovea, noin suomalaisella kulmalla nyt ainakin. V�kevi� elementtej� annostellaan ��rimm�isen s��steli��sti, jolloin ilmavassakin siivussa piisaa potkua ja pieninkin annos esimerkiksi saksofonia todella tuntuu. Tekstiss� puidaan rakkauden murheita, mutta tuhkaa ei l�hdet� ripottelemaan p��n p��lle, vaikka lusikat menev�t jakoon. T�ytyy vain yritt�� ja jaksaa, koska horisontissa siint�� ehk� sittenkin se parempi huominen.

Mika Roth

---

ARTo: Piripintaan
Taajuuksilla Records

Ys�rin techno & dance saattaa aiheuttaa monille p��ns�rky�, mutta elektroa poppiinsa rohkeasti lataava ARTo on l�yt�nyt noista menneist� ajoista innoituksen uuteen biisiins�. Piripintaan -sinkulla pelataan h�peilem�tt�m�sti nostalgian kanssa, aina Jerry Cottonia mukailevan kansikuvan my�t�, mutta kuinka on itse shotin laita?

Piripintaan on kiistatta kolmen minuutin mittainen Happy Hour, jonka voimanl�hteen� toimii ARTon sanailu. Tekstiss� ylistet��n bilett�misen vapauttavaa ja uudistavaa voimaa, kun pitk�n viikon p��tteeksi koittaa perjantai ja on aika l�hte� l�tr��m��n radalle. T�ydet lasit johtavat lopulta puntaroimaan koko oravanpy�r�n mielekkyytt�, kunnes baari suljetaan ja on aika l�hte� hoippumaan kaduille ruuti m�rk�n�. Kierr�tyst�, mutta toimivaa sellaista, eik� t�ss� sorruta edes pastissiin vaan tehd��n jotain oikeasti uutta.

Mika Roth

---

Cityman 900: Consumer History X
Cityman Productions

Vaporwaven retro-elektronista ilosanomaa Suomessa levitt�v� Cityman 900 on nyt p��tynyt perustamaan oman julkaisukanavan, jonka kautta ilmestyy kuuleman mukaan kev��n ja kes�n aikana my�s muiden artistien musiikkia. Uraauurtavan ty�n ensimm�inen hedelm� on t�m� Consumer History X -sinkku, jolla Cityman 900 jatkaa alkuvuodesta ilmestyneen Modern Reneissance Man -sinkun viitoittamalla tiell�.

Instrumentaalina menn��n my�s nyt, keve�n vaporwaven aaltoillessa edelt�j��ns� ilmavammin elektronisilla ��niaalloilla. Consumer History X helkk��kin suorastaan konsopelim�isell� vaivattomuudella, mielt� virkist�vien ja kohottavien maisemien vilistess� kirkkaiden ikkunoiden takana. P��lt� tarkasteltuna alkuun n�enn�isen muuttumattomalta vaikuttava ��nipalapeli kehittyy halki kestonsa, loppuen joka kerta aivan liian nopeasti. Eli sit� lupailtua Modern Reneissance Man -pitk�soittoa odotellessa, koska lis�annoskin kyll� maistuisi.

Mika Roth

---

Coochilla: Don�t Feel Like Dancing Anymore

Komealla nimell� siunattu Coochilla on groovaavaa ja rullaavaa alternative/indierockia soittava yhtye, jonka historia ulottuu syksyyn 2017 asti. Orkesterin aiemmista julkaisuista ei ole mit��n tietoa, mutta jos t�m�n tosiaan on debyytti, on kvintetti sangen kovassa vedossa jo esikoisellaan.

Don�t Feel Like Dancing Anymore -sinkku kertoo nimell��n jo paljon, sill� nyt ei kiinnosta en�� tanssailu kimallesateen alla � eik� oikeastaan paljon muukaan. Tummas�vyinen tarina maalaa lohdutonta kuvasarjaa tilanteesta, jossa p�ihteet ovat astuneet kipparin asemaan ja kaikki ns. hauskanpito on vain yhden ja saman innotonta toistoa, vailla mit��n sen suurempaa iloa. Suoraksi vedetty biisi sukeltaa onneksi v�liosassaan vain hetkeksi syvempiin vesiin, sill� rouhean rokkaamisen ryhm� taitaa mit� selkeimmin.

Mika Roth

---

femme balba: N�in heiluu!
Secret Entertainment

On yleisesti hyv�ksytty n�kemys, ett� kaikkien kukkien pit�isi antaa kukkia � mutta eih�n se oikeasti niin mene. Painofasistit kertovat milt� sinun tulisi n�ytt��, eik� elon puutarhassa muutenkaan ole puutetta ohjaajista, neuvojista ja rajoittajista. Pirtsakkaa ja painovoimaista poppia esitt�v� femme balba, jonka virallinen kirjoitusmuoto on hankalahko femme balba, ly� esikoissinkullaan lapikasta vapaamuotoisesti lattiaan vapautta julistaen.

Veike�sti rokahtava poppi siis purskahtelee ja peput heiluvat iloisesti, mutta N�in heiluu! -sinkku on muutakin kuin peppujumppaa tanssilattian poppareille. Biisi kierr�tt�� er��st�kin lastenlaulusta tuttua �kas n�in heiluu�� hokemaa, mutta biisin p��koukut sijaitsevat aivan toisaalla. Kasarisynat napsuvat ja tuikkivat taustalla, vokaaleja ladotaan useammalle raidalle ja kertos�keen melodiassa kuulijaa vied��n kuin personal trainerin lieassa. Eik� menn� nyt sitten pahoittamaan taas mielt��n, eih�n?

Mika Roth

---

Funeralglade: Voices, Murder
V.R. Label Finland

Keski-i�lt��n alle parikymppisten metallistien muodostama Funeralglade ehti julkaista debyytti EP:ns� May the Funeral Begin jo vuoden 2017 puolella. Kalmaisen tarinan kertova Voices, Murder on b�ndin toinen sinkku, jolla pyrit��n luotailemaan kouluampujan psyykeen varjoja ja kurakoita. Eli b�ndi ei mill��n muotoa kavahda hankalia aiheita ja kivuliaita alueita.

Pahaenteisi� ��ni� siis kuullaan p��ss�, eik� ��rimetallin hurmeisia kentti� viistelev� ryhm� l�hde sen kummemmin v�istelem��n edes alan Suuria ja Mahtavia veteraaneja. Onkin sitten ihan toinen asia, kuinka kukin kuulija sulattaa n�m� Dimmu Borgir ja Cradle of Filth -vaikutteet, mutta ainakin turkulaiset ovat asettaneet t�ht�imens� huimaavan korkealle. Murskeisessa metallissa on siis vahvaa eeppisyytt�, taipumusta elokuvamaisiin ��nimaisemiin sek� ns. kauhuelementtej�. Rohkeita ovat, se on my�nnett�v�.

Mika Roth

---

Grus Paridae: Melting Pot

Voin rehellisesti todeta ihan suoraan ilahtuneeni, kun Grus Paridaen uusi sinkku p��tyi k�siini � siis kaiken kunniaksi viel�p� ihan fyysisen� painoksena! Progressiivisen poprockin puolella operoiva kollektiivi on saanut t�lle julkaisulleen kovia vahvistuksia, kun vokalisti Saima Hy�kki, pianisti Esa Ylivaara ja viulisti Aya Koivunen kantavat kukin kortensa kekoon.

Ja mink�lainen keko, tai oikeammin sulatusuuni, t�m� oikein onkaan? L�hes seitsem�n minuuttia hurmaavasti edestakaisin lainehtivaa, progehtavaa ja rohkeasti kohti uutta suuntaavaa leijailua, jolla ajan ja paikan kaltaiset v�linpit�m�tt�myydet voi unohtaa. Kappale virtaa pitk�n�, jatkuvana ja vailla sen kummempia saumoja, yhden ja saman teeman kantaessa pohjalla alusta loppuun saakka. Grus Paradae lupaa pitk�soittoakin tulevaksi, joten kannattaa pit�� tuntosarvet herkkin� b�ndin tiimoilta.

Mika Roth

---

Helsinski: Glow Sticks
Bianca-Pop Music

Elektropopin, hip hopin ja singer-songwriter -sektoreiden vilkkailla risteysalueilla viihtyv� Helsinski on sama asia kuin monissa tulissa karaistu Juho Vehmanen. Helsinskin debyyttisingle No Voice to Shout sykki elektronisen tanssimusiikin pulssilla, eik� uusi sinkku juuri ota et�isyytt� sisarukseensa.

Vajaan neliminuuttisen biisin virtaus on nopea, eteenp�in nojaava ja eritt�in vahvasti laulumelodian ymp�rille rakentuva. Vokaalit nousevat ��nikakun p��lle eloisasti, mutta parin koukun varaan saadaan rakennettua paljon hyv��. Kertos�e vie t�t�kin siivua, mutta my�s ne v�lip�tk�t osataan koristella ja sisustaa niin, ettei kaikki ole vain seuraavan kertsin odottelua. Soundipuolella Helsinski on nyt rahdun rohkeampi, pienten mausteripausten antaessa kokonaisuudelle runsaasti luonnetta, eik� sit� pient� Aasia-vivahdettakaan ole unohdettu.

Mika Roth

---

H�N: Onko hullujenhuoneella yhdelle viel� tilaa
Svart Records

Svart Recordsin huomista uuden kodin itselleen l�yt�nyt H�N asettuu j�lleen pienen ihmisen puolelle. Toisen albuminsa n�ill� n�kymin ensi vuoden alussa julkaiseva poprock-yhtye on ryk�issyt kasaan angloamerikkalaisen kitarapoprockin s��nt�j� kunnioittavan biisin, jota voi tosiaan kutsua jopa rakkauslauluksi. Onko hullujenhuoneella yhdelle viel� tilaa -sinkulla pohditaan sit� karmeaa � ja samaan aikaan ihanaa � tilannetta, jolloin toinen ihminen on muuttunut pakkomielteeksi. Mik� onkaan en�� silloin tervett� ja mik� ei?

Peruspalikoitahan t�ss� kierr�tet��n, mutta R.E.M.:in hengess� helkkyv� siivu saa ruuheensa maukasta liikett�. Eik� joenvarsipenkkojen maisemia voi kuin ihailla, kun keskivaiheen soundipaketti aukenee kaikessa loistossaan. Puheosuuskin saadaan upotettua viel� pienen kosketinsooloilun kera mukaan, ennen kuin on aika hyp�t� viimeiseen liukum�keen. Kerrassaan tarttuva pikku helmi, enk� muuta mielipidett�ni vaikka lukitsisitte minut. Onko ensi vuoteen viel� pitk� matka?

Mika Roth

---

Janne Tapion Sis�inen Avaruus: Hirvi�min�
Lumpeela julkaisut

Toisen albuminsa kuuleman mukaan jossain vaiheessa kes�� julkaiseva Janne Tapion Sis�inen Avaruus oli kelpo vedossa viime vuoden lopulla, kun Harmaa kivi -sinkku sai pohtimaan rakkauden selviytymistaisteluita. Hirvi�min�-sinkku jatkaa parisuhteen muhkuraisen taipaleen mielikuvien, ajatusten, odotusten ja pohdintojen tiell� folk-popin rullaillessa vauhdilla halki tantereen.

Mik� min� olen sinulle? Kuka minun pit�isi olla? Mik� on rooleista se oikea? Tiukkoja kysymyksi� heitell��n avaramielisesti ilmoille, eik� musiikillinen toteutus j�� kirpsakan tekstin varjoon, kun n�ihin pulmiin haetaan tuoreita kulmia. Tekstiin sen kummemmin uppoamatta biisi on toimiva, reippaasti ja sutjakkaasti kulkeva, eik� reiluun kolmeen minuuttiin j��v� mittakaan ole hullumpi. Pitk� loppusaattelu on mielenkiintoinen ratkaisu, joka nostaa viimeisen puolen minuutin painoarvoa huomattavasti.

Mika Roth

---

Lake Jons: Do You Recall?
Playground Music

Kotimaisen elektronisvoittoisen indiefolkpopin k�rkijoukkoihin kuuluva Lake Jons jatkaa takuuvarmojen singlejulkaisujensa ketjua j�lleen uudella lenkill�. Alkuvuodesta Tom onnistui ahtamaan kimurantin ja simppelin jotenkin samaan kuvaan, kun taas voittamattomaan bassolinjaan pohjautunut Circle sekoitti kortit aavistuksen uudelleen. Do You Recall? -sinkku on kolmikosta �normaalein�, vaan ei mill��n tavoin sisaruksiaan v�h�isempi.

Miellytt�v�� helppoutta ja asioiden hurmaavaa painottomuutta � nuo tekij�t tuntuvat sijoittuvan Lake Jonsin universumissa keskeisiin asemiin. Kuulas laulu, monikerroksiset ja silti harsomaisen kevyet taustat, arvaamattomasti kehittyv�t soundit � n�m� kaikki ovat periaatteessa sit� samaa pohjaa mist� b�ndi on luonut musiikkinsa t�h�nkin saakka, mutta kaavojen pienet erot tekev�t j�lleen kerran ihmeit� lopputulokselle. Toukokuun loppupuolella ilmestyy The Coast -albumi, jota ainakin min� odotan innolla.

Mika Roth

---

Matero: Kelosyd�n
Raate Music

Matero on yhden miehen, eli Petri Materon, muodostama rockmetalli-projekti. Miehist�, pojista ja oman tahdon lujuuden haastavasta maasta jo aiemmin muutamankin sinkun verran musiikkia luonut Matero on pohjoisesta etel��n siirtynyt tekij�, jonka ��ness� ja tekemisiss� voi kuulla yh� kaukaisten seutujen koleuden. Onneksi saatesanoissa mainitaan melko nopeasti CMX, koska ilman tuota pioneeria olisi tuskin Materoakaan.

Kelosyd�n on neliminuuttinen melankolia-annos, joka ei kuitenkaan sorru omaan synkistelyyns�. Ennemminkin vaikeudet ja vastukset vain todetaan, mutta vaikka k�tens� iskisi mihin tahansa, ei periksi anneta. Tosin Kelosyd�n voi olla my�s sis�lt� kuollut kuori, joka ei vain suostu hyv�ksym��n omaa tappiotaan. Tulkintoja, tulkintoja � tiedet��n. Niin tai n�in, biisi on tarttuva ja vaikka suurempia yll�tyksi� ei tarjota, ei niit� j�� oikeastaan kaipaamaankaan.

Mika Roth

---

Planeetta 9: Heroiinia

Helsinkil�is-h�meenlinnalainen Planeetta 9 ei v�lttele shokkiefektej�. Tai ainakaan itse en juuri t�h�n h�t��n muista mit��n muuta b�ndi�, joka kuvaisi soundinsa Baddingin ja Black Sabbathin sekoitukseksi. Olisi ollut paljon helpompaa vain todeta, ett� t�ss� nyt kolistellaan toisiinsa HIMi� Pulpin ja nuoren Y�n kanssa. Vai sorruinko min� nyt samaan ansaan?

Goottipopirockia on tehty jo runsaasti, mutta ainahan sit� laadukkaalle musiikille on tilaa. Heroiinia ei kerro mist��n huumehelvetist� vaan rakkaudesta, jonka koukuttava vaikutus on vain samaa luokkaa em. myrkyn kanssa. Pakettihan on klisheinen, mutta kun kertos�keen kitarat murisevat ja melodia nappaa kiinni suupielest�, niin turha siin� on vastaan potkia. Doomahtavan hitaasti jyr��v� v�liosa on nerokas idea, mink� j�lkeen kelpaakin painaa talla laudassa maaliin saakka.

Mika Roth

---

Red Eleven: Starry Eyes
Inverse Records

Vuosi 2018 kulki Red Elevenin leiriss� nousujohteisissa tunnelmissa. Fueled By Fire EP iski kipin�� jenkkimetallista ja tummemmista rockin s�vyist�, mink� lis�ksi h�iv�hdys j�lki-grungea porisi mukavasti kattilassa. Loppuvuodesta julkaistu Terminus-sinkku piti puolestaan painon kaasulla ja ilman kirkkaana, osoittaen ett� kypsyytt�kin l�ytyy.

Kaiken t�m�n j�lkeen Starry Eyes -sinkku on silti yll�tys, ja viel�p� positiivinen sellainen. Ennenkuulumattoman rauhallisesti k�ynnistyv� siivu muistuttaa alussa jonkin poikkeuksellisen tyylikk��n elokuvan ravintolab�ndin viipyilev�� tunnelmointia. Hitaasti sanoituksen kauhuelementit kietoutuvat mukaan, tarinan kiertyess� biisin tavoin kohti kulminaatiopistett��n. Naistaustalaulu on pikantti lis�, samoin s��steli��sti k�ytetyt piano ja jouset, kunnes viimeisen reilun minuutin ajan b�ndi viimein paahtaa laajakangasrockmetalliaan t�ydell� kaasulla. N�m� hybridit ovat usein vaarallisia, mutta t�ss� tapauksessa t�hdet vilkkuvat silmiss�.

Mika Roth

---

Sami Karu: Sun iholla

Sipoolainen laulaja-lauluntekij�, muusikko ja rumpali Sami Karu julkaisi debyyttialbuminsa pari vuotta sitten, saaden samalla mukavasti huomiota etenkin paikallisradioiden puolella. Tuore sinkkubiisi pohjustaa syksyll� ilmestyv�� Syksyn v�rej� -EP:t�, joka kuuleman mukaan jatkaa esikoisen viitoittamalla tiell�.

Sun iholla -kappale ylist�� el�m�n ihmeellisyytt� ja rakkauden kyky� muuttua elon mukana. Aika luonnollisesti muokkaa meit� kaikkia, mutta uurteet iholla eiv�t suinkaan vie mukanaan sit� t�rkeint� ja arvokkainta. Karu vaikuttaakin oivaltaneen jotain ��rimm�isen oleellista el�m�st�, ja tuon tuoma helpottuneisuus kuuluu my�s t�ss� l�hes hauraaksi kutsuttavassa kappaleessa. Vokaalien takana kuullaan toki yht� jos toistakin soitinta, mutta ilmavuus, rauhallisuus ja seesteisyys ovat t�t� pient� folkpop-kappaletta m��rittelevi� tekij�it�. Ratkaisu on rohkea, mutta pakkohan t�ss� on hattua nostaa koska kaava toimii.

Mika Roth

---

Taivas: Kuuletko kun kepeys pakenee minusta?

Taivas on vuonna 2018 perustettu kitarapop-yhtye, joka on edennyt uransa toisen singlen virstanpylv��lle. Etel�suomalainen ryhm� on pit�nyt langat tiukasti omissa k�siss��n, eli tehnyt kaiken mahdollisen DIY-periaatteella. Niinp� vain miksaus ja masterointi on uskottu b�ndin ulkopuolisille tahoille, eik� lopputulos kuulostakaan milt��n muulta kuin Taivaalta itselt��n.

Kuuletko kun kepeys pakenee minusta? -kappale on tunnelmiltaan mielenkiintoinen ja sopivasti haastavakin pop-helmi, joka kolmen minuutin j�lkeen suorastaan uudelleensyntyy yll�tt�v�n v�liosan ja kitarasoolon kautta. On v�hint��nkin klisheist� verrata kitarapoppia soittavaa b�ndi� n�in varhaisessa vaiheessa Kentin kaltaiseen j�ttiin, mutta jokin t�ss� keveiden ja raskaiden elementtien yhdistelyss� muistuttaa kovasti ruotsalaisten tekemisist�. Melankolista mutta my�s vauhtiin kykenev�� tunnelmointia, jossa kaikki tuntuu olevan jo osapuilleen kohdillaan.

Mika Roth

---

Tantalize: Nightmares
Raate Music

Tantalize on yhden miehen muodostama metalliprojekti, jonka musiikki on omanlaisensa tutkimusmatka synkkien maisemien ja maalailevien kitaroiden maahan. Kaiken takaa l�ytyv� Samu Puuronen on kajaanilainen muusikko, jonka apuna on lopullista visiota toteutettaessa toiminut muusikoita niin Yhdysvalloista kuin Ven�j�lt�kin saakka.

Nightmares on siis lavealle jalustalle perustuva kappale, mutta rivakasti kulkevan metallisiivun tunnistaa kyll� sangen nopeasti juurikin suomalaishenkiseksi siivuksi. Kotoiseen tyyliin tarinan kertoja pohtii omia aiempia valintojaan, niiden mahdollista oikeutta ja v��ryytt�, sek� tietysti kaikkea sit� mit� niist� on sittemmin seurannut. Eli perisuomalaiseen tapaan vanhoja asioita vatvotaan, kunnes mieli on taatusti musta. Ja tuon mustuuden Puuronen osaa v�litt�� ihailtavalla tarkkuudella, melankolisen melodisuuden v�ritt�ess� rouheaa raitaa. Ei ole helppoa � eik� pid�k��n olla.

Mika Roth

---

Viitasen Piia: Meid�n j�lkeemme hiljaisuus
Texicalli Records

Loputon ja lohduton uutisvirta maalaa maailmasta kovin surullisen kuvan n�in� p�ivin�. Tuntuukin silt�, ett� maailman suurimmat riitapukarit (tied�tte kyll� ketk�) suorastaan toivovat p��sev�ns� uhittelemaan yh� uusille rintamille. Folk/folkrock -yhtye Viitasen Piia on p��tt�nyt purkaa ahdistustaan ja suruaan musiikin avulla, sill� mit� muutakaan t�ss� voi en�� tehd�? �Meid�n j�lkeemme hiljaisuus� on Ven�j�n ydinasejoukkojen tunnuslause, ja sellaisena suorastaan t�ydellinen otsake yhtyeen kappaleelle.

Piia Viitasen laulu ja akustinen kitara kantaa biisin ensimm�isen reilun puoliskon, kunnes muu yhtye sy�ksyy mukaan voimalla viimeisen puolentoista minuutin ajaksi. Ensin alkujaan tyynesti taustalla helkkyneet ��net ker��v�t voimaa kaukaa horisontista l�hestyv�n tsunamin tavoin, kunnes k�siss� on kaikkea muuta paitsi hiljaisuutta. Vahva, v�kev�, puhutteleva ja julmassa maalailussaan ehdottoman upea kappale, jonka soisi saavan enemm�nkin huomiota osakseen.

Mika Roth

---

Ville Viluinen & Vilukissat: Pikkupaskiainen

Ville Viluinen & Vilukissat on uusi kotimainen poprockin peilitaloissa seikkaileva b�ndi, jolta l�ytyy historiallista linkittymist� Pyh�t tepot -yhtyeeseen. Uuden julkaisun ensisinkuksi on valikoitunut pisteli�s Pikkupaskiainen, jolla kitker�t s�vyt ja kateuden vihre� ilkimys nostavat terhakkaasti p�it��n. Eli vanhaa viisautta lainatakseni: �aina kun yst�v�ni menestyy, jotain minussa kuolee�.

Olivat biisin alkujuonteet syntyneet sitten miss� tahansa mielentilassa, niin musiikillisesti kasaan on saatu raivostuttavan ja ihastuttavan tarttuva ralli. Rockin puolella popin laitaa vinoileva viisu pohjaa t�ysin tekstin ymp�rille parsittuun melodiaan, jota miesvokalisti puristaa huuliensa v�list� asianmukaisen arrogantilla tavalla. Tietysti. T�m� on taas yksi niist� kipaleista, jotka tulevat taatusti jakamaan mielipiteit�, joten b�ndin alkukiihdytys ei voisi olla juuri t�t� lupaavampi.

Mika Roth

---

VON KONOW: Lucid Sound
Solina Records

P��osan ajastaan Helsingiss� viihtyv� VON KONOW on osannut ihailtavalla tavalla poimia juuri oikeita elementtej� suosikkiaikakaudestaan. 80-luvun synapop eli ja hengitti aikoinaan naiiviuden murheita vapauttavaa ilmaa, vaikka juuri samaisen aikakauden yll� leijui jatkuva ydintuhon uhka. Nyt kun olemme matkalla kohti samaa uutta kylm�� sotaa � tai olemme jo siell� � voi el�m�n, kuoleman ja kaiken silt� v�lilt� k�sitell� my�s kepe�lt� kuulostavan synapopin avulla.

Marko Von Konow ymm�rt�� melodisuuden mahdin, h�n osaa leipoa vaivattoman tuntuisesti paksunkin kerroksellisen musiikkikakun, joka maistuu silti ilmavalta. Ja mik� t�rkeint�: h�n osaa kertoa asioista omilta kuulostavin sanoin. Niinp� jopa Lucid Sound, joka on huomattavasti On a Hill -sinkkua heppoisempi, kuulostaa silti kerrassaan upealta.

Mika Roth