Sinkut III - Tammikuu 2019
A-J Keskinen: Tänä yönä
Pakko tunnustaa, etten tiennyt ennen tätä sinkkua, että A-J Keskinen on Raparperitaivas-musikaalin tähti, tai erään suositun tosi-tv kykykilpailun menestyjä. Onneksi satuin kuuntelemaan biisin ensiksi, sillä taustafaktojen jälkeen olisin tuskin enää tarttunut kipaleeseen.
Niin että minkälainen se itse pihvi (eli biisi) sitten onkaan? Rakkaudenkaipuusta kertova puolislovarihan tämä on, suomalaisen melankolian kyllästäessä pianosta ja laulusta vetovoimansa saavan siivun. Kertosäkeessä otetaan käyttöön isompi äänimaisemointi, mutta Keskisen lämmin ja persoonallinen ääni ei pääse hukkumaan vallin sisään, kun paketti osataan pitää riittävän hillittynä. Ja tuo jos mikä on viisas liike, kun tv:n jälkeinen ura pitäisi saada käyntiin. Helposti muistettava melodia, puhuttelevia kielikuvia ja vokaalien kanssa tasapainossa oleva taustaorkesteri.
Mika Roth
Blindberry Ghost: Endless Nights
Secret Entertainment
Blindberry Ghost on vuonna 2018 perustettu kotimainen rocktrio, jonka yhteydessä sana ’tuore’ on poikkeuksellisen sopiva. Endless Nights kun on bändin ensimmäinen julkaistu kappale, joka tulee saamaan seuraa kokonaisesta pitkäsoitosta jossain vaiheessa kuluvaa vuotta.
Blindberry Ghostin perusta on mitä selvimmin angloamerikkalaisessa kitararockissa, jonka myötä esiintymiskielikin on luonnollisesti englanti. Miltei viisiminuuttinen sinkku kulkee polveillen, trion saadessa kitara-basso-rummut kolmioonsa aavistuksenomaista tukea synista. Tai sitten kitaristi käyttää efektipedaalejaan todella luovasti. Soundit pidetään miellyttävän pehmeinä jopa niissä kovemmissa kohdin, ja väliosan vaiheilla voin vaikka vannoa kuulevani
The Policen haamun ja näkeväni nuoren
Rushin julisteita treeniksen seinillä. Eikä siinä mitään, sillä vaikka meno on sulavaa osaavat heput selvästi myös rokata. Toivoisin vain että hiukan enemmän ja äänekkäämmin.
Mika Roth
Elisa Laiho: Kaunista valoa
Texicalli Records
Useammassakin yhtyeessä aiemmin vaikuttanut
Elisa Laiho on soolourallaan päätynyt suomenkielisen popin folkimmalle laidalle. Tuore Kaunista valoa -sinkku enteilee laulaja-lauluntekijän uutta albumia, jonka äänimaisema tulee tämän näytteen perusteella olemaan erittäin avara.
Rakkauden muistelua ja sydämen pieniä ääniä – niistä on syntynyt tämä teksti, jossa muistellaan erästä historian sivujen välistä löytynyttä rakkauden lukua. Vaikka kaikki päättyi tuolloin suruun, on muistelussa myös omanlaistaan kauneutta. Kuten rakkaudessa aina. Tuo kaipuu ja tunteiden veto välittyy hienosti myös toteutuksessa, jossa
Mikko Pettinen tekee paljon flyygelitorvellaan. Torvi ja Laihon lämmin laulu ovatkin se keskiö, jonka ympärille muut soittimet asettuvat kuin luonnostaan. Synamattoakin ujutetaan hetkittäin sekaan, mutta onneksi sangen säästeliäästi, sillä kappaleen suorien pintojen kuuluukin olla näin esillä.
Mika Roth
Forth: Can’t Help Falling in Love
Secret Entertainment
Ken
Elvistä versioi, hän miinakentällä tanssahtelee. Suomalais-kanadalainen
Forth osoitti jo taannoisella
Black Angel -sinkullaan, että hartioita löytyy hullumpiinkin tavoitteisiin.
Mitä uutta ja muistettavaa ryhmä sitten pystyy tuomaan Elviksen vanhaan ralliin? Niin. Kipalehan vedetään vain rokeimmilla ja rahdun metallisilla soundeilla siten, että alkuperäisestä kolmesta minuutista on saatu tiukalla munaravilla höylättyä puoli minuuttia pois. Etunoja on kieltämättä huikean kova ja taustalaulajatkin tulevat vielä kimalletta ja glooriaa nostamaan, mutta ei tämä hyppy kanna mitenkään sinne kriittiseen pisteeseen saakka. Pinnat silti vokalisti
Brian Forthille, joka ei edes yritä jäljitellä kunkkua, vaan vetää rohkeasti omalla tyylillään.
Mika Roth
Jesse Markin: Jericho
Vild Music
Liberiassa syntynyt ja tätä nykyä Viljakkalassa asuva
Jesse Markin on aiemmilla sinkuillaan keskittynyt enemmän vahvoihin rytmeihin ja nopeampaan sykkeeseen. Kolmannella sinkuralla asiat kuitenkin kääntyneet uuteen suuntaan, ja Jerichon muurit murtuvat useammallakin tasolla.
Jesse Markin on mies Äänellä ja Jerichon riisutumpi äänimaisema antaa tuolle upealla instrumentille aiempaa enemmän tilaa. Pääosin elektronisia taustoja väritetään vain satunnaisilla soittimilla ja efekteillä, taustalaulujenkin jäädessä lopulta sellaisen pikkunätin tapetin asemaan. Neljäminuuttinen kappale käynnistyy hitaasti, virtaa kiireettä ja löytää luonnollisimmilta vaikuttavat reitit viedessään kuulijaa hellästi eteenpäin. Elektronisen ja orgaanisen välinen jännite ja runsas tila ovat biisin suuret voimavarat, joita ilmava sovitus osaa käyttää hyödykseen. Debyyttialbumia odotellessa.
Mika Roth
Kanerva: Fitbit
Texicalli Records
Paritanssi -debyyttialbuminsa viime vuoden maaliskuussa julkaissut
Kanerva on pitänyt kiirettä. Toinen pitkäsoitto on tuloillaan ja sen ensimmäinen sinkku lähettää energiakäyrät katon läpi taivaita kohden. Vokalisti/kitaristi Kanervan tukena häärii rytmiryhmä, jonka lisäksi raidalla kuullaan reipas annos puoliretrokkaita synia.
Reiluun kahteen ja puoleen minuuttiin ahdettu Fitbit puksuttaa eteenpäin kovasti ysäriltä tuoksuvalla house-rytmittelyllä. Räpähtävien säkeistöjen seuraksi viskataan kitararock-kertosäkeitä, jotka tuovat mieleen myynnillisen huippukautensa
Sheryl Crow’n ja
Suzanne Vegan. Silti Fitbit ei ole mikään yksisuuntainen nostalgiatrippi, sillä reippaasti kulkevan biisin juuret uppoavat nykyhetkeen ja tarttuuhan tämä noin kerrasta takaraivoon. Kappaleen kertoja kaipaa vapautta ja muutosta, mutta kuinka saavuttaa se alati kauemmas karkaava ihannetilanne? Ongelma on varmasti tuttu monille, joten tarttumapintaa piisaa tuoltakin puolelta.
Mika Roth
Lake Jons: Tom
Playground
Lake Jons on kotimainen indie folk -yhtye, joka on viimeisen neljän vuoden aikana julkaissut runsaasti sinkkuja, EP-levyjä sekä yhden albumin. Soittoaikaakin on herunut rajojen tältä ja tuolta puolen, mitä on taatusti auttanut ryhmän voimakas nojaaminen rytmeihin.
Tom on kauniisti kulkeva, rakenteeltaan mielenkiintoinen ja samalla erittäin vaikeasti kategorisoitava biisi. Se on paljaaksi riisuttuna periaatteessa simppeli pop-ralli, mutta toisaalta ratkaisujensa puolesta erittäin moderni ja uutta aikaa huokuva klubiraita. Vahvasti laulumelodioiden varassa kulkevaa Tomia on koristeltu ja rikastettu mitä erilaisimmilla rytmi- ja efekti-äänillä, mutta nämä kaikki hienot vaatteet eivät peitä itse kappaletta, vaan antavat raidan hengittää vapaasti. Onko olemassa tanssittavaa indie-folk-elektroa? Tämä voisi olla juurikin sellaista.
Mika Roth
Mani P.: Myrsky Pt. 2
Secret Entertainment
Mani P. maalailee suomirapin synkemmällä laidalla dystooppisia kuvia, jotka saavat pohtimaan koko maailman järkevyyttä. Taustatiedoista ei ilmene kuinka pitkän uran Mani P. on jo tehnyt, mutta ainakin viime vuoden puolella artistilta ilmestyi nippu digisinkkuja.
Kuten nimikin jo antaa ymmärtää, Myrsky Pt. 2 on jatko-osa. Viime vuonna ilmestynyt
Myrsky jätti paljon kysymyksiä auki jo videonsakin puolesta, ja osia pitäisi tulevaisuudessa tulla vielä kaksi lisääkin. Toisessa luvussa soundit ja biitit ovat synkistyneet, painostavan ilmapiirin prässätessä myös tekstejä. Painajaisunien maailmat sekoittuvat nykyhetken älylaite taivas/helvettiin, jossa hyvän ja pahan kaltaiset pikkuasiat jäävät toissijaisiksi. Puhdaslinjaisesti etenevä kappale, selviksi miksatut vokaalit ja biittien puolella pientä retrosoundia. Toimii.
Mika Roth
Pastis: Around Here
Stupido Records
Helsinkiläinen indierock-kvintetti
Pastis ilahdutti ainakin allekirjoittanutta suuresti viimevuotisella
Valour Valour -sinkullaan, jonka beatlesmainen majesteetillisuus ja melodisuus veivät mennessään. Uuden vuoden ensimmäisellä sinkulla peilipallo rullaa vinhemmin katonrajassa, mutta ei tässä mihinkään jytädiskoon kuitenkaan sekaannuta.
Kolme ja puoliminuuttinen siivu kulkee kitararockin tuttuja polkuja, rohkean etupainotteisesti ja kertosäkeessä huippunsa saavuttaen. Erittäin pintaan miksatut kitarat ja vokaalit käyvät hieman päälle, onneksi säkeistöissä päästään sentään hetkeksi vetämään henkeä. Säröisyys ja rosoisuus kuuluvat kuitenkin kitararockin kaanoniin siinä missä soitinten päreiksi lyöminenkin, ja kun lyriikoissakin annetaan vielä ronskisti palaa, niin mikäpäs siinä. Mielenkiintoista kuulla minkälaisen kakun helmikuun 8. päivä julkaistava
Circles-debyyttipitkäsoitto tarjoaa, sillä jo julkaistut pikkuiset muodostavat tiiviin ryhmittymän.
Mika Roth
Taskumatti & Subsense: Myrskylinnut
Tuore Records
Taskumatti & Subsense ovat tehneet yhteistyötä nyt neljännen sinkun verran, mikä enteilee – toivottavasti ainakin – tulevaa pitkäsoittoa ja/tai EP-levyä. Taskumatti on vaikuttanut suomiräpin saralla viimeiset kymmenen vuotta, Subsense on puolestaan luonut elektronista musiikkia vielä tuotakin pidempään.
Myrskylinnut viitannee samannimiseen TV-sarjaan, mutta tarinalla on tietysti useampiakin tasoja. Siinä missä aiemmin ilmestynyt
Heliumpallo leijui rakkauden pumpulissa ja
Kesä kuumaa tirisi helteessä nousevat Myrskylinnut taivaalle vapaina ja maailmaa ihmetellen. Mitä on vapaus? Mitä on olla outo ja erilainen? Mitä on olla yksi niitä ’toisista’? Taskumatti ehtii sanailla näistä, sekä monista muista asioista, rauhallisella tavallaan, Subsensen samettisen pehmeiden soundien säteillessä suorastaan itämaista levollisuutta. Duo onkin lähempänä
Rinneradion rauhaa kuin urbaanien öiden kiihkeää sykettä, mikä on piristävän erilaista.
Mika Roth
The Alibies: As a Virgin
The Alibies sai napattua huomiopisteet jo uusimman sinkkunsa saatekirjeen otsikolla, harvoin näet
Lars Levi Laestadiousin nimeä käytetään populaarimusiikin markkinoinnissa. Toisaalta The Alibiesin kuulas diskohaaveilu voi ylittää kaikki tunnetut rajat, kuten aiemmat julkaisut ovat jo osoittaneet.
As A Virgin on mielenkiintoinen näkemys kuolemanpelkoon ja siihen, kuinka hyvät pojat eivät saa muuta kuin kiitokset. Mitä siis tehdä? Ratkaisuja on varmasti monia, mutta niitä ei tällä erää tarjota ja tyrkytetä. Harvoista lyriikoista on siis turha penkoa vastauksia, mutta
Pablo Heteron enkelimäiseksi efektoitua laulua kelpaa silti kuunnella, etenkin kun itse biisi on jyrkässä simppeliydessään hunajaista elektropop-korvakarkkia. Ei turhia särmiä, sanoja tai osia, vain yksi melodia, säkeet ja kaiken kruunaava suvantokohta.
Mika Roth
The B And The Band: Hautausmaa
The B And The Band yllätti edellisellä singlellään, sillä
Mun silmät ei oo tottuneet aurinkoon -biisillä bändi möyrysi sähköisen punkrockin kurakossa, niin että roiske vain kävi. Sähköisiä soittimia kuullaan myös Hautausmaalla, mutta meno on silti totaalisen toisenlaista.
Valittava ja tuskaa uhkuva kappale vaeltaa kuin koditon sielu jäisellä hautuumaalla, miltei neljän ja puolen minuutin mitan venyessä kuin talviyö konsanaan. Silti kaikki ei ole suinkaan menetettyä, sillä toisaalta tuo hyytävä paikka voi olla myös omanlaisensa rauhan lähde. Alun laulu ja hiljainen kitara saa hiljalleen taakseen yhä enemmän massaa, synatuulten ujeltaessa horisontin tietämissä. Sanat ovat voimaa, ja niitä tarkkaan kuunteleva pääsee osaksi kummallista, lähes satumaista tarinaa.
Mika Roth
The Fair Attempts: Bad Battery
The Fair Attempts -nimen takaa paljastuu yksi mies: tamperelaisen
The Cyan Velvet Projectin perustajajäsen, joka tunnetaan nyt nimellä
Friendly Timo. Siinä missä TCVP tahkoi industrialin katkuista metallia on The Fair Attempts puhtaasti syna/elektro/EBM -heimoa, jossa tanssittavuus on elon perusehto.
Bad Battery kertoo taistelusta hirvittävää tautia vastaan. Kaiken kuluttavasta, tuhoavasta ja lopulta murskaavasta taistelusta jota ei voi voittaa, mutta jota ei toisaalta voi jättää keskenkään. Elämä on arvokasta, jopa ne pienet muruset sitä. Tuskasta, kivusta ja surusta on kuitenkin kasvanut ainakin yksi loistava kappale, joka osaa tuoda saksalaisen indu-soundin ja amerikkalaisen synthwaven samaan pisteeseen. Helppoa olisi räjäyttää kaikki kertosäkeessä kitaratonnistolla, mutta Bad Battery ymmärretään pitää riittävän pienenä, mikä on ratkaisuna suorastaan nerokas.
Mika Roth
Tulenkulkijat: Vapaa matkustaja
Vaasalainen
Tulenkulkijat on nähtävästi bändi melko lyhyellä historialla, sillä ainakaan suoratoistopalveluista ei löydy kuin viime vuonna julkaistuja sinkkuja. Mikä rohkaisevinta: kolmesta kappaleesta tämä uusin numero on kuitenkin selvästi se tarttuvin ja kypsin.
Tulenkulkijat sijoittuu musiikkinsa puolesta suomenkielisen rockin modernimpaan lohkoon, vaikka soundin ja tyylin perustat ulottuvat selvästi 90-luvulta saakka. Tummaan taipuvassa soundissa on havaittavissa myös häivähdyksiä post-grungen huuruista, mutta enemmän Tulenkulkijat nojaa suomirockin historiaan. Vapaa matkustaja -kappaleessa julistetaan omaa vapautta oravanpyörän odotuksista, materialistisuuden kurimuksesta sekä ”viisaampien” ohjeista, jotka toputtavat asettumaan normiruotoon muiden jatkoksi. Lyriikoissa ilmenee kertojan hidas kyllästyminen muottiin pakottamisesta, jos toisaalta oravanpyörässä laukkaaviakaan ei mollata. Jokainen tulkoon siis onnelliseksi tavallaan, ja toivottavasti myös Tulenkulkijat jatkaa matkaansa rohkeasti eteenpäin. Ehkä vastaisuudessa jopa rohkeammin sääntöjä rikkoen?
Mika Roth
W. Iivarinen: Kyynelten juhla
W. Iivarinen on julkaisemassa keväällä kolmatta sooloalbumiaan, jonka teemasto tulee pyörimään kuoleman ympärillä. Läheisen lähdettyä on koittanut aika tutkia tuntojaan, kaikkea sitä mitä tapahtui loppua ennen ja miten se vaikutti – ja tulee vaikuttamaan – tulevaan.
Kyynelten juhla on samaan aikaan herkkä kappale ja raskas raita. Vahva melodisuus ja konepoppiin osoittavat elementit saavat vastaansa metalliset kitarat sekä industrialisti junttaavat rytmit, joiden raskaus istuu tähän juhlaan mitä parhaimmin. Monikerroksiset vokaalit ja vielä moninaisemmat lisäefektit tekevät raidasta lähes liiankin massiivisen, mutta vain ’lähes’. Suolaisia pisaroita tihkuva kappale kasvaa kuuntelukertojen myötä yhä suuremmaksi, kuten kasvavat myös odotukset tulevaa kiekkoa kohden. Suru on raakaa voimaa, joka voi kääntyä mihin suuntaan tahansa. Onneksi W. Iivarinen on päättänyt luoda siitä jotain uutta.
Mika Roth
Lukukertoja: 4931
