Pienet

Sinkut III - Tammikuu 2019

31.01.2019


Blindberry Ghost: Endless Nights Blindberry Ghost: Endless Nights
Secret Entertainment

Blindberry Ghost on vuonna 2018 perustettu kotimainen rocktrio, jonka yhteydessä sana ’tuore’ on poikkeuksellisen sopiva. Endless Nights kun on bändin ensimmäinen julkaistu kappale, joka tulee saamaan seuraa kokonaisesta pitkäsoitosta jossain vaiheessa kuluvaa vuotta.

Blindberry Ghostin perusta on mitä selvimmin angloamerikkalaisessa kitararockissa, jonka myötä esiintymiskielikin on luonnollisesti englanti. Miltei viisiminuuttinen sinkku kulkee polveillen, trion saadessa kitara-basso-rummut kolmioonsa aavistuksenomaista tukea synista. Tai sitten kitaristi käyttää efektipedaalejaan todella luovasti. Soundit pidetään miellyttävän pehmeinä jopa niissä kovemmissa kohdin, ja väliosan vaiheilla voin vaikka vannoa kuulevani The Policen haamun ja näkeväni nuoren Rushin julisteita treeniksen seinillä. Eikä siinä mitään, sillä vaikka meno on sulavaa osaavat heput selvästi myös rokata. Toivoisin vain että hiukan enemmän ja äänekkäämmin.

Mika Roth


Elisa Laiho: Kaunista valoa Elisa Laiho: Kaunista valoa
Texicalli Records

Useammassakin yhtyeessä aiemmin vaikuttanut Elisa Laiho on soolourallaan päätynyt suomenkielisen popin folkimmalle laidalle. Tuore Kaunista valoa -sinkku enteilee laulaja-lauluntekijän uutta albumia, jonka äänimaisema tulee tämän näytteen perusteella olemaan erittäin avara.

Rakkauden muistelua ja syd√§men pieni√§ √§√§ni√§ ‚Äď niist√§ on syntynyt t√§m√§ teksti, jossa muistellaan er√§st√§ historian sivujen v√§list√§ l√∂ytynytt√§ rakkauden lukua. Vaikka kaikki p√§√§ttyi tuolloin suruun, on muistelussa my√∂s omanlaistaan kauneutta. Kuten rakkaudessa aina. Tuo kaipuu ja tunteiden veto v√§littyy hienosti my√∂s toteutuksessa, jossa Mikko Pettinen tekee paljon flyygelitorvellaan. Torvi ja Laihon l√§mmin laulu ovatkin se keski√∂, jonka ymp√§rille muut soittimet asettuvat kuin luonnostaan. Synamattoakin ujutetaan hetkitt√§in sekaan, mutta onneksi sangen s√§√§steli√§√§sti, sill√§ kappaleen suorien pintojen kuuluukin olla n√§in esill√§.

Mika Roth


Forth: Can’t Help Falling in Love Forth: Can’t Help Falling in Love
Secret Entertainment

Ken Elvistä versioi, hän miinakentällä tanssahtelee. Suomalais-kanadalainen Forth osoitti jo taannoisella Black Angel -sinkullaan, että hartioita löytyy hullumpiinkin tavoitteisiin.

Mitä uutta ja muistettavaa ryhmä sitten pystyy tuomaan Elviksen vanhaan ralliin? Niin. Kipalehan vedetään vain rokeimmilla ja rahdun metallisilla soundeilla siten, että alkuperäisestä kolmesta minuutista on saatu tiukalla munaravilla höylättyä puoli minuuttia pois. Etunoja on kieltämättä huikean kova ja taustalaulajatkin tulevat vielä kimalletta ja glooriaa nostamaan, mutta ei tämä hyppy kanna mitenkään sinne kriittiseen pisteeseen saakka. Pinnat silti vokalisti Brian Forthille, joka ei edes yritä jäljitellä kunkkua, vaan vetää rohkeasti omalla tyylillään.

Mika Roth


Jesse Markin: Jericho Jesse Markin: Jericho
Vild Music

Liberiassa syntynyt ja tätä nykyä Viljakkalassa asuva Jesse Markin on aiemmilla sinkuillaan keskittynyt enemmän vahvoihin rytmeihin ja nopeampaan sykkeeseen. Kolmannella sinkuralla asiat kuitenkin kääntyneet uuteen suuntaan, ja Jerichon muurit murtuvat useammallakin tasolla.

Jesse Markin on mies √Ą√§nell√§ ja Jerichon riisutumpi √§√§nimaisema antaa tuolle upealla instrumentille aiempaa enemm√§n tilaa. P√§√§osin elektronisia taustoja v√§ritet√§√§n vain satunnaisilla soittimilla ja efekteill√§, taustalaulujenkin j√§√§dess√§ lopulta sellaisen pikkun√§tin tapetin asemaan. Nelj√§minuuttinen kappale k√§ynnistyy hitaasti, virtaa kiireett√§ ja l√∂yt√§√§ luonnollisimmilta vaikuttavat reitit viedess√§√§n kuulijaa hell√§sti eteenp√§in. Elektronisen ja orgaanisen v√§linen j√§nnite ja runsas tila ovat biisin suuret voimavarat, joita ilmava sovitus osaa k√§ytt√§√§ hy√∂dykseen. Debyyttialbumia odotellessa.

Mika Roth


Kanerva: Fitbit Kanerva: Fitbit
Texicalli Records

Paritanssi -debyyttialbuminsa viime vuoden maaliskuussa julkaissut Kanerva on pitänyt kiirettä. Toinen pitkäsoitto on tuloillaan ja sen ensimmäinen sinkku lähettää energiakäyrät katon läpi taivaita kohden. Vokalisti/kitaristi Kanervan tukena häärii rytmiryhmä, jonka lisäksi raidalla kuullaan reipas annos puoliretrokkaita synia.

Reiluun kahteen ja puoleen minuuttiin ahdettu Fitbit puksuttaa eteenpäin kovasti ysäriltä tuoksuvalla house-rytmittelyllä. Räpähtävien säkeistöjen seuraksi viskataan kitararock-kertosäkeitä, jotka tuovat mieleen myynnillisen huippukautensa Sheryl Crow’n ja Suzanne Vegan. Silti Fitbit ei ole mikään yksisuuntainen nostalgiatrippi, sillä reippaasti kulkevan biisin juuret uppoavat nykyhetkeen ja tarttuuhan tämä noin kerrasta takaraivoon. Kappaleen kertoja kaipaa vapautta ja muutosta, mutta kuinka saavuttaa se alati kauemmas karkaava ihannetilanne? Ongelma on varmasti tuttu monille, joten tarttumapintaa piisaa tuoltakin puolelta.

Mika Roth


Lake Jons: Tom Lake Jons: Tom
Playground

Lake Jons on kotimainen indie folk -yhtye, joka on viimeisen neljän vuoden aikana julkaissut runsaasti sinkkuja, EP-levyjä sekä yhden albumin. Soittoaikaakin on herunut rajojen tältä ja tuolta puolen, mitä on taatusti auttanut ryhmän voimakas nojaaminen rytmeihin.

Tom on kauniisti kulkeva, rakenteeltaan mielenkiintoinen ja samalla erittäin vaikeasti kategorisoitava biisi. Se on paljaaksi riisuttuna periaatteessa simppeli pop-ralli, mutta toisaalta ratkaisujensa puolesta erittäin moderni ja uutta aikaa huokuva klubiraita. Vahvasti laulumelodioiden varassa kulkevaa Tomia on koristeltu ja rikastettu mitä erilaisimmilla rytmi- ja efekti-äänillä, mutta nämä kaikki hienot vaatteet eivät peitä itse kappaletta, vaan antavat raidan hengittää vapaasti. Onko olemassa tanssittavaa indie-folk-elektroa? Tämä voisi olla juurikin sellaista.

Mika Roth


Mani P.: Myrsky Pt. 2 Mani P.: Myrsky Pt. 2
Secret Entertainment

Mani P. maalailee suomirapin synkemmällä laidalla dystooppisia kuvia, jotka saavat pohtimaan koko maailman järkevyyttä. Taustatiedoista ei ilmene kuinka pitkän uran Mani P. on jo tehnyt, mutta ainakin viime vuoden puolella artistilta ilmestyi nippu digisinkkuja.

Kuten nimikin jo antaa ymmärtää, Myrsky Pt. 2 on jatko-osa. Viime vuonna ilmestynyt Myrsky jätti paljon kysymyksiä auki jo videonsakin puolesta, ja osia pitäisi tulevaisuudessa tulla vielä kaksi lisääkin. Toisessa luvussa soundit ja biitit ovat synkistyneet, painostavan ilmapiirin prässätessä myös tekstejä. Painajaisunien maailmat sekoittuvat nykyhetken älylaite taivas/helvettiin, jossa hyvän ja pahan kaltaiset pikkuasiat jäävät toissijaisiksi. Puhdaslinjaisesti etenevä kappale, selviksi miksatut vokaalit ja biittien puolella pientä retrosoundia. Toimii.

Mika Roth


Pastis: Around Here Pastis: Around Here
Stupido Records

Helsinkiläinen indierock-kvintetti Pastis ilahdutti ainakin allekirjoittanutta suuresti viimevuotisella Valour Valour -sinkullaan, jonka beatlesmainen majesteetillisuus ja melodisuus veivät mennessään. Uuden vuoden ensimmäisellä sinkulla peilipallo rullaa vinhemmin katonrajassa, mutta ei tässä mihinkään jytädiskoon kuitenkaan sekaannuta.

Kolme ja puoliminuuttinen siivu kulkee kitararockin tuttuja polkuja, rohkean etupainotteisesti ja kertosäkeessä huippunsa saavuttaen. Erittäin pintaan miksatut kitarat ja vokaalit käyvät hieman päälle, onneksi säkeistöissä päästään sentään hetkeksi vetämään henkeä. Säröisyys ja rosoisuus kuuluvat kuitenkin kitararockin kaanoniin siinä missä soitinten päreiksi lyöminenkin, ja kun lyriikoissakin annetaan vielä ronskisti palaa, niin mikäpäs siinä. Mielenkiintoista kuulla minkälaisen kakun helmikuun 8. päivä julkaistava Circles-debyyttipitkäsoitto tarjoaa, sillä jo julkaistut pikkuiset muodostavat tiiviin ryhmittymän.

Mika Roth


Taskumatti & Subsense: Myrskylinnut Taskumatti & Subsense: Myrskylinnut
Tuore Records

Taskumatti & Subsense ovat tehneet yhteisty√∂t√§ nyt nelj√§nnen sinkun verran, mik√§ enteilee ‚Äď toivottavasti ainakin ‚Äď tulevaa pitk√§soittoa ja/tai EP-levy√§. Taskumatti on vaikuttanut suomir√§pin saralla viimeiset kymmenen vuotta, Subsense on puolestaan luonut elektronista musiikkia viel√§ tuotakin pidemp√§√§n.

Myrskylinnut viitannee samannimiseen TV-sarjaan, mutta tarinalla on tietysti useampiakin tasoja. Siinä missä aiemmin ilmestynyt Heliumpallo leijui rakkauden pumpulissa ja Kesä kuumaa tirisi helteessä nousevat Myrskylinnut taivaalle vapaina ja maailmaa ihmetellen. Mitä on vapaus? Mitä on olla outo ja erilainen? Mitä on olla yksi niitä ’toisista’? Taskumatti ehtii sanailla näistä, sekä monista muista asioista, rauhallisella tavallaan, Subsensen samettisen pehmeiden soundien säteillessä suorastaan itämaista levollisuutta. Duo onkin lähempänä Rinneradion rauhaa kuin urbaanien öiden kiihkeää sykettä, mikä on piristävän erilaista.

Mika Roth


The Alibies: As a Virgin The Alibies: As a Virgin

The Alibies sai napattua huomiopisteet jo uusimman sinkkunsa saatekirjeen otsikolla, harvoin näet Lars Levi Laestadiousin nimeä käytetään populaarimusiikin markkinoinnissa. Toisaalta The Alibiesin kuulas diskohaaveilu voi ylittää kaikki tunnetut rajat, kuten aiemmat julkaisut ovat jo osoittaneet.

As A Virgin on mielenkiintoinen näkemys kuolemanpelkoon ja siihen, kuinka hyvät pojat eivät saa muuta kuin kiitokset. Mitä siis tehdä? Ratkaisuja on varmasti monia, mutta niitä ei tällä erää tarjota ja tyrkytetä. Harvoista lyriikoista on siis turha penkoa vastauksia, mutta Pablo Heteron enkelimäiseksi efektoitua laulua kelpaa silti kuunnella, etenkin kun itse biisi on jyrkässä simppeliydessään hunajaista elektropop-korvakarkkia. Ei turhia särmiä, sanoja tai osia, vain yksi melodia, säkeet ja kaiken kruunaava suvantokohta.

Mika Roth


The B And The Band: Hautausmaa The B And The Band: Hautausmaa

The B And The Band yllätti edellisellä singlellään, sillä Mun silmät ei oo tottuneet aurinkoon -biisillä bändi möyrysi sähköisen punkrockin kurakossa, niin että roiske vain kävi. Sähköisiä soittimia kuullaan myös Hautausmaalla, mutta meno on silti totaalisen toisenlaista.

Valittava ja tuskaa uhkuva kappale vaeltaa kuin koditon sielu jäisellä hautuumaalla, miltei neljän ja puolen minuutin mitan venyessä kuin talviyö konsanaan. Silti kaikki ei ole suinkaan menetettyä, sillä toisaalta tuo hyytävä paikka voi olla myös omanlaisensa rauhan lähde. Alun laulu ja hiljainen kitara saa hiljalleen taakseen yhä enemmän massaa, synatuulten ujeltaessa horisontin tietämissä. Sanat ovat voimaa, ja niitä tarkkaan kuunteleva pääsee osaksi kummallista, lähes satumaista tarinaa.

Mika Roth


The Fair Attempts: Bad Battery The Fair Attempts: Bad Battery

The Fair Attempts -nimen takaa paljastuu yksi mies: tamperelaisen The Cyan Velvet Projectin perustajajäsen, joka tunnetaan nyt nimellä Friendly Timo. Siinä missä TCVP tahkoi industrialin katkuista metallia on The Fair Attempts puhtaasti syna/elektro/EBM -heimoa, jossa tanssittavuus on elon perusehto.

Bad Battery kertoo taistelusta hirvittävää tautia vastaan. Kaiken kuluttavasta, tuhoavasta ja lopulta murskaavasta taistelusta jota ei voi voittaa, mutta jota ei toisaalta voi jättää keskenkään. Elämä on arvokasta, jopa ne pienet muruset sitä. Tuskasta, kivusta ja surusta on kuitenkin kasvanut ainakin yksi loistava kappale, joka osaa tuoda saksalaisen indu-soundin ja amerikkalaisen synthwaven samaan pisteeseen. Helppoa olisi räjäyttää kaikki kertosäkeessä kitaratonnistolla, mutta Bad Battery ymmärretään pitää riittävän pienenä, mikä on ratkaisuna suorastaan nerokas.

Mika Roth


Tulenkulkijat: Vapaa matkustaja Tulenkulkijat: Vapaa matkustaja
845240 Records DK

Vaasalainen Tulenkulkijat on nähtävästi bändi melko lyhyellä historialla, sillä ainakaan suoratoistopalveluista ei löydy kuin viime vuonna julkaistuja sinkkuja. Mikä rohkaisevinta: kolmesta kappaleesta tämä uusin numero on kuitenkin selvästi se tarttuvin ja kypsin.

Tulenkulkijat sijoittuu musiikkinsa puolesta suomenkielisen rockin modernimpaan lohkoon, vaikka soundin ja tyylin perustat ulottuvat selv√§sti 90-luvulta saakka. Tummaan taipuvassa soundissa on havaittavissa my√∂s h√§iv√§hdyksi√§ post-grungen huuruista, mutta enemm√§n Tulenkulkijat nojaa suomirockin historiaan. Vapaa matkustaja -kappaleessa julistetaan omaa vapautta oravanpy√∂r√§n odotuksista, materialistisuuden kurimuksesta sek√§ ‚ÄĚviisaampien‚ÄĚ ohjeista, jotka toputtavat asettumaan normiruotoon muiden jatkoksi. Lyriikoissa ilmenee kertojan hidas kyll√§styminen muottiin pakottamisesta, jos toisaalta oravanpy√∂r√§ss√§ laukkaaviakaan ei mollata. Jokainen tulkoon siis onnelliseksi tavallaan, ja toivottavasti my√∂s Tulenkulkijat jatkaa matkaansa rohkeasti eteenp√§in. Ehk√§ vastaisuudessa jopa rohkeammin s√§√§nt√∂j√§ rikkoen?

Mika Roth


W. Iivarinen: Kyynelten juhla W. Iivarinen: Kyynelten juhla

W. Iivarinen on julkaisemassa kev√§√§ll√§ kolmatta sooloalbumiaan, jonka teemasto tulee py√∂rim√§√§n kuoleman ymp√§rill√§. L√§heisen l√§hdetty√§ on koittanut aika tutkia tuntojaan, kaikkea sit√§ mit√§ tapahtui loppua ennen ja miten se vaikutti ‚Äď ja tulee vaikuttamaan ‚Äď tulevaan.

Kyynelten juhla on samaan aikaan herkkä kappale ja raskas raita. Vahva melodisuus ja konepoppiin osoittavat elementit saavat vastaansa metalliset kitarat sekä industrialisti junttaavat rytmit, joiden raskaus istuu tähän juhlaan mitä parhaimmin. Monikerroksiset vokaalit ja vielä moninaisemmat lisäefektit tekevät raidasta lähes liiankin massiivisen, mutta vain ’lähes’. Suolaisia pisaroita tihkuva kappale kasvaa kuuntelukertojen myötä yhä suuremmaksi, kuten kasvavat myös odotukset tulevaa kiekkoa kohden. Suru on raakaa voimaa, joka voi kääntyä mihin suuntaan tahansa. Onneksi W. Iivarinen on päättänyt luoda siitä jotain uutta.

Mika Roth




Lukukertoja: 487
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs