Pienet - Helmikuu 2023

BRUIT: Apologie du Temps Perdu
Pelagic Records

BRUIT, jonka oikeaoppisesti kirjatun nimen per��n kuuluu viel� ?-merkki, onkin sitten hieman toisenlainen tapaus. Post-rockia ja modernia klassista musiikkia ennakkoluulottomasti yhdistelev� ranskalainen yhtye n�et ei kuulu varsinaisesti kumpaankaan n�iden suuntausten tiukkaan kuvaukseen, mutta sen musiikkia ei voi juuri muuksikaan kuvata.

Kolmen raidan mittainen Apologie du Temps Perdu pahoittelee otsikossaan hukatusta ajasta, tosin n�in voisin �hukata� mieluusti paljon enemm�nkin aikaani. Avausraita La sagesse de nos a�eux on suorastaan kaunis, ja vaikken ymm�rr� mit��n lopun ranskankielisest� puheesta, on kokonaisuus herkkyydell��n vakuuttava. R�veur Lucide siirt�� musiikin painopistett� klassisesta kokeelliseen, efektien ja ��nik�sittelyn pilkkoessa virtoja pienemmiksi. Kohinastakin voi l�yt�� harmonian, r�s�hdyksist� syklisyyden ja v��ristyneist� ��nist� enkelten kuoron, kaikki on kiinni vain p��st�. Puoliv�lin j�lkeen mukaan tuleva rytmisyys rakentaa kappaleesta �normaalimman�, sellaisella radioheadmaisella tavalla, jossa pinnat pysyv�t kuitenkin vinoina ja suoruus tulkinnanvaraisena.

EP:n ankkuriksi valittu Les temps perdus on kaikkein luonnosmaisin ja l�himm�s ambienttia p��tyv� numero, joka ei oikeastaan muulla paikalla kuin p��t�ksen� voisikaan toimia. T�m� on pitk� loppukirjoitus, tarpeettomankin venytetty viimeinen katse ja hieman fokuksensa hukanneelta vaikuttava ��nikokeilu. Saksalaiset minimalistit ovat v�hint��nkin haamuina l�sn�, mutta p��t�s ei ole kuullun summa, vaikka lopussa lankoja yhteen sovitellaankin.

Mika Roth

---

Dreams of Gray: The World After

Ainakin toistaiseksi Dreams of Gray on sama asia kuin Luis Rivera, mutta asioiden nykyinen tila voi my�s muuttua. Debyytti EP:ll��n Chicagosta kotoisin oleva yhden miehen yhtye esitt�� doomahtavaa ja raskasta metallia, josta l�ytyy tarvittaessa my�s tuimempaa nopeutta.

Sessiorumpalilla ja sessiobasistilla t�ydennetty vokalisti/kitaristi Rivera on kirjoittanut kolme raitaa, joista keulille sijoitettu Performance V Justice on selke�sti lyhin ja napakoin. Plus kolmeen minuuttiin onkin saatu onnistuneesti ladattua kriittisen tekstin ter�, jonka ymp�rill� thrashin ja deathin osasia luovasti yhdistelev� biisi el�� t�ysill�. The World After kaivaa taas haudoista esiin doomimpaa kamaa, tuomion juntatessa nopeutta kuitenkaan t�ysin syrj�ytt�m�tt�. V�liin puristuva Life in Gray h�mment�� powerihtavine taustahuutoineen ja rehvakkaine metalliliikkeineen, aivan kuin biisi olisi j��nyt jumiin kahden maailman v�liseen limboon.

Esikoinen on aina esikoinen, eik� Dreams of Gray ole viel� asettunut t�ysin raiteilleen. Onko tulevaisuus thrashimpi, deathimpi vai doomimpi? Ken tiet��, mutta harteita l�ytyy n�ist� jokaisen suunnalla operointiin.

Mika Roth

---

Ed Banger & the Nosebleeds / Edweena Banger: Riding the Whirlwind / Be Who You Wanna Be
Hiljaiset Levyt

Ja sitten jotain hieman erilaista. Onhan n�it� splittisinkkuja tullut vastaan tietysti ennenkin, mutta Ed Banger & the Nosebleedsin nokkamies Ed Banger ja splitin toinen artisti Edweena Banger ovat itse asiassa sama henkil�. Tarina menee n�in: Ed Banger vaikutti Manchesterin punk-kuvioissa ja ehti tehd� yht� jos toistakin. Sitten h�n siirtyi soolouralle Edweena nimisen� transnaisena. Eli sinkulla kuullaan Edin/Edweenan kummatkin puolet poikkeuksellisen kirjaimellisesti.

Sukupuolet ovat mielest�ni oma asiansa kun siirryt��n musiikin pariin, sill� toimiva biisi on toimiva biisi, esitt�� sen sitten kuka tahansa. T�ss� tapauksessa pidemm�n korren kiskaisee kenties Edweena, sill� Be Who You Wanna Be taikoo popahtavaan punkrockiin rahdun enemm�n uuden aallon arroganttia imua. Tarttuvan rallin kolmen minuutin pituuskin on aineksiin n�hden optimaalinen. Kisa on tosin tiukka, sill� Ed Banger & the Nosebleedsin hakkaavammassa ja rokimmassa Riding the Whirlwindiss� on hyv� m��r� Rolling Stonesin voimaa ja New York Dollsin arvaamattomuutta. Iskut tuntuvat leukaperiss�, b�ndi ruuvaa konettaan tiukemmaksi ja melodiakin pystyy yh� hengitt�m��n kaiken alla.

Kaksi biisi�, kaksi osumaa. Ei paha saldo sinkulle, jonka soisi saavan jatkoakin. T�-d�-d�-d�� kaikuu yh� seinist� ja glamin kimalle j�i kerrasta kiinni tukkaan.

Mika Roth

---

K.E.K.: Kannanhoidollinen mets�stys / Slava Ukraini

K.E.K., joka tunnettiin muinoin vuonna Trump my�s nimell� Kivettyneet El�v�t Kuolleet, lataa pystykorvansa kahdesti. Ensimm�inen laukaus kohdistuu rajojemme sis�puolen poliittisiin piireihin, kun taas j�lkimm�inen laukaus kajahtaa oman itsen�isyytens� puolesta t�ll�kin hetkell� taistelevan kansan kunniaksi.

Ajankohtaiset aiheet ovat punkahtavaa rockia roiskivalle b�ndille tietysti perusperunaa ja arkileip��, mutta asioista voi puhua niin kovin monin tavoin. Kepuleiden ja persujen mets�stys on julistus, josta moni voi kiskaista palkokasvia nen�onteloon. Ja tietysti se on tarkoituskin. Kettuilu ja vinoilu tehd��n kuitenkin tyylill�, idean v�littyess� ja kulman s�ilyess�. Tuo onkin herkk�� puuhaa, kuten on my�s Slava Ukrainin esitt�minen. T�ss�kin tapauksessa jokin rinnan vasemmalla puolella on pist�nyt puristamaan ajatuksia paperille. Ja kun asiaa katsoo riitt�v�n kaukaa, voi vain n�hd� valtaisan m��r�n tuhoutuneita koteja, tarpeettomia kuolemia, el�m�tt� j��neit� el�mi�. Biisi on tummas�vyinen, jopa K.E.K.:n mittareilla, mutta mit� muutakaan se voisi olla.

Ei maailma v�ltt�m�tt� kipakkaa punkkia soittamalla paremmaksi muutu, mutta on t��ll� hiukan helpompaa el��, kun kaikki ei ole niin pirtsakan mit��nsanomatonta. N�in voidaan jopa ohittaa A-puolen laatusanat, joita ilman tuokin biisi olisi tullut vallan mainiosti toimeen.

Mika Roth

---

Lauri Haav: Yks pullo / Aino
PME Records

Lauri Haav nappasi itselleen Emma-ehdokkuuden viime kev��n� ilmestyneest� albumistaan. Tuon j�lkeen sinkkua on pistetty pihalle tasaiseen tahtiin ja Haav on ehtinyt avittamaan my�s muiden sinkuilla, joten tunteja tuntuu olevan Laurin kellossa normaalia enemm�n.

Tuoreen tuplasinkun kahdella raidalla liikutaan hyvinkin �isiss� viboissa, tummas�vyisen konepopin ja yksin�isyyden eri puolia puntaroivien tekstien kanssa. Tuotannosta on vastannut Aaro630 ja Ruuben, joiden A-puolelle hiomat biitit ja rytmit tuovat Haavin t�h�n p�iv��n, t�h�n hetkeen. Etenkin A-puoli Yks pullo ry�mii ihon alle, lyriikoiden porautuessa rakkaudessa siipens� polttaneen murehtijan kallon sis��n. B-puolen Aino lienee syntynyt samasta liemest�, mutta nyt erosta on sent��n p��sty jotenkin jaloilleen ja oma arvo ymm�rret��n taas. Oivallus heijastuu osin uhona, tosin pinnan alla pistelee mit� selvimmin viel�kin, sill� menneisyyden tuho on suhteellisen t�ydellinen. Pinnat j�lleen taustalla puurtaneille tuotannon henkil�ille.

Uusi aika avautuu edess� ja Lauri Haavin kohdalla tie vie kohti uutta albumia. T�n� vuonna tulee viel� tapahtumaan, joten l�yt��k�h�n profiiliaan kovasti kohottanut artisti tiens� y�st� seuraavaan p�iv��n.

Mika Roth

---

Niina Annika: Unessani tuuli

Ihastelin vuoden alussa Niina Annikan uutta soolosinkkua, jolla artistin omanlaisensa folkcountry istui pohjoisiin maisemiimme. Harvoin kappaleet onnistuvat kuulostamaan samaan aikaan niin tutuille ja hyv�ll� tavalla vieraille kuin Otava.

Raita on saanut kaverikseen nyt kaksi muuta kappaletta, sek� puolittain introna toimivan Kun menin tuuleen -tunnelmoinnin, jonka kahdessa minuutissa kuulija valmistellaan tulevaan. EP:n ilmapiiri� on helppo kuvata eteeriseksi ja akustisen hauraaksi, unien maailmoiden sekoittuessa ns. todellisuuteen. Aikalinjoissa kaikki on my�s l�sn� menneist� aina t�h�n hetkeen saakka. Etenkin nimikappale Unessani tuuli on jo l�hell� pistett�, jossa hiljaisin kansanmusiikki ja vaimein ambient voisivat ehk� kohdata toisensa. Avain on taianomainen hiljaisuus, joka ei olekaan t�ysin ��net�nt�, kunhan vain todella kuuntelet ja keskityt kuulemaasi.

Niina Annika johdattaa kuulijoitaan rohkeasti yh� kauemmas huolella rakennettuihin ja vieh�tt�v�sti asettuneisiin ��nimaisemiin, joissa mik��n ei ole satunnaista ja kaikki nivoutuu jotenkin yhteen. Siin� miss� Otava toimi uuden suunnan alkupisteen�, uskaltautuvat muut raidat viel� paljon kauemmas y�h�n. Sielt� l�ytyv�t unten maailmat ja sit� kautta rajattomat mahdollisuudet.

Mika Roth

---

Norwald: The Spark of Freedom
SODEH Records

Norwald on espanjalainen melodista ja hivenen powerin puolella kallellaan olevaa metallia soittava b�ndi. Vuonna 2018 alkunsa saanut yhtye ehti ennen pandemiaa pist�� pihalle pitk�soitonkin, mutta sattuneesta syyst� jatko otti aikansa.

EP-levyll� debyyttialbumin tarinaa taustoitetaan entisest��n ja teemalevym�isyys onkin selv��. Taikuus kukoistaa tolkienmaisessa maailmassa, jossa vallanhimo ajaa kaikkea itselleen halajavan mielen tekem��n liiton pimeyden voimien kanssa. Melodinen metalli kaartelee, k��ntyilee ja poukkoilee, ruksaten samalla kaikki genren pakolliset kuviot ongelmitta. One Last Effort osaa laukata t�ydell� voimallaan eteenp�in ilman, ett� power kuulostaisi vain perunoiden kellariin vy�rymiselt�. The Tyrant pist�� silm��n eeppist� vaihdetta osoittaen samalla, kuinka pahikset saavat aina parhaat kohtaukset itselleen. T�ss� kisassa pehmoista idylli� kuvaava sinkkuraita The Island of Airlevan k�rsiikin suoran tappion.

Muotokieli on kohdillaan, soundit hiottuja, sovitukset tarkoin pohdittuja. Eniten huolia nostaakin vokaalien hautautuminen ��nivalliin ja kyseisten vallitusten tasaisuus, joka muistuttaa monin kohdin tasapaksuisuutta. Norwald on potentiaalinen tekij�, mutta noustakseen mestaruussarjaan, pit�� jotain erikoista saada mukaan.

Mika Roth

---

Sam Shingler: Boundaries Part II
Stupido

Kutsuin Sam Shingleri� taannoin kevyen poprockin mestariksi. Sain sittemmin hiukan puolustella sanomisiani, mutta pysyn yh� julistukseni takana. Uutena todistusaineistona n�kemykseni puolesta toimikoon tuore Boundaries Part II -EP, joka on suoraa jatkoa Boundaries Part I -EP:lle, sek� taas uusi osa tulevaa albumikokonaisuutta.

T�ss� v�liss� Shingler ehti julkaisemaan vain yhden sinkun, eik� Boundaries-kappaletta parempaa starttaajaa EP:lle voisi toivoakaan. Nelj�n raidan kokonaisuus on siis osa suurempaa kuvaa, mutta my�s onnistunut nelikanta, jonka kaikki osaset tukevat ja t�ydent�v�t toisiaan. Lovers in a Burning House on samaan aikaan rauhallinen ja kiihtynyt kudelma, joka sitoo Rainbow Feverin melankoliset ny�rit ja antaa tarinalle t�htikohtauksensa. Ja mik� tuo tarina sitten on, saatatte kysy�. No, seh�n on tietysti tarinoista suurin: voittamaton rakkaus.

Shinglerin kyky puskea poprockin sein�mi� aina vain kauemmas on ihailtavaa. P��llisin puolin Boundaries Part II ei vaikuta tekev�n juuri mit��n ennenkuulumatonta, mutta kappaleiden kyky tarttua, her�tt�� tuntoja ja yksinkertaisesti saada kuuntelemaan itse��n on kiistaton. A Good Life vie elokuvamaisen kielen kenties pisimm�lle, rentouden ja rauhallisuuden asettuessa syd�mess��n todellisuudessa kiihke�n raidan ylle. Shingler on taikuri, jonka luomia pieni� ihmeit� ihastelen avoimesti.

Mika Roth

---

Stormbreaker: Vengeance

Melodisen metallin hivenen raskaampaa ja modernimpaa laitaa suosiva Stormbreaker antoi kunnon myrskyvaroituksen viime vuoden lopulla kun Strombreaker-sinkku ilmestyi. Nyt kyseinen siivu on saanut rinnalleen kolme muuta raitaa, joten on aika punnita debyytti-EP:n painoarvo.

Kaikki biisit kellottavat kolmesta nelj��n minuuttia, eik� metallin toimiviksi havaittuja seoksia ole l�hdetty sen kummemmin keksim��n musiikkilaboratoriossa uudelleen. Vokalistit Petri Tarvainen ja Anni Kokkonen pist�v�t kumpainenkin kurkkunsa koville, melodisen ja rouheamman tyylin nivoutuessa yhteen. Rytmipuolella nopeus on valttia, joten �hitaampi ja kevyempi� Throne on todellisuudessa my�s melkoista rytin��. S�vyvaihtelua on kuitenkin sen verran, ett� hivenen tovereitaan melodisempi biisi syvent�� kummasti soundimaisemaa. Syd�meni sykkii silti selvimmin Silence = Death -runttaukselle, jossa tuntuu olevan mukana sopivasti kaikkia eri puolia.

Vengeance on soundinsa l�yt�neen ja tyylins� kiteytt�neen b�ndin tuotos, eik� t�st� l�ydy juuri petraamisen varaa. Tietysti persoonallisuuspisteit� voisi aina kartuttaa, mutta hyv�lt� vaikuttaa jo t�ss� vaiheessa.

Mika Roth

---

S�rkyneet: Mink� m� sille voin
Combat Rock Industry

S�rkyneet onnistui naulaamaan punkahtavan rockin ja oman �renttupoppinsa� avainpalat yhteen nelj�n vuoden takaisella Sin� nouset -pitk�soitolla. Itse toivoin jo uuden syklin k�ynnistyv�n tuossa samalla, mutta eih�n siin� sitten niin k�ynytk��n. Pandemian aika virtasi ohitse, kunnes viime syksyn� Tytt� mink� teit -sinkku napsaisi hiljaisuuden nauhat viimein poikki.

EP:lle on p��ssyt my�s toinen sinkku, Kaikille kateellinen, ja aina vain melodisemmin kitaroitaan soittava ja laulujaan laulava nelikko tuntuu l�yt�neen omimman soundinsa. Nelj�n rallin ter�vin pisto lienee nopeasti tikkaava En mee mihink��n, joka taitaa olla reaktio erist�ytymisen vuosiin. Kaikille kateellinen k�rvistelee puolestaan rakkauden hiilloksella katkennein siivin, entisen lemmityn l�ydetty� itselleen uuden onnen � ja suutelevatkin viel� siin� kaikkien edess�, pirulaiset. Melankoliasta akkunsa lataa my�s Ankeita j�tki�, kun kaikki mahdolliset suunnitelmat ovat taas menneet pieleen. Ankeaa on.

Maailma muuttui, eik� sitten niink��n. S�rkyneet kertoo tarinoita el�m�n rypyist� ja rakkauden takaiskuista, mutta eik� siell� kaiken takana sittenkin hohka pieni toivo paremmasta? Ehk�p� juuri siksi S�rkyneet osaa tehd� kauniisti hajonneita kuvia, joissa s�r�t eiv�t h�vit� alkuper�ist� ideaa tai niiden haamumaisia haaveita.

Mika Roth

---

The D.U.D.E.S.: Tonight Your Ass Belongs To Me / Everything's Coming Off
Favor Company

Rock�n�roll on universaali kieli, senh�n me kaikki tied�mme. The D.U.D.E.S. julistaa olevansa joukko planeetaltaan karkotettuja olentoja, jotka ovat ottaneet Homo sapiensin muodon. Rock siis soikoon ja jos t�m� onkin AOR:r��, niin lyhennelm� syntyy t�ll� er�� sanoista Alien Oriented Rock.

Alieneiksi dudet soittavat sangen svengaavaa klassista rockia, eik� murretta juuri erota. Lauluvastuu jakautuu Guitar Duden ja Piano Duden kesken. Rytmiryhm�n muodostavat puolestaan Bass Dude ja Drum Dude, arvaatte varmaan kuinka soittimet jakautuvat kyseisille olennoille. A-puoleksi valittu Tonight Your Ass Belongs To Me rokkaa kuin kanssa-alieni Ziggy Stardust, melodian avatessa taivaat ja harmonioiden vet�ess� mustan aukon voimalla puoleensa. Everything's Coming Off starttaa suorastaan avaruudellisen eeppisell� introlla, koskettimien sivellelless� ilmaan elokuvamaisia luonnoksia. Kaunista kuin t�htiusvain halki kulkevalla pika-avaruustiell� konsanaan. Ja kun rock sitten ryhtyy rouhimaan, on meno jotain mist� muinainen Rainbow ja muut hard rock -j�tit muistetaan kivell�mme.

The D.U.D.E.S. saattaa olla uusi tekij� n�ill� main, mutta kun debyyttisinkulle lohkaistaan kaksi n�in jykev�� rock�n�roll -rallia, niin on syyt� antaa dudeille kunnia. Desibeli.net tarkkailee tilannetta ja kaivaa jo valmiiksi esiin uuden uutukaisia kohtaamispukujaan sek� antenneilla varustettuja avaruuskyp�ri��n. T�st� dude-joukosta n�et kuullaan viel�.

Mika Roth

---

The Komets: Loner / Suffragate City
Hiljaiset Levyt

The Komets on Kouvolasta kotoisin oleva, aitoa ja alkuper�ist� rock'n'rollia tavallaan soittava kokoonpano. Virallisia julkaisuja legendaariseksikin luonnehdittavalle yhtyeelle ei ole montaa kertynyt, mutta nytp� osuu kerrasta kohdilleen.

Eik� kouvolalaisten p��t� tunnut huimaavan, sill� sinkun B-puoleksi on nostettu David Bowien glamklassikko. A-puoleksi on kuitenkin poimittu oma siivu Loner, joka on kuin tohtori Frankensteinin laboratoriossaan kasaama hybridi Jason & The Scorchersin kuumottavasta kaahauksesta ja kotoisen Peer G�ntin puolikankeasta runtasta. Menojalka siis vipattaa ja Amerikan raitit aukenevat edess�, mutta jokin kiskoo hihasta samalla pohjoisempaan suuntaan. Tuo sama rosoisuus v�ritt�� my�s Ziggy Stardustin aikoinaan esitt�m�� Suffragate City -biisi�, jonka silkka hiplailu on jo silkkaa hulluutta. Paitsi ett� The Komets saa versionsa toimimaan, ihan silkalla voimalla ja puristuksella, mist� nostan hattua ja korkealle.

Rock�n�roll el�� ja hengitt��, eik� t�st� vajaasta kuudesta minuutista l�ydy h�tt�� tai huttua. Sinkusta on (tietenkin) otettu my�s seiskatuumainen painos, joten nyt ollaan monella tasolla asian ytimess�.

Mika Roth

---

Trisector: Red Shift EP
Signature Dark

Ter�v�sti nimetty Trisector on sama asia kuin helsinkil�inen tuottaja, DJ ja VJ Otto Andelin. Trisector tutkii dubin ja teknon syvi�, hypnoottisia ja rajattomia mahdollisuuksia.

Red Shift EP koostuu nelj�st� raidasta, joiden yhteismitta ylt�� 36 minuutin tuolle puolen. Teknisesti kyse voisi siis olla ihan pitk�soitostakin, etenkin kun yksik��n raidoista ei alita kahdeksan minuutin rajaa. Kahdella ensimm�isell� numerolla menn��n rytmi edell� ja kulku on rahdun kulmikkaampaa, aktiivisempaa sek� elektronista. Vasta kolmantena kuultava Shape of the Colour tuo selvemmin mukaan dubin notkeutta ja kaarevuutta, virtaviivaisten linjojen saadessa aina vain orgaanisempia muotoja. Ero on suuri etenkin verrattuna 3000 Echoesin luomiin lasisiin ja ter�sbetonisiin luonnostelmiin, joissa urbaanius n�ytt�ytyy mielest�ni sinisemm�ss� spektriss�. Koin silti helpoimmin l�hestytt�v�ksi ankkuriraita Silent Voicen, joka edustaa samaan aikaan hiukan kumpaakin maailmaa.

Red Shift siirt�� painopistett��n raidalta toiselle, liikkumatta kuitenkaan dramaattisesti sivusuunnassa. T�m� linjakkuus tekee EP:st� poikkeuksellisen toimivan kokonaisuuden ja kyll�h�n Trisectorin seurassa viihtyisi huomattavasti pidemp��nkin.

Mika Roth

---

Underneath: Nothing Here is Held Sacred

Underneath on metallinmakuista hardcorea soittava yhdysvaltalainen yhtye. Pittsburghista kotoisin oleva b�ndi on n�ht�v�sti viel� suhteellisen uusi yritt�j�, mutta debyytti-EP lataa jykev�� materiaalia muun maailman ihmetelt�v�ksi.

Underneathin tapauksessa on vain kahdenlaista hardcorea: raskasta, sek� viel� sit�kin metallisempaa ja raskaampaa. Vokalisti/kitaristi Joey Phillips r��kyy, murisee ja karjuu sellaisella voimalla, ett� oksat poikki ja puoli Kanadaa per��n. Vokaalien rinnalla kitara vingahtelee, murjoo ja kiskoo nopeita korkeita nuotteja piikkilankamaisesti jyrin�n p��lle, ehtien osapuilleen joka paikkaan. Phillipsin rinnalla Owen Clark ansaitsee syv�n kumarruksen kitaroinnistaan. Basisti Jaden Barley nimet��n my�s virallisissa saatesanoissa, mutta rumpalista ei ole sen kummempaa tietoa. Liek� taustalla softat, vai sessiosoittaja � niin tai n�in, paketti ei kaadu rytmipuolella.

EP:n siunaus ja kirous on sen suunnaton massiivisuus, joka tekee musiikista ehdotonta. Pedaalia ei survota alituisesti lattiasta l�pi, mutta musertava massiivisuus on aina l�sn�. Twenty Thousand Leagues Under the Sean kohdilla pieni doomahtava vuoroveto toimii luontevasti ja hc-puolella Those That Cheweth Not the Cud puraisee �rh�k�mmin. Tulista, polttaa!

Mika Roth

---

Yheks�n Euron Pikavippi: Paskat Pojat -EP

Kalareissuilta voi tulla monenmoista saalista. Esimerkiksi Yheks�n Euron Pikavippi perustettiin vesien ��rell� joskus vuonna 2022 ja viime syksyn� julkaistu debyyttisinkku Sympaattiset mutta pirun levottomat niputti melodioita napakkaan ja nopeaan pakettiin.

EP:n saldo on per�ti kuuden raidan ja vajaan 24 minuutin mittainen, mist� tosin ankkuriraita Kala sy� n�ykk�isee itselleen p��lle seitsem�n minuutin kimpaleen. Merkitt�v�mpi osanen isommasta kuvasta on kuitenkin toiseksi sinkuksi nostettu Neiti Repolainen & Herra M�yr�, jonka svengaavammassa ja veike�mm�ss� soundissa yhtye tulee osuneeksi suomirockin yhteen h�r�nsilm��n. Toki Motelli Kilpisenkadulla piiskaa pogouspolviin joustoa, mutta t�ss�kin tiukassa tilanteessa yhteen soundi on selke�. Rasvar�pyl�n funkkaavassa otteessa puristus asettuu my�s kohdilleen, joten mit�k�h�n kaikkea eurokasalla viel� saadaankaan tulevaisuudessa haalittua verkkoihin.

Yheks�n Euron Pikavippi ei ole vain punk, eik� aina edes rock, vaikka sormet pidet��n useimmiten erossa popista. Veike�t sovitukset ja toisinaan yll�tt�v�tkin valinnat eiv�t j�t� taatusti kylmiksi. B�ndil�isten huumorintaju saattaa vaatia my�s venymist�, mutta EP:n nimi on jopa siit� kulmasta tarkasteltuna aika heikko.

Mika Roth