Olympiadi myöhemmin: Joint Depression

Tummaan rockmetalliinsa aina vain enemmän syvyyttä ja luonnetta ammentava Joint Depression on siirtynyt pysyvän tuntuisesti neljän vuoden albumiväliin. Mutta muutoksenkin tuulet puhaltavat, koska nyt oman firman sijaan julkaisusta vastaa ulkopuolinen taho. Desibeli.net haastatteli bändiä lähinnä moderneista asioista, sillä tuore Projection-albumi saattaa olla laadukkainta JD-materiaalia kautta aikain.

Kurssihan osoittaa tiukasti ylöspäin, mutta käydäänkö aluksi läpi yhtyeen historiaa viime vuosien osalta. Olitte viimeksi haastateltavana vuonna 2007, kun Savage Infinity -albumi oli ilmestymässä. Sitten tulikin monia muutoksia...

Sami: - Siinähän oli paljon kaikenlaista härdelliä. 2007 loppuvuodesta rumpalimme Panu kuoli ja sitten tuli miehistönvaihdoksia. Itsekin olin pois kuvioista muutaman vuoden. Sitten alkoi pikkuhiljaa tulla uusia biisi-ideoita, niin olihan ne pakko saada pihalle.

Kimmo: - Viimeiset reilu kymmenen vuotta ollaan oltu enimmäkseen säveltämis- ja äänittämistouhuissa.

Jani: - Kun vuonna 2008 allekirjoittanutta kysyttiin koesoittoon niin kieltämättä bändin nimi laittoi miettimään että mistä tässä onkaan kyse. Nimittäin jos joint depressionin googlaa niin samalla avautuu mahdollisuus oppia yhtä sun toista nivelsairauksista ja niihin liittyvistä lieveilmiöistä. Mutta tässä sitä vielä ollaan 14 vuoden jälkeenkin.

Mielestäni vuoden 2014 Lowdown aloitti kaiken periaatteessa hieman uudelleen ja samalla innostuitte elokuvienkin tekemisestä. Kuinkas tuo kuvallinen puoli tuli mukaan?

Jari: - Ihan vahingossa.

Kimmo: - Lowdownissa alkoi Jari puuhastelemaan ja touhuamaan enemmän näissä tuottamis- ja järjestelyjutuissa. Hyvä niin, on saatu hommaa pidettyä yllä jollain tasolla. JD-touhuun liittyy vahvasti FSR-niminen orkesteri ja sen tiimoilta ajateltiin, että olisi mukava tehdä jotain muutakin musaan liittyen. Näemmä sittemmin aika moni muukin bändi on kuvallista tarinaa alkanut tekemään, tosin isommalla budjetilla.

Budjetti ei kuitenkaan ole näkynyt vakavina puutteina, tai ainakin minun mielestäni Beyond All Black -musiikkielokuva oli erittäin onnistunut teos, jolle valikoitui kuusi sopivaa kappaletta kuvallista tarinaa taustoittamaan. Samalla se vei mielestäni juttuanne johdonmukaisesti eteenpäin. Kuinka tuore Projection eroaa lähimmästä edeltäjästään ja miltä kiekko soundaa tekijöiden korviin nyt, kun se on jo maailmalla?

Jani: - Vaikka supertuottaja Antti Viidanoja oli puikoissa jo ensin mainitulla, on näillä levyillä eroa mielestäni yhtä paljon kuin Aenimalla ja Lateraluksella. Tietenkään yhtään vetämättä viivoja tiettyyn amerikkalaisyhtyeeseen.

Maria: - Enenevissä määrin biisien sovituksessa kuuluu kaikkien jäsenten kosketus. Ja kiitos soundista Viidanojalle. Omiin korviini albumi elää ja joka kuuntelukerralla löytyy uusia vivahteita. Hyvässä ja pahassa, päivästä riippuen.

Jari: - No eteenpäin yritetään mennäkin. Suurin ero on varmaankin kuultavissa bändidemokratian lisääntymisen myötä, kun on ihan tietoisesti pyritty siihen, että jokainen bändiläisistä saisi oman äänensä kuuluville sävellysten ja sovitusten suhteen. Bändistä löytyy myös useampi säveltäjä ja kunkin biisejä on otettu levylle mukaan tasapuolisesti, toki ensisijaisesti levykokonaisuuden ehdoilla.

Kimmo: - Äänenlaadullisesti uusin on huomattavasti tasokkaampi kuin aiemmat. Basso toki on aivan liian pienellä. Tai oikeastaan basso on sopivalla volalla, mutta kitarat, rummut ja laulu ovat liian isolla.



Musiikkielokuvia osataan siis tehdä ja kuten kahdella edellisellä kerralla, niin nytkin levystä syntyy myös leffa. Tällä kertaa yhteistyötä tehdään oululaisen country & western & rhythm & blues -orkesteri FSR:n kanssa.

Uuden Projection -albumin ensimmäiseksi sinkuksi nostettiin When, jolla rockmetallinne ja soundinne parhaat puolet tulevat kieltämättä kauniisti esiin. Oliko sinkkuvalinta yhtiön kannustama, vai oma valintanne.

Jani: - Sinkkuvalinta oli oma tietoinen kaupallinen itsemurha, huolimatta levy-yhtiön epätoivoisista ponnisteluista saada hitimpi biisi kärkeen. Rehellisesti sanoen valinta oli vaikea ja lopulta When vei monipuolisuudellaan. Jollain suoremmalla siivulla olisi kenties kerännyt enemmän kuunteluita, mutta samalla johdattanut harhaan kokonaisuutta ajatellen.

Kimmo: - Yhtiö valitsi eri biisin aluksi. Ehkäpä se mikä tuli edustaa kokonaisuutta paremmin, tiedä häntä. Ehkä ensi kerralla annetaan jonkun muun valita, vaikka liekö tuolla mitään väliä. Comsii comsaa, poteitoo tomaatou.

Sami: - Niin no minähän sitä vähän säädin, ettei aina tarvitsisi olla se eniten perus-JD:ltä kuulostava biisi ekana. Otan siitä täyden vastuun ja seuraavalla kerralla olen hiljaa.



No ei tuosta nyt kättä tarvitse pystyyn nostaa. When on hieno biisi, jos nyt hiukan hidastempoinen ykkössinkuksi. Toiseksi sinkuksi on nousemassa reippaampi Homecoming ja musavideotkin saadaan näppärästi, kun levy kääntyy leffaksi jo muutenkin.

Ja kun kerran oikein elokuva tehdään, niin tuletteko esittämään jossain kohdin uuden levyn keikoilla sellaisenaan, vai ovatko keikkasetit best of -tyyppisiä koosteita kaikesta jo tapahtuneesta?

Kimmo: - Tjaa-a, saapa nähä. Jos nyt liveä aletaan miettimään niin varmaankin muutama viisu uudelta ja sitten loput varmaan jotain vanhoja, joiden opettelussa ei tule ylitsepääsemättömiä ongelmia. Sovitukset joka tapauksessa täytyy miettiä tarkasti, että mitkä pääjutut saadaan toimimaan kokonaisuudessa. Biisit varmaan rakentuu siten että pari rauhallista tunnelmointia, pari nopeampaa vetoa jne. Dynamiikkaa varmaan haetaan paljon, jotta pysyy jonkinlainen mielenkiinto yllä.

Mikä uuden albumin kappaleista on haastavin siirrettävä livetilanteeseen ja kuinka paljon tulette sovittamaan niitä?

Maria: - Ihan kylmiltään Deep Red. Playbackinakin voisi mennä lip syncit vinoon.



Jari: - Helppoja biisejä kai nuo ovat soittaa ja sovitukset on tehty levyllekin bändikokoonpanoa silmällä pitäen. Pahimmat progemasturbaatiot pyritään karsimaan pois jo sovitusvaiheessa, kun yritetään keskittyä musiikin kannalta olennaisiin ratkaisuihin. Eikä siellä lopulta kovin kauheasti ylimääräisiä raitojakaan ole. Toki joka biisistä löytyy omat kiemuransa.

Niin, Tooliinhan tuossa viitattiin jo aiemmin ja kiemuraisuus on aina ollut osa JD:n magiikkaa. Uusi levy ilmestyy Luminol Recordsin kautta, mikä on selkein muutos menneeseen. Kuinka yhteistyö sai alkunsa ja oletteko olleet asioihin tyytyväisiä?

Kimmo: - Viitaten aiempaan haastatteluun Savagen tiimoilta, Jari heitti kiven vuorelle ja se vieri sopimuksen kanssa takaisin. Sopimus on kevyt ja sopii hyvin tähän meidän tarjoamaan kokonaisuuteen.

Jari: - Hyvin on yhteistyö toiminut Luminolin kanssa, ollaan saatu vapaat kädet tehdä mitä huvittaa ja se olikin meille eräs pääasioista sopimusta neuvoteltaessa.

Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?

Kimmo: - Bändin osalta nyt seuraillaan tilannetta josko tässä aletaan live-kuntoon reenaileen. Se nyt on ainakin varmaa että seuraavakin levy tulee, biisejä on jo nyt kasassa parikymmentä joista valita. Ja nyt ei enää tehdä samaa virhettä kuin Savagessa että tehdään kaikki ja siitä tuli aivan liian raskas paketti. Eiköhän se ole julkaisukunnossa neljän vuoden päästä, se on hyvä ja sopivan rento sykli.

Jari: - Ainakin itsellä pääpaino on nyt Projectionin jälkeisen levyn säveltämisessä ja sovittamisessa. Ei pitäisi jäädä kiinni ainakaan materiaalin puutteesta. Onneksi uusien biisien laatukin vaikuttaisi olevan ratkaisevan verran aiempaa parempaa, jotta motivaatio seuraavan levyn työstämiseen säilyy yllä. Jospa saataisiin tällä kertaa valmista vähän nopeammin eli ennen vuotta 2026.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

Maria: - Lauloin ekan äänityssession Antin lapsuudenkodissa keittiösiivilään.

Jari: - Ja hyvä tuli. Sopivan metallinen soundi.

Kimmo: - Bändejä tulee, bändejä menee ja Slayerkin lopetti. Höh.

Sami: - Metallicalta tuli uusi biisi. Missäs mun wah wah-pedaali? Ai niin, se pöllittiin joskus lavan reunalta.

Jani: - Menevä ralli, parasta Metallicaa sitten Lulun.

Lulu on todella raskaasti aliarvostettu albumi, mutta kiistatta: Lux Æterna soundaa hyvälle. Näihin mielikuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää juttutuokio. Ja muistutuksena: muusikoilta ei saa varastaa laitteita, heille tulee mieluummin tarjota juomia ja juttuseuraa.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Jukka Järvinen