Grönroosin Veljet on ihka oikeiden veljesten, Veikon ja Juhanin, perustama yhtye. Kumpikin herrasmies on hankkinut kannuksia musiikin parissa, mutta yhdessä he eivät ole aiemmin musiikkia luoneet. Tilanne muuttui viime vuonna perusteellisesti, kun Junanviemii-sinkku ja Vielä mua kuunnellaan EP-levy rikastivat kotimaista kantrimaailmaa. Nyt ulos on tullut uusi sinkku, joten Desibeli.net laskeutui hevosen selästä ja nosti stetsonin hetkeksi päästään haastatellakseen veljeksiä.
Lyhyenä kertauksena historiasta kerrottakoon, että Juhani on monipuolinen kitaristi. Hän soittaa mm. Saimaa-yhtyeessä, Yonan ja Laura Närhen bändeissä sekä Sähkökitarakvartetissa, joka esittää tahollaan kokeellista nykymusiikkia. Veikko on musatuottaja, ääniteknikko ja DJ, jonka moni muistaa myös radiotöistä. Vaan kuinka päädyitte tekemään musiikkia viimein yhdessä?
- Junioreina emme juuri koskaan musisoineet yhdessä, kenties syynä siihen oli viiden vuoden ikäero. Yhteinen intohimo löytyi lopulta kantrimusasta ja muutenkin tuntui siltä, että musiikin tekeminen kahdestaan oli kortti, joka täytyi katsoa.
Eikä tuo kortti ole mikä tahansa pikkupata, sillä soitatte suomenkielistä kantria, vai onko country oikea termi?
Juhani: - Molemmat termit on toimivia. Kotoisamman kirjoitusasun otti käyttöön tiettävästi Jussi Raittinen 70-luvun alussa, ehkä meidän tulee sitä käytettyä enemmän.
Kuinka ihmeessä genreksi valikoitui juuri kantri?
Juhani: - Meistä kahdesta Veikko oli kuunnellut ja fanittanut kantria ties kuinka kauan. Innostus tarttui ja tajusin että oma soittamiseni istuu hyvin siihen samaan maailmaan. Kantrissa puhuttelee hyvin kirjoitetut biisit ja kielisoitinten rikas äänimaailma.
Veikko: - Tiivistetysti sanottuna olen aina halunnut tehdä kantria, mun kohdallani tämän toteutuminen on vaan vaatinut pitkän ja mutkikkaan matkan - ja lopulta myös paljon itsenäistä harjoittelua. Kun aloimme Juhanin kanssa kitarat sylissä kirjoittaa biisejä, sain lisää itseluottamusta ja aika äkkiä huomattiin että tämä on meille kaikkein luontevin tyyli tehdä musaa.
Suomenkielisellä kantrilla ja suomikantrilla on itse asiassa melko pitkät juuret. Heräsin tähän tosiasiaan, kun jokunen vuosi sitten luin Suonna Konosen Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt -kirjan. Kuinka merkittäviä teille ovat nuo menneiden aikojen pioneerit?
Veikko: - Tuo kirja löytyy myös mun hyllystä, se on kiehtova pankki tarinoita. Pioneerien merkitys on ilman muuta mittava ja on siistiä, että kantri on ajoittain nauttinut täällä suurempaakin suosiota. En tiedä, voiko sitä itse päättää, mutta ainakin toivon että tulevaisuudessa voidaan sanoa Grönroosin Veljien jatkaneen Jarno Sarjasen, Jussi Raittisen, Country Expressin ja muiden edelläkävijöiden perinnettä.
Toistaiseksi duo on ehtinyt saavuttamaan vasta pienen osan Suomen kantriyleisöstä, mutta ainakin tähän mennessä kehuja on irronnut ja vastaanotto on ollut positiivinen. Mutta kuten tiedämme, kaikkia ei voi miellyttää samaan aikaan. Onko siis olemassa rokkipoliisien kaltaisia kantripoliiseja?
Veikko: - Todellakin. Kuten muissakin musagenreissä, löytyy heitä, joille tietty historiallinen tyylisuunta on se ainoa oikea. Toisille taas kelpaa vain vaihtoehtoinen, valtavirrasta poikkeava kantri. Suomessa ei olla kyllä vielä koskaan jouduttu kantripoliisin ratsiaan.
Julkaisitte juuri uuden sinkun. Neonvalohoito kertoo ymmärtääkseni kaverista, joka on saanut rakkaudessa kuokkaan ja lujaa. Parannus löytyy baareista, mutta tämähän on mielestäni ennemminkin voimaannuttava kuin surkutteleva siivu. Onko tämä siis uudenlaista kantria, jossa tuoppi onkin kroonisesti puolitäysi?
Juhani: - Kyllä tää tarina on ehdottomasti leivottu hyväntuulisen baaribiisin muotoon ja keskittyy siihen tilanteeseen, jossa sydänsuru tuntuu jäävän taakse. Kantribiisit on kuitenkin usein iloisia ja surullisia yhtä aikaa. Neonvalohoidon tarinan varjoisampi puoli voisi esimerkiksi vihjata, ettei päähenkilö pysty kohtaamaan tunteitaan, vaan pakenee niitä neonvalojen alle.
Tuo oli hyvä huomio: kantrissa tosiaan saavat kummatkin valot loistaa samaan aikaan. Musiikin muoto noin yleisesti voi vaihdella runsaastikin, mutta tärkeintä on aina ydinmehu. Teidän tapauksessanne kiinnitän huomiota biisien vahvoihin melodioihin, sekä pohtiviin lyriikoihin. Kuinka itse koette ja näette vahvuutenne? Mikä on Grönroosin Veljet -yhtyeen vahvin ase?
Veikko: - Ilman muuta kaikki lähtee melodioista, jotka tuntuvat hyvältä rintakehässä ja sanoituksista joissa on pohdiskelua, mutta myös paljon kiintopisteitä joiden kautta voi päästä keskelle tarinaa.
Alku on siis ollut nousujohteinen, mutta mahdollista kantriratsiaa odotellessa voi aina petrata kaikkia osa-alueita. Veikko on aloittanut lap steel -kitaran soittamisen jokin aika sitten, eikä tuon konstikkaan soittimen opettelu ole varmasti helppoa – mutta onpahan ohjelmaa loppuiäksi, kuten herra hymy huulessa toteaa.
Musiikkipuolella ainoa suurempi murhe onkin se, ettei rakkaalle harrastukselle ja osittaiselle työlle voi pyhittää enempää aikaa. Vaan palataan jo saavutettuihin asioihin. Missä biisissä olette onnistuneet tähän mennessä kiteyttämään parhaimmin olennaisen?
Juhani: - Junanviemii varmasti. Se on myös koskettanut yleisöä ja ollaan saatu siitä eniten palautetta.
Tämän edessä voin kohottaa myös omaa stetsoniani, sillä kappale on kiistatta upea. Vielä mua kuunnellaan EP-levyn arviossa tulin todenneeksi: "Melankoliaa Dire Straitsin jäljissä ja arkea J. Karjalaisen pohdinnoilla." Olettekin melkoisia angloamerikkalaisen ja suomalaisen yhdistelijöitä, vaan kuinka vaikeaa tuo yhdistystyö lopulta on?
Veikko: - Ei oikeastaan lainkaan vaikeaa. Me ei haluta hämärtää musan pohjoisamerikkalaisia piirteitä, mutta samaan aikaan me kuulostetaan mielestämme tosi suomalaiselta.
Juhani: - Vaikka käytetäänkin keskimääräistä enemmän duurisointuja.
Kyllä duurille on tilaa täällä pohjoisessa, joten ei muuta kuin enemmän vaan, kiitos. Minkälaisella kokoonpanolla esiinnytte?
Juhani: - Ekat keikat ollaan vedetty ihan kahdestaan kitaroiden kanssa, me tykätään tosi paljon soittaa sillä tyylillä. Tarkoitus on kuitenkin kasvattaa keikkakokoonpanoa bändin muotoon lähitulevaisuudessa.
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?
Veikko: - Lisää uutta musaa on tulossa.
Loistavaa. Desibeli.net kiittää ja kumartaa rohkeita kantriveljiä hauskasta juttuhetkestä.
Grönroosin Veljet on ihka oikeiden veljesten, Veikon ja Juhanin, perustama yhtye. Kumpikin herrasmies on hankkinut kannuksia musiikin parissa, mutta yhdessä he eivät ole aiemmin musiikkia luoneet. Tilanne muuttui viime vuonna perusteellisesti, kun Junanviemii-sinkku ja Vielä mua kuunnellaan EP-levy rikastivat kotimaista kantrimaailmaa. Nyt ulos on tullut uusi sinkku, joten Desibeli.net laskeutui hevosen selästä ja nosti stetsonin hetkeksi päästään haastatellakseen veljeksiä.
Julkaisitte juuri uuden sinkun. Neonvalohoito kertoo ymmärtääkseni kaverista, joka on saanut rakkaudessa kuokkaan ja lujaa. Parannus löytyy baareista, mutta tämähän on mielestäni ennemminkin voimaannuttava kuin surkutteleva siivu. Onko tämä siis uudenlaista kantria, jossa tuoppi onkin kroonisesti puolitäysi?
