Suonna Kononen & Olli Nurmi (kuvat): Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt

Missä kulkevat suomalaisen kantrin rajat? Koska amerikkalainen country varsinaisesti ottaen jalostui suomalaiseksi kantriksi? Suonna Kononen on selvittänyt pieteetillä genren juuristoa, kuvaaja Olli Nurmen vastatessa runsaasta kuvamateriaalista. Kaiken alku lienee tulkinnanvarainen juttu, mutta ainakin alussa oli Jussi Raittinen, Kari Kuuva ja Jarno Sarjanen. Tosin hekin taisivat seistä jo aiempien pioneerien hartioilla.

Sammakko

Tiedän vallan mainiosti, että mittavan musiikkikirjan vertaaminen bibliaan on lievästi klisheistä, mutta tässä tapauksessa vertaus osuu kuitenkin mielestäni poikkeuksellisen hyvin kohdilleen. Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt kun on miltei kuudessasadassa sivussaan järeä annos luettavaa, jonka perustukset on ladottu todella vakaalle pohjalle. Kononen on haastatellut mittavaa joukkoa suomalaisen kantrin ja amerikkalaisemman countryn ystäviä, joista jokainen on saanut sanoa sanottavansa. Ja jos joku soittaja onkin sattunut siirtymään ajasta ikuisuuteen, hänen tarinansa kerrataan kyllä mahdollisimman kattavasti.

Alkujen kartoitus on tunnetusti aina vaikeaa, etenkin musiikista puhuttaessa. Kononen tuo kirjassaan ansiokkaasti esiin sen huimaavan faktan, että ensimmäiset suomalaisten äänittämät country-kappaleet ovat pian sadan vuoden ikäisiä. Tuolloin tyydyttiin lähinnä kääntämään ison veden takaa saapuneita kappaleita ja kompuroitiin tulkintojen kanssa, mutta tultaessa 60-luvulle alkoi kantrinkin saralla tapahtumaan runsaampaa liikehdintää. Lap steel otettiin haltuun, duuria kummasteltiin ja eksoottisia kielikuvia käännettiin rohkeasti pohjoiseen jäyhyyteen luontevammin sopiviksi.

Oliko Jarno Sarjasen Nukkekoti todella ensimmäinen suomalainen kantrikappale, vai löytyykö historian alkuhämäristä joitain vielä vanhempaa? Kyse on lopulta tietysti tulkinnoista, eikä Kononen onneksi tuputa useinkaan omia näkemyksiään, jos herra ei nyt ole kovasti lähtenyt haastamaan haastateltavienkaan mielipiteitä.

Jussi Raittinen saa kirjan alkupuolella ansaitsemansa tilan, lanseerasihan herra termin ’kantri’ omissa radio-ohjelmissaan 70-luvun alussa, jotka kirjaimellisesti avasivat uusia uria musiikkihistoriassamme. Eikä Raittisen innostus rajoittunut suinkaan radio-studioon, vaan mies on noista päivistä lähtien pyrkinyt ajamaan kantrin asiaa eteenpäin eri tavoin. Ja juuri tuo suomikantrin asiaan uskominen on koko kirjaa määrittelevä tapa ajatella, sillä Kononen kaivaa jokaisessa haastattelussa esiin ne kantri-kulmat – oli kuultavana sitten joku vanha keikkajyrä tai Lännen-Jukka hahmollaan erittäin mainiosti myyneen levytrilogian luonut J. Karjalainen. Topi Sorsakoski, Mikko Alatalo, Marko Haavisto - kaikki puhtaita kantrimiehiä, kun asioita katsoo vain oikeasta kulmasta.

Suuret nimet ja vähäisemmän osan historian suurista kirjoista saaneet kulkevat rinta rinnan, mutta toinen kirjan avainhahmo on eittämättä Freud, Marx, Engels & Jungin vokalistina parhaiten tunnettu Pekka Myllykoski. Monessa mukana olleen miehen poismeno alkuvuodesta 2017 on ollut kova isku niin suomikantrille kuin kirjan tekijöillekin. Myllykoski kuvataan herkäksi ja luontoa rakastavaksi lukijaksi, jonka hahmossa yhdistyivät country-laulajan ja härmä-kantria vetävän huumorimiehen roolit. Mihin loppui rooli ja mistä alkoi artisti? Ja onko moisilla kysymyksillä lopulta edes väliä – tuskin.



Kirja on mittava mutta palkitseva, ja koska eri henkilöitä on haastateltu niin kovin runsaasti, voi opusta lukea hyvinkin periodimaisesti. Vaikka sitten ihan yhden haastattelun kerrallaan. Ehdoton hankinta kaikille suomalaisen kantrin ystäville, sekä kaikille heille joita kiinnostaa tutustua etenkin 60- ja 70-lukujen suomalaiseen musiikkimaailmaan ja sen hitaaseen kehitykseen.

Mika Roth