Pienet

Sinkut II - Tammikuu 2020

28.01.2020


Aini: Tänä vuonna toisin Aini: Tänä vuonna toisin
Raate Music

Aiemmin maisemiltaan laajaa ja isommin soivaa, mutta silti samaan aikaan lapsekkaan leikittelevääkin modernia poppia luoneen Ainin uusi sinkkubiisi yllättää erilaisilla sävyillään. 20-luvun alussa on tullut aika vilkaista niin taakse- kuin eteenpäinkin, elämän suuren kurssin johtaessa kohti valoja ja varjoja. Kuinka siis väistää surun ja murheen karikot, ja mitä kaikkea se vaatiikaan?

Tänä vuonna toisin -kappale käsittelee siis vakavia parisuhdeasioita, mutta Aini osaa onneksi pitää siipensä irti maasta ja mittava kertosäe nouseekin jälleen ilmaan, minkä ansiosta koko kappaleen maailma on positiivisuutta uhkuva. Laulu on jätetty soitinten ja taustojen keskelle, mutta tällä kertaa ratkaisu toimii Ainin eduksi. Kaunis ja voimaannuttava kappale, josta moni elon tienristeyksestä itsensä löytävä saattaa saada kaivattua lohtua ja voimaa. Plussaa vielä siitä, että raita on osattu pitää riittävän kompaktina.

Mika Roth


Babylonfall: Stars and Constellations Babylonfall: Stars and Constellations
Inverse Records

Vuonna 2016 Kouvolassa perustettu Babylonfall soittaa raskasta, modernia ja monimuotoista metallia, jossa on tilaa niin kevyemmille kuin raskaammillekin ainesosille. Yhtye on työstänyt esikoisalbumiaan jo parin vuoden ajan, ja myöhemmin keväällä kiekko tulee näkemään viimein päivänvalon. Stars and Constellations on ensimmäinen singlelohkaisu pitkäsoitolta, jonka lupaillaan tarjoavan monen muotoista raskaampaa junttausta.

Ensilohkaisulla herrain rosoinen metalli maistuu selvästi vanhan koulukunnan death-rymistelylle, jonka sukulaisuus 90-luvun mestareihin on mitä ilmeisin. Etenkin häijyt kitarasoundit ja puhtaista osuuksista äärimmäiseen kärinään ulottuvat vokaalit luottavat tuttuihin temppuihin, mutta kun biisin ydinlanka ja perusmelodia ovat niin vahvoja kuin ovat, selviää bändi ensimmäisestä tulikokeestaan naarmuitta. Viidessä minuutissaan numero on lievästi pitkähkö sinkuksi, etenkin kun kitarasoolo kuullaan jo kolmen minuutin tietämillä.

Mika Roth


Be Silent: Breaking Apart Be Silent: Breaking Apart

Melodisen metallin melankolisten voimien kanssa liittoutunut Be Silent oli viimeksi esillä Desibeli.netin sivuilla viime vuoden lopulla, kun yhtyeen Shackles-sinkku ravisteli kahleitaan rahdun ristiriitaisia tuntoja herätellen. Nyt tarjolla on samaisten nauhoitussessioiden toinen hedelmä, jolla Be Silent tutkii enemmänkin rauhallisempaa puoltaan.

Uusi vuosi ja vuosikymmen aukenee siis puhdasverisen balladin voimalla, tosin möykkäkohdissa ryhmä rymistelee jälleen metalliportteja ihan tosissaan ja vokaaleissakin karataan äärimmäisempien ryppyjen ja rutistelujen pariin. Breaking Apart luottaa rohkeammin kaihon ja tunnelmoinnin voimavaroihin, eikä kipaletta räjäytetä korkeimpiin metelitaivaisiin kuin pari kertaa. Puhtaan laulun ja korinan välinen kontrasti on vahva, samoin jousien ja koskettimien tarjoama vastavoima kitara-basso-rummut -myllylle, mutta lievästä kaavamaisuudestaan huolimatta kokonaisuus toimii mielestäni edeltäjäänsä paremmin. Tästä kiitos kuuluu pitkälti jälkimmäisen puolen sovitustyölle, jonka ansiosta kipale vaikuttaa useammankin pyöräytyksen jälkeen tuoreelta ja positiivisella tavalla yllättävältä.

Mika Roth


Darwin Sorjonen: Vaihtovirtaa / tasavirtaa Darwin Sorjonen: Vaihtovirtaa / tasavirtaa
Tepa’s Tapas and Records

Kun jytäävän rokkibiisin nimi on Vaihtovirtaa / tasavirtaa on melko selvää, että pyhän AC/DC:n ja Angus Youngin jalanjäljissä sitä loikitaan. Tarina ei kerro suosiiko Darwin Sorjonen mahdollisesti koulupukua esiintymisasuna, mutta monet voisivat kyllä ottaa oppia Sorjosen otteista. Herrahan on tuttu tekijä muutamasta muustakin kokoonpanosta, mutta Darwin Sorjonen on miehen ihka oikea sooloprojekti, jossa yhdet kädet ovat vastanneet kaikista soittimista.

Nostalgia on nostalgiaa, mutta sen korkeaa jännitettä ei sovi tälläkään erää kyseenalaistaa. Biisissä loikataan tietysti heti itse asiaan, kitaran rouhiessa riffilaarista youngmaisia lohkareita, pieni seisahdus koetaan alkurynnäkön jälkeen ja vokaalit tulevat tuon jälkeen sisään. Suoraan oppikirjasta siis, mutta sopii muistaa että näillä samoilla kaavoilla on luotu lukemattomia rock’n’roll klassikoita. Vaihtovirtaa / tasavirtaa ei yllä aivan For Those About Rockin tai Riff Raffin tasolle, mutta kyllä tässä Flick of the Switch napsautetaan selälleen, vaikka groovepuolella aussiet vievätkin kieltämättä voiton.

Mika Roth


E-musikgruppe Lux Ohr: Der Doppelgänger E-musikgruppe Lux Ohr: Der Doppelgänger
Svart Records

Synteettista uuskraut-musiikkia luova E-musikgruppe Lux Ohr on sama asia kuin Pertti Grönholm, Kimi Kärki ja Ismo Virta. Yhtye on katkaissut neljän vuoden hiljaisuuden ja Der Doppelgänger esittelee kvartetista trioksi muuntuneen ryhmän muuntunutta ja entisestään kehittynyttä soundia. Mainittakoon sekin että masteroinnista on vastannut 70- ja 80-luvuilla saksalaista rock-historiaa luoneen Grobschnitt-yhtyeen nokkamies Eroc.

Der Doppelgänger käynnistyy hitaasti, synteettisten ääniaaltojen kimpoillessa avaruuden äärettömissä merissä. Laulua ei tietenkään kuulla, mitä nyt syntetisoituja vokaalienkaltaisia huminoita on ripoteltu sinne ja tänne. Mittaa sinkulle on siunaantunut lähes seitsemän ja puoli minuuttia, mistä ajasta merkittävä osa kuluu jonkin eri äänen/soittimen kiemurtelevaa kulkua seuraillen. Mistään varsinaisista sooloista ei voi puhua, vaan ennemminkin siitä, että puhevuoro annetaan aina uudelle elementille. Krautilla tavalla äärimmäisen kaunista ja lohduttavaa musiikkimaisemointia, jonka ääressä voisi viettää kokonaisen päivän, löytäen aina vain uusia tasoja, paikkoja ja salaisuuksia tästä alkuun päällisin puolin minimalistiselta vaikuttavasta maailmasta.

Mika Roth


Gentle Savage: Honey Bunny Gentle Savage: Honey Bunny
Concorde Music Company

Gentle Savage on ehtinyt puuhata yhtä jos toistakin rockin saralla. Toisinaan vaihdelaatikosta on löytynyt bluesimpaa välitystä, toisinaan taas suorempaa ränttätänttää itsensä Status Quon laatimilla pohjapiirroksilla. Ryhmän uusin sinkku Honey Bunny sijoittuu eittämättä sinne hilpeän ja estottoman statusquoilun puolelle, eikä siinä mitään kun kyyti on näinkin hurjaa.

Biisi k√§ynnistyy ‚ÄĚHoney, honey, honey‚ÄĚ -huudolla, alle livahtaa pient√§ kitaraa ja kun esittelyvaihe tarinanpohjustuksineen on tehty saavat kaikki pellit aueta. Ensimm√§isen kerran kertos√§e kajahtaa maisemiin jo reilun puolen minuutin j√§lkeen, eiv√§tk√§ jalat koske en√§√§ tuon j√§lkeen lattiaan, kun hunajapupusta tarinoidaan n√§pp√§rin sanak√§√§ntein. Ei varsinaisesti mit√§√§n uutta auringon alla siis, mutta kun murikat vieriv√§t n√§inkin vinhasti m√§ke√§ alas, niin ei ainakaan sammal p√§√§se tarttumaan niihin.

Mika Roth


Hazy Tribe: Hängover Poem Hazy Tribe: Hängover Poem

Tuliliemen kyllästämistä höyrypilvistä jo yhden sinkun viime vuoden lopulla pyöräyttänyt Hazy Tribe on täällä taas, eivätkä liemet ole juuri muuttuneet. Sanotaan että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tuoreen videon antama kuvaryöppy antaa sulateltaviksi useamman gigamöhkäleen verran informaatiota. Juurensa tuntevan ja tunnustavan heavy rockin parissa tässä hääritään jälleen, eivätkä bändin taustat paljastu sen kummemmin, mutta tärkeintähän onkin itse musiikki.

Dagen efteristä kertova Hängover Poem kellottaa lähes kuuden minuutin verran, mutta tuskanhiki ei ole mitenkään suunnattoman kitkerää, saati sitten polttavaa. 70-luvulta periytyvä soundimaisema istuu tarinaan kuin pöytäviinapullo sököillassa keittiönpöydänjalan viereen ja brittiläisille pioneereille kumartava kokonaisuus saa muutenkin hymyn karehtimaan suupielessä, vaikka tarinan kauhut ovatkin tuttuja kieltämättä myös allekirjoittaneelle. Heavyn kanuunan raskaus on rullaavaa sorttia ja jälkimaku saa kielen vaeltamaan pitkin suuta. Niin omaa kuin pullonkin suuta, siis.

Mika Roth


Joonas Hauveli: Nousee ja loistaa Joonas Hauveli: Nousee ja loistaa
Suomen Musiikki

Suomalainen ja eritysesti suomenkielinen reggae on yksi niistä musiikin ilmentymistä, jotka jakavat mielipiteitä näillä main kuumimmin. Toisten herkku on toisten myrkkyä, eikä väittelyissä oteta juuri vankeja. Joonas Hauveli uskoo rootsin ja reggaen alkuperäiseen muotoon, eli 70-luvun rento aurinkohan se kaiken taustalla loistaa, ellen aivan väärin kuulemaani tulkitse.

Joonas Hauvelin laulu yhdistelee onnistuneesti äidinkielensä ja jamaikalaisen tavan lausua, eikä lopputulos vaikuta lainkaan vaivaannuttavalta, saati sitten nololta. Tiedän tämänkin olevan monelle herkän paikan, mutta omaan korvaani Hauvelin keinuva ilmaisu on rehellistä ja jopa voimaannuttavaa. Lauletaanhan tässä samalla sangen positiivisista asioista, eikä kelpo biisiä sovi koskaan hyljeksiä perusteetta. Soittopuolella letkeys on korvia hivelevän nostattavaa ja kuullaanpa siellä seassa pientä kitarasooloilua, sekä aina puraisevaa huuliharppua. Debyyttisinkkua voikin pitää kaikin puolin onnistuneena päänavauksena.

Mika Roth


Joviac: Straws Joviac: Straws
Inverse Records

Joviac on tamperelainen progressiivista rockmetallia soittava trio, joka on hiljalleen valmistautumassa toisen pitkäsoittonsa julkaisuun. Huhtikuussa ilmestyvä kiekko on saanut nimekseen Here And Now ja sen ensimmäiseksi sinkuksi on valikoitu Straws, josta bändi on saatesanojen mukaan erityisen ylpeä.

Paniikkikohtausta käsittelevä biisi saattaa tekstinsä puolesta kertoa vaikeasta tilanteesta, mutta vaikeus ja epätoivo eivät kyllä heijastu sävellyksestä ja toteutuksesta. Strawsin napakka pop-koukku toimiikin kuin kuuluisa häkä, eikä kipaleen mukana voi olla hyräilemättä jo toisella kuuntelukerralla. Rytmipuolella kuljetaan tuuppien ja pienellä etunojalla mikä sopii tietysti em. tekstin luonteeseen, mutta raskauskaan ei pääse onneksi kasvamaan vuoren kokoiseksi taakaksi. Ainakin tällä sinkkubiisillä Joviac on löytänyt tasapainon popin, progen ja metallin välille, joten ennusmerkit lupaavat hyvää tulevalta.

Mika Roth


Juliet Jonesin Sydän: Hullua Juliet Jonesin Sydän: Hullua
Turenki Records

Yll√§tyin melkoisesti kun Juliet Jonesin Syd√§n tuli vastaan sinkkupinossa. Viel√§ enemm√§n yll√§tyin, kun huomasin sinkuran pohjustavan helmikuussa ilmestyv√§√§ Kansas-albumia. On tainnut vilahtaa taas pari avainuutista ohitse, mutta ei se mit√§√§n ‚Äď hyp√§t√§√§n kyytiin vauhdista ja nautitaan kun meno on n√§in mukaansatempaavan hullua.

Yhtyeen vokalisti/kitaristi Sami Pirkolan kirjoittama kipale häivyttää onnistuneesti ajan harhat ja bändi kuulostaa siltä, kuin 24 vuoden mittaista levytystaukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Poprockin ja suomirockin peruskaavoillahan tässä pukua leikataan, mutta kertosäkeessä satunnaista kuulijaa viedään jälleen kerran kuin litran mittaa. Biisi on nopeamman puoleinen ja ärhäkästi tarttuva, säkeistöissä ymmärretään pitää äänivallit kurissa ja kokonaisuus rakentuu kauniisti. Kertseissä meno on vastaavasti runsaampaa ja kaikki on julietjonesmaiseen tapaan vain yksinkertaisesti paikoillaan, eli mainiosti istuu päälle tämä puku. Tässähän pitää virittää antennit valmiiksi, kun helmikuun seitsemäs päivä koittaa.

Mika Roth


Köysistö: Elämän vesi Köysistö: Elämän vesi
Stupido Records

Aiemmin kielt√§m√§tt√§ hieman tarpeettoman hankalasti nimetty K√∂ysist√∂ on omien sanojensa mukaan k√§ynyt l√§pi metamorfoosin √§√§nitt√§ess√§√§n helmikuussa ilmestyv√§√§ albumiaan. N√§in K√∂ysist√§ et Cetera j√§i nimen√§ historiaan, kokoonpano asettui kohdilleen ja El√§m√§n vesi ‚Äďsinkulla kuullaan hiljaisen popin unenomaiselle lehdelle istahtaneen yhtyeen ravisuttavaa maalailua suomirockin idyllisiss√§ maisemissa.

Eri kappaleissa on aina eri solmukohdat ja t√§ss√§ raidassa mit√§ selvimmin kuninkaantuolilla istuu soundi, jonka ymp√§rille kaikki tavallaan asettuu ja rakentuu. Biisin soundi kun yhdist√§√§ my√∂h√§isen The Beatlesin vaimean majesteetillisuuden ja Coldplayn vankimman balladivaihteen, eik√§ yhtye j√§√§ silti lainailusta kiinni. Fuusiosta voisi synty√§ vaikka mit√§, mutta K√∂ysist√∂n ny√∂rit ovat koonneet p√§√§lle viiteen minuuttiin sanalla sanoen lumoavan hetken, jossa el√§m√§n ja ohikiit√§v√§n hetken t√§rkeys saavat vaikenemaan elon mystisen viisauden edess√§. Ihmisell√§ on vain t√§m√§ hetki, ja tuota oivallusta El√§m√§n vesi ymm√§rt√§√§kseni korostaa. Niin tai n√§in ‚Äď murskaavan kaunis kappale, joka halaa kuulijaansa l√§mpimimmin.

Mika Roth


Lippa Kutvonen: √Ąl√§ rakastu rakastajaan Lippa Kutvonen: √Ąl√§ rakastu rakastajaan
Spiridom

Lippa Kutvonen on Iskelmämusiikin iskevämmällä poskella operoiva laulaja, joka ei usko missään nimessä iskelmän kuolemaan, vaan sen uuteen ja totaalisempaan tulemiseen. Sen kummemmin artistinimen sanaleikkihin puuttumatta onkin todettava, että peruspalikat ovat Kutvosen kortteerissa kohdillaan. Herra on aiemmin kunnostautunut jo monen muun taustamuusikkona, mutta nyt on koittanut miehen itsensä aika astua kirkkaimpaan valokeilaan.

Kuten kunnon iskelm√§n kuuluukin tehd√§, √Ąl√§ rakastu rakastajaan -laulu paljastaa jo olennaisen nimell√§√§n, eik√§ kertos√§keen hokema j√§t√§ en√§√§ mit√§√§n ep√§selv√§ksi. Rakastajan rooli ei ole pys√§hty√§ polkemaan paikalleen, vaan lenn√§ht√§√§ kukasta kukkaan vapaana maisista kahleista. Jos siis kaipaat el√§m√§√§si eloa, voit lennell√§ hetken p√§iv√§perhon rinnalla, mutta mit√§√§n sen syv√§llisemp√§√§ ei ole luvassa. Keveys ja helppous leimaavat my√∂s biisi√§, joka ruksaa ne kaikki oikeat kohdat ja j√§√§ kuin j√§√§kin soimaan p√§√§h√§n.

Mika Roth


Max and the Ducks: A Man Who Cries Max and the Ducks: A Man Who Cries

Max and the Ducks on kotimainen tummanpuhuvaa poprockia luova yhtye, joka asustaa kokonaisuudessaan tätä nykyä Espanjan aurinkoisilla rannoilla. Pyreneiden niemimaan kultainen aurinko ei välttämättä hohda kirkkainta valoaan juuri tällä raidalla, mutta reilun kymmenen vuoden ikään ehtinyt bändi osaa kyllä välittää säteilyä myös muilla aallonpituuksilla.

A Man Who Cries muistuttaa melko paljon 90-luvun goottirokkareiden tuotoksia, mutta mustahuulten sortuessa usein tarpeettomaan murheessa rypemiseen, osaa Max and the Ducks jotenkin pitää leukansa irti rinnasta. Biisi on kiistatta lievästi surumielinen ja Erjan tummuuteen taipuvainen laulu huokuu tilanteeseen sopivaa kohtalokkuutta, mutta runsaan äänivallin pienet elementit ja päämelodian nostovoima kääntävät koitoksen positiivisuuden voitoksi. Omissa korvissani nyt ainakin. Kappale osataan pitää kurissa myös äänekkäämmissä kohdissa, mistä vielä lisäpisteet sinne Välimeren rannoille.

Mika Roth


Painted In Void: Edge of Revolution Painted In Void: Edge of Revolution

Hieman shamanististakin alternative rockia soittavan Painted In Voidin juuret ylt√§v√§t aina vuoteen 2005 saakka. Nyt duo on julkaisemassa toista pitk√§soittoaan, jolla Petri Varpiolan ja Pauli Harjun luoman, ‚ÄĚpsybientin‚ÄĚ makuisen poprock-kummajaisen matka jatkuu syvemm√§lle olevaisen mysteerien selvityksess√§.

Tulevan Revolutin Within -albumin ensimmäiseksi sinkuksi valittu Edge of Revolution on päälle viiden minuutin mitassaan kiehtova, askarruttava ja mystiseltäkin tuntuva matka rockin sisäavaruuksiin. Soundimaailma luo kutkuttavan unenomaista tuntua, Varpiolan vokaalien pysytellessä hillittyinä muiden soitinten tasolla, eivätkä äänekkäämmätkään kohdat riko taikaa. Vahvasti esillä ovat myös synteettiset äänimaalailut, jotka sekoittuvat ja sulautuvat ns. oikeiden soitinten kanssa muodostaen sangen uniikin sekoituksen. Erittäin mielenkiintoinen tuttavuus, joten herrain toinen pitkäsoitto kannattaa ottaa haltuun, mikäli rockin avarampi ja kokeellisempi puoli vain kiinnostaa.

Mika Roth


Pimeä Hedelmä: Hiano Pimeä Hedelmä: Hiano

Mehukkaasti nimetty Pimeä Hedelmä on pirkanmaalainen rap-yhtye, jonka muodostavat räppärit Vane Vane ja Kaisa Cleva, sekä tuottaja Liki. Trion aiemmat tuotokset ovat vilahdelleet syystä tai toisesta tähän mennessä ohitseni, mutta onneksi tämä hedelmä osui kohdalleen. Tai sanotaanko bändin omaa ilmaisua mukaillen: ihan uskomattoman, ainutlaatuisen ja käsittämättömän hianoo.

Ironia ja sarkasmi ovat kansamme syd√§nmoottoreita ruokkivia polttoaineita, joita on tietysti osattu hy√∂dynt√§√§ musiikin saralla jo aikojen alusta saakka. Onko Pime√§ Hedelm√§ sitten ironinen repostellessaan totaalisella upeudellaan ja ehdottomalla mahtavuudellaan? Hmm, vaikea sanoa, etenkin kun taustan soundimaailmat tuntuvat peilitalomaisella tavalla v√§√§ristyneilt√§ ‚Äď ei paljoa mutta juuri sopivasti, ett√§ ymm√§rt√§√§ kaiken olevan jotenkin paikaltaan. Toisaalta biisin voi napata my√∂s suorana egoylistyksen√§ ja oman jalustan kasvatuksena, ihan kuinka vaan. Joka tapauksessa kipale on tarttuva ja soundipalapelin osaset on saatu kaikkine s√§mpleineen ja rytmeineen kohdilleen.

Mika Roth


Superdeathflame: Dying Embers Superdeathflame: Dying Embers
Inverse Records

Deathin ja thrashin tarttuvampaa osastoa edustava Superdeathflame oli viimeksi esillä Desibeli.netin sivuilla melko tarkkaan vuosi sitten, kun ryhmän tanakka Falling in Shades -sinkku enemmänkin möyrysi kuin hurmasi. Tässä välissä Superdeathflame ehti julkaista jo toisenkin sinkun, mutta vasta Dying Embers tarttui jälleen Desibeli.netin haaviin.

Ja mik√§p√§s siin√§ on tarttuessa, sill√§ Dying Embers edustaa kiistatta orkesterin tarttuvinta ja groovaavinta laitaa. Vokaalit tarjotaan edelleen tutulla ja turvallisella ‚ÄĚpuhdasta & likaista‚ÄĚ -kaavalla, mutta t√§ll√§ er√§√§ tuttu temppu toimii ja mill√§√§n muullahan ei oikeasti ole v√§li√§. Pinnat on annettava my√∂s tiukasta soundilinjasta, jolla kitarariffittely on saatu istumaan taustan efektien/koskettimien kanssa saman p√∂yd√§n √§√§reen, eik√§ rytmipuolen panssarivaunumainen paukutus k√§y korville, vaikka kuulija jyr√§t√§√§nkin lattianrakoon.

Mika Roth


Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band: We Found Love Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band: We Found Love

Mm. Slap Betty! ja Roisto -yhtyeistä tuttu Teemu Ylinikka toteuttaa sooloprojektissaan rock'n'roll haaveitaan ja päätyy suuria kaaria suosivaan Bruce Springsteen & The E Street Band -soundiin. Niinpä uuden ryhmän nimi on itseoikeutetusti Teemu Ylinikka & The Hillevi-Street Band ja We Found Love on itseasiassa jo toinen sinkku tämän otsakkeen alla.

Tatuointilaitteiston surinalla käynnistyvä kappale on mielestäni puhdasta preerioiden americanaa, jossa kohtalokkaat soundit ja nuottien väliin jäävät ajat ovat yhtä tärkeitä kuin itse äänet. Massaa kerätään maltilla, urkujen ja kitaran kuroessa ääniverkkoa verkalleen kasaan ja kun lakipiste saavutetaan kolmen minuutin tietämissä on matkaa jäljellä vielä lähes toinen moinen. Mikä nostaa biisin kuitenkin genrensä eturiviin on se, että jännite ei missään vaiheessa lopahda eikä kelloa tarvitse vilkuilla. Ratkaisut ovat tietysti lukuisista muista yhteyksistä tuttuja, mutta lopputuloksen timanttisuus lunastaa kaiken. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

Mika Roth


Tuomio & Kone (feat. Konis, Setä Koponen): Stereotesti Tuomio & Kone (feat. Konis, Setä Koponen): Stereotesti
3rd Rail Music

Tuomio & Kone on espoolainen hiphop-duo Olarista. Miehet tunnetaan myös nimillä Legis ja Konan, ja tällä erää kaksikkoa avittavat myös Konis sekä Setä Koponen. Yhden albumin ja nipun pienempiä kiekkoja ennen tätä julkaissut duo on samalla valmistautumassa seuraavan pitkäsoittonsa julkaisuun, joten tässähän päästään vilkuilemaan hieman tulevaankin.

Stereotesti käynnistyy luonnollisesti metronomin stereotestillä, minkä jälkeen herrat hyppäävät itse asiaan ja vyörytys jatkuu koko neljän minuutin ajan. Rennosti rullaavista biiteistä vastaa Eurooppaa Masta Acen kanssa kiertänyt DJ Loasteeze joka niin ikään on lämmitellyt rautojaan useammassakin tulessa. Tekstin puolella olarilaisuus hohtaa kuin fosfori yössä, mutta kaksikko osaa käyttää maneereitaan vahvuudekseen, minkä ansiosta lopputulema kolahtaa vahvasti plussan puolelle. Sangen onnistunut testi siis tämä Stereotesti.

Mika Roth


Tutu: Kolme koiraa Tutu: Kolme koiraa

Vaikka tiesin vallan mainiosti, ett√§ Tutu pystyy yll√§tt√§m√§√§n niin silti yll√§tyin, kun t√§m√§n erinomainen pop-orkesteri rullasi uusimman kappaleensa ihmetelt√§v√§ksi. Sinkun saatesanoja lainatakseni, kyseess√§ on ‚ÄĚmaailmanmusiikilla polkeva funk kermakakku, jota kuunnellessa ei voi olla innostumatta ja intoutumatta. Lis√§√§ iloa tuotti viel√§ uutinen siit√§, ett√§ sinkku pohjustaa paraikaa √§√§nitett√§v√§√§ EP-levy√§. Mutta annetaan tulevien olla tulevia ja keskityt√§√§n t√§h√§n hetkeen.

Kolme koiraa -kappale svengaa kuin se kuuluisa mets√§n kruunup√§√§ ja vaikka ilomielinen funk-groovailu ei v√§ltt√§m√§tt√§ istu jokaisen h√§rm√§l√§isen otsalohkoon, ottaa Tutu tilanteesta t√§yden kontrollin. Jotain biisin imusta ja vetovoimasta kertonee my√∂s se, ett√§ toistuvasti kappaleen miltei viiden minuutin mitta sujahtaa tuosta vaan ohi, juuri kun parhaaseen vauhtiin oli vasta p√§√§sty. Runsaan rikas rytmipuoli, sooloiluun alati karkaava sopraanosaksofoni ja taustalauluilla tuetut vokaalit ‚Äď sek√§ tietysti ensiluokkainen biisirunko, jonka ymp√§rille on kelvannut rakentaa kerrosta toisensa p√§√§lle. Isoa peukkua.

Mika Roth




Lukukertoja: 2438
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs