Ilosaarirockin perjantai

Vuoden 2010 Ilosaari myytiin perinteikk��sti loppuun ennen tapahtumaa, tosin t�n� vuonna vasta samalla viikolla kun tapahtuma starttasi. Nimekk�iden ulkomaanvieraiden Faith No Moren, Bad Religionin, DJ Shadowin ja kumppaneiden hinta ei liene halpa, joten onneksi jo totuttu t�ysi yleis�m��r� saatiin. Juomapullopolitiikka iski mielenkiintoisesti silmille heti alkuklubeilla kun edes tyhj�� muovista juomapulloa ei helteess� saaanut alueelle vied�, mutta toisessa paikassa taas sai. Muuten j�rjestelyt tuntuivat sujuvan tutulla rutiinilla, helteest�kin oli festivaalin toimesta etuk�teen varoitettu.

Perjantain juhlinta k�ynnistyi aurinkoisessa helteess� ennakkoklubien voimin. Sulo tapahtui totutusti Ison teltan ja Rekkalavan vuorottelulla suomalaisvoimin. Desibeli.net osallistui klubiin kahden toimittajan voimin, p��toimittaja Valpasvuon keskittyess� Sulon avausaktin j�lkeen T�min�n punk-tarjontaan. Mutta ensin Sulo ja iskelm��.

Suloista

Mariska on tullut tutuksi monenlaisen musiikin parista. Punk-taustainen neito on toki tutuin hiphopin parista, mutta tuorein aluevaltaus on iskelm�, johon treenattu kaunokainen sukelsi kolmimiehisen Pahat Sudet-kokoonpanon kanssa. Swingi�, tangoa ja ihan puhdasta pop-iskelm�� sekoittelevan b�ndin valoisin piirre oli se ett� kitara oli j�tetty suosiolla sivuun ja svengaavan rumpalin ja tym�k�n basson p��lle korukuviot hoideltiin synalla.

Biisikyn�llisesti iskelm�inen Mariska ei kuitenkaan yll� r�pp�rin uransa parhaisiin hetkiin asti. Jotenkin hiukan halpa ja tahallisen provokatiivinen sanakyn� saattaa toki tuulettaa iskelm�-genren ummehtuneita kaappeja, mutta touhu maistuu paikoin hiukan v�kin�iselt� hakemiselta. Toki parhaimmillaan homma vie mukanaan niin nuoret kuin vanhat musiikinyst�v�t. Asennetta on tutusti, mutta sellainen fiilis tuli ett� jos nainen laulaa lavalla viettelev�sti ett� Kokkaa mua ja lavalla py�rii samaan aikaan strippari, niin turha syytt�� jos joku pit�� seksiobjektina. Svengasi, mutta my�s hieman hiersi.

Sulon ilta jatkui festivaaliolosuhteisiin n�hden hiljaisissa tunnelmissa. Rekkalavalle asteli Sami Kukka, joka normaalista soololinjastaan poiketen oli haalinut tuekseen taustab�ndin. Ratkaisu oli ehdottomasti onnistunut. Pekko K�pin jouhikko surisi komeasti luoden Kukan hennolle ulosannille kiintoisan taustamaton. Rummut ja basso soivat hienostuneen rytmikk��sti tuoden yhtyeen kokonaissoundista mieleen Neil Youngin Harvest-ajan rentoilun. Kalastajanhattuun p��ns� upottanut Kukka huokui levollista hyv�ntuulisuutta, vaikka festivaalin kaikista suurista lavoista pieninkin tuntui h�nen omien sanojensa mukaan erityisen suurelta esiinty�. Joka tapauksessa kolmen musikantin tukemana miehen laulut soivat enn�tyss�vykk��sti, eik� letke� hauskanpito mill��n tapaa sy�nyt materiaalin vakavia ulottuvuuksia. Kyll� samalle keikalle pit�� mahtua kuoleman pohdintaa, M.A. Nummisen tyyppist� falsetti-irrottelua ja jouhikon johtamaa folkjunnausta.

Joensuulainen El�in ei kotikentt�edustaan huolimatta onnistunut ker��m��n Rekkalavan edustalle kovinkaan suurta yleis��. Yhtye elehti lavalla hiukan j�nnittyneen oloisesti, mutta itse soitto kulki saumattomasti. Erityist� kiitosta on annettava tyylill� vedetyist� laulustemmoista. El�in yhdistelee musiikissaan punkahtavaa taiderockia hilpeisiin popmelodioihin, muttei viel� toistaiseksi ole onnistunut tavoittamaan konseptillaan riitt�v�n timanttisia kulkuja. Etenkin kappalemateriaaliin ennakkoon tutustumattomalle keikka tahtoi tiukasta instrumentaatiosta huolimatta j��d� tasapaksuksi paahdoksi.

Samuli Putro houkutteli YleX-telttaan illan toistaiseksi suurimman yleis�n. Alati tyylik�s knallip�� oli sovittanut b�ndins� kanssa ylistetyn El�m� on juhla -pitk�soiton kappaleista hiukan menev�mpi� ja nousuhumalaan sopivampia versioita. Kun mietteli��n suuntaisesta folkista tehd��n kansaa lipovaa bilerockia, ei tiettyjen s�vyjen ja syvyyksien menetyksilt� voida v�ltty�. Putro halusi kuitenkin viihdytt�� ja onnistui siin� yleis�n reaktioista p��tellen erinomaisesti. Mies oli esimerkiksi s�velt�nyt Ilosaarta varten uuden kappaleen, joka samantekevyydest��n huolimatta otettiin vastaan raivokkain suosionosoituksin. Helismaa taas paisui pontevaksi yhteislauluksi, jonka aikana ei voinut kuin ihmetell� Putron kyky� jatkaa soolourallaankin Zen Caf�n hiteill� pohjustettua kansansuosiota.

T�mistely�

T�min� muutti t�n� vuonna j��hallista festivaalialueelle, pienemm�lle telttalavalle. Ja onneksi niin, sill� juontaja kertoi illan aikana ett� j��hallissa oli viikolla sattunut viel� ammoniakkivuoto joka olisi varmaan pakottanut joka tapauksessa muuttoon tai jopa koko h�ppeningin peruuntumiseen. Tamperelainen Aortaaorta oli ensimm�inen koettu akti ja hyv� maku j�i. Yhtyeen eritt�in kiivaasti junnaava metelisoppa jostain hardcoren, metallin ja noisen v�limaastoista toimi. Laulaja-kitaristin "tyylik�s" alushousu-lava-asu hymyilytti. Vaikka levymuodossa nelikko ei ole biiseill��n onnistunut murtamaan j��t�, toimi kierosilm�isesti jumittava soundi liven� sen verran hyvin, ett� keikasta j�i oikein hyv� maku. Muutaman lyhytpl�tyn julkaissut Kyre & Duunarit pisteli suomenkielist� punkkia joskin mukavan tarttuvasti ja muutamilla oikeasti mainioilla biiseill�, niin esiintymisess� oli viel� pient� j�ykkyytt�. Tosin yleis� tykk�si n�kem�st��n ja seh�n riitt��! Kissalan pojat ja haitarivahvistuksella vingutettu lainaraita Keke Rosberg j�iv�t eritoten mieleen.

Kieltolain jouduttua perumaan saatiin tilalle monen vuosikymmenen kokemuksella tiukkaa paahtoaan tahkoava Selfish. Raivokkaasti huohottavan rytmiryhm�n p��lle saatiin kitaralla jopa tilutusta eik� laulun �rhentelevyysk��n tehnyt touhusta liian raskasta. Soiton polveilevuus oli ehdoton juttu ja Selfishin hikinen keikka nousikin tarjonnasta esiin. The Dwyersin raipakka punkrock ja Lighthouse Projectin metallinen hardcore j�iv�t hiukan sivurooliin, vaikka ihan kelpo keikat pistiv�tkin ja j�lkimm�isell� oli mahtava liike lavalla. Silti Ruotsin konkarit Kvoteringen pistiv�t hardcore-nupit sen verran vahvasti kaakkoon ja tarttuvan meiningin soimaan ett� vanhakin vertyi riekkumaan. Mist��n nuorista pojista ei tosiaan ole kysymys, mik� n�kyi ehk� eniten soiton taitavuudessa, mutta mink��nlaista l�ys�� tai v�synytt� touhussa ei kyll� ollut. Raivoa ja vauhtia oli senkin edest�, muttei niink��n metallisen hardcoren taajuuksilla vaan enemm�n nopeasti ja koukukkaasti.

Wasted oli taatusti odotetuin. Suomen melodisen hardcoren kent�ss� ei montaa suositumpaa yhtyett� ole ja kun yhtyeell� on vahvasti juuret nimenomaan T�min�ss� eik� b�ndi� viime vuosina ole paljoa lauteilla n�hty, oli selvi� ett� teltassa alkoi olla miltei ahdasta. Nostalgiaa tuntui olevan yhtyeell� itsell��nkin meiningiss�, mutta mitenk��n laiskaksi tai treenaamattomaksi nelikkoa ei voi syytt��. Vauhtiin p��sty��n yhtye puski kuin parhaina p�ivin��n ja Ville R�nkk� innostui jopa yleis��n asti halimaan ja laulattamaan faneja. Oikein hyv� T�min�!

Jatka t�st� lauantaihin.

Teksti: Antti Hurskainen ja Ilkka Valpasvuo, kuvat: Valpasvuo