15.09.2007
Desibelin kuluneen kesän festariraportteja selaillessa voi ylpeänä sanoa olevansa desibelittäjä. Toimituksen väki kahlasi reilun kahden ja puolen kuukauden aikana huikeat kahdeksantoista festaria aina Wackenista Facesiin ja Roskildesta Pori Jazzeihin, raportoiden yhteensä yli 350:stä yhtyeestä ja artistista. Voimme siis ylpeänä esitellä maan kattavimman festariraporttien sarjan, joka käsittää sekä kotimaisia indie-tapahtumia, että massiivisia festivaaleja ympäri Eurooppaa. Nähtyjen orkesterien joukosta voisi nostaa esille mm. Red Hot Chili Peppersin, Children Of Bodomin, Heaven And Hellin, Tori Amosin, Type O Negativen, sekä kymmeniä ja taas kymmeniä muita. Upea suoritus täysin harrastuspohjalta toimivalta nettilehdeltä. Näin on, vaikka itse sanonkin.
Heti kesän alkuun saatiin näyttöä kattauksen kansainvälisyydestä, kun Tuomas Tiainen otti alleen lentokoneen ja suuntasi
Estrella Damm Primavera Sound -festareille Espanjan Barcelonaan. Heti
avauspäivänä yleisöä hellittiin The Smashing Pumpkinsin comeback-keikalla, unohtamatta loistavasti esiintynyttä Slintia tai The White Stripesia. Perjantain ja lauantain raporteista voit lukea mm. The Fallista, Patti Smithista sekä Sonic Youthista. Erinomaisen musiikkitarjonnan lisäksi festarin puitteet olivat loistavat, joten Tiainen kuvaili tapahtumaa lauseella "parempaa ei voine pyytää, tuskin saadakaan".
Suomen osalta kesä korkattiin nimekkäällä Tampereen Sauna Open Air Metal Festivalilla, jonka toimituksen raskaamman linjan ekspertti Mika Roth kolusi ansiokkaasti läpi. Torstain helteillä lisähikeä yleisön edustajien pintaan toivat tehokkaimmin Stam1nan pitit, sekä Megadethin hittiparaati. Kuumuus ei hellittänyt koko viikonloppuna, joten mustaan pukeutuneita maailmanvalioita, Type O Negativea ja Dimmu Borgiria ei käynyt perjantaina kateeksi. Saunan fantastinen bänditarjonta huipentui lauantaina Black Sabbath -kokoonpano Heaven And Hellin esiintymiseen. Oman aikansa Saunan lauteilla viihtyivät myös Sonata Arctica, Dark Tranquility sekä Ari Koivunen.
Roth jatkoi kotimaista hevikesää myöhemmin Nummirockilla ja Tuska Open Airilla, jälkimmäistä Mikko Heimolan avustuksella. Nummirockista materiaalia tuli jopa kolmenkymmenen keikkaraportin verran, joten sekä perjantain, että lauantain raportit täytyi jakaa kahteen osaan. Nummijärven rantamaisemissa kovimpia keikkoja heittivät perjantain kakkososassa arvioidut Nicole, Meshuggah sekä Puolan ärjymetalli-ihme Behemoth. Lauantain kakkososasta löytyvä Virgin Steele oli Nummen pääesiintyjä, ainakin soittoajasta katsottuna.
Tuskassa jatkettiin samalla, raskaalla linjalla muutaman päivän huilin jälkeen. Maailmanluokan bändejä riitti jälleen jokaiselle päivälle. Perjantaina mukana olivat takuuvarmat yleisömagneetit Children Of Bodom ja Immortal, kotimainen soturimetalliylpeys Turisas sekä Maj Karma, joka ihmetteli, "mitä rock-bändi tekee metallifestareilla?". Lauantaina Desibelittäjät kehottivat painamaan Profane Omenin nimen mieleen, kun taas Pain, Emperor ja W.A.S.P eivät suurempia esittelyjä kaivanneet. Päätöspäivänä ulkomaalaiset ottivat yleisönsä: Moonspell, Vader ja D´espairsRay vetivät lavanedustat täyteen, kun kotimaan kunniaa puolustivat folk-blackia veivaava Finntroll sekä legendaarinen Stratovarius.
Hevikiertueen välipäivinä festaripaku pysähtyi luonnollisesti myös Provinssirockissa. Ihan köykäinen Desibelin Provinssikatsaus ei ollutkaan, sillä festariraporttia oli väsäämässä jopa neljän hengen porukka. Heti perjantaina tapahtui, kun Tori Amos palkitsi suomalaisfaniensa viidentoista vuoden odotuksen upealla keikallaan. Lauantain raportista taas voit lukea, kuinka Risto räjäytti potin, PMMP laulatti yleisöä ja Disco Ensemblen todettiin olevan päälavakeikkansa ansainnut. Sunnuntaina tunnelmaa latisti kohuttu Amy Winehousen peruuntuminen, mutta toimittajamme löysivät päivään positiivisia puolia mm. Scissor Sistersin ja The Valkyriansin keikoista.
Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna otettiin kaksi pikaisempaa festarikatsausta, kun katsastettiin jo hobitinkin mittapuulla (?!) lähes aikuiseen ikään ehtinyt Ämyrock (mm. Kosmikud, Underwater Sleeping Society), sekä Ruotsin Acceleratorin perjantai (mm. Modest Mouse, TV On The Radio). Pian kuitenkin otettiin taas laajempaa katsausta, kun edettiin Tukholmasta Turkuun Suomen vanhimmille festareille, eli tietysti Ruisrockiin. Runsasta ruotsalaisbändien, sekä monien muiden yhtyeiden antia oli toimittajistamme seuraamassa Turun oma poika Ilmari Ivaska. Ilmarin perjantaisesta raportista voit lukea vaikka siitä, mitä kaikkea lavalle eksyi Flaming Lipsin keikan aikana. Lauantaina pääosissa olivat länsinaapurin The Ark sekä The Hives, ja sunnuntaina festarin päätti monikulttuurinen sekametelisoppa Gogol Bordello.
Viime vuoden sateettoman Roskilde-viikon jälkeen Otto Kylmälä ei osannut pelätä pahinta. Pahin kuitenkin tapahtui ja jo lämmittelyjakson aikana vettä tuli kohtalaisesti, mutta kiperin piikki ajoittui festivaalin alkupäiville, jolloin vettä tuli kaatamalla noin 36 tuntia putkeen. Loppufestivaalin ajan järjestäjät keskittyivät imemään vettä pois pahimmilta alueilta, jolloin jäljelle jäi vain joka paikassa lilluvaa mutaa.
Hauskaakin tosin oli, sillä bändikattaus ansaitsi pelkkää hurraamista. Isot nimet kuten RHCP, The Who, Muse, Beastie Boys ja Björk vetivät odotetusti varmasti eniten väkeä, mutta todellisia herkkuja olivat myös pienemmät aktit. Yhtyeet kuten Arcade Fire, Mastodon, LCD Soundsystem ja muut pitivät tasoa yllä myös päälavan ulkopuolella. Tähän mennessä Desibeli on siis kokenut molemmat Roskilden ääripäät – sekä intiaanikesän että sateisimman viikon festivaalin historiassa. Sade ja rankat olosuhteet koettelivat, mutta myös kasvattivat.
Vaikka Ilosaarirock ei pystynyt bändien osalta muille eturivin festareille täydellä teholla vastaamaan, Laulurinteen tapahtumat kuuluivat kesäämme itsestäänselvänä asiana. Vahva neljän hengen edustuksemme arvioi viikonlopun tapahtumia niin lauantaina kuin sunnuntaina, unohtamatta perjantaisia alkulämmittelyjä. Itä-Suomen festarikansaa Ilosaaressa viihdyttivät mm. Calexico, Porpucine Tree, Opeth sekä Black Audio. Lisäväriä heinäkuuhun toi Pori Jazz, josta lehteemme arviot rustasi toimittaja Janne Kuusinen. Nelipäiväisessä tapahtumassa Kuusisen mieltä lämmittivät erityisesti Al Foster, Paul Anka, The Roots ja Tuomo. Raporteista voit lukea myös monista muista Jazzeihin liittyvistä asioista, kuin pelkästään tapahtuman musiikillisesta tarjonnasta.
Kesäkuun tapaan myös heinäkuun viimeisinä päivinä otettiin katsauksia pienempien festivaalien suuntaan. Vuorossa olivat Oulun kotimaisilla nimillä juhlinut Qstock sekä pyöreitä vuosia tänä vuonna juhlinut etno-tapahtuma
Faces. Ensiksi mainitussa Nunnu Koskenniemen mielestä hehkutuksen arvoiset keikat vetivät Von Hertzen Brothers, Jarkko Martikainen ja Tarot. Facesissa tarjolla oli musiikillisen annin lisäksi myös teatteria, elokuvaa, työpajoja ja tanssia. Musiikkipuolella kattausta riitti laidasta laitaan: rockia ja populäärimpää musiikkia oli tänä vuonna yllättävän paljon, mutta reggaen, klezmerin, skan ja irlantilaismusiikin ohessa kävijät saivat ihastella ja kummastella sanatonta rappia, tuvalaista kurkkulaulua ja perinteistä katusoittoa.
Hevispesialisti Rothin ristiretket metallin nimeen saivat loppukesästä arvoisensa päätöksen. Mies nimittäin hyvästeli kotimaansa ja kiersi kaksi merkittävintä eurooppalaista metallifestaria: Metalcampin ja Wackenin. Viisipäiväinen Slovenian Metalcamp tarjosi kävijöilleen yli 80 yhtyettä ja joka päivä reilusti yli 30 astetta lämpöä. Läkähdyttävässä kuumuudessa Roth ravasi rantabaarin ja lavanedustojen väliä ja ehti nähdä festarin esiintyjistä noin puolet, eli upeat reilu 40 orkesteria. Merkittävimpinä näistä voisi mainita Sepulturan, Kreatorin, Cradle Of Filthin, Motörheadin, ja Sodomin. Suomea stageilla edustivat Korpiklaani ja Ensiferum.
Voimien keräämisen jälkeen edessä oli legendaarinen Wacken Open Air. Festari oli edeltävien päivien jatkuvien sateiden seurauksena jopa lähellä peruuntua, mutta n. 70 000:n metallin ystävän onneksi tapahtuma saatiin kuitenkin toteutettua. Heti
torstaina lavalla nähtiin mm. Blitzkrieg ja Overkill, mutta perjantaina ja lauantaina päästiin toden teolla vauhtiin Amorphiksen, Possessedin, Therionin, Cannibal Corpsen, In Flamesin ja monien, monien muiden huippubändien myötä.
Ulkomaan festarit olivat paketissa, samoin Suomen suurimmat tapahtumat, mutta vielä muutama festari Desibelin kalenteriin oli merkittynä. Tampereen indiepop-sisäfestivaali Monsters Of Pop tarjosi herkkua kolmelle päivälle. Koko häppeningin ensimmäinen esiintyjä, Pocket Knife sai torstaina kiitosta, mutta myös Tolbiac sekä pienimuotoisen paluun tehnyt Kukka onnistuivat mainiosti vielä saman päivän aikana. Perjantaina yleisöä riemastutti Anssi Kasitonni, kun taas legendaarinen Martin Rev petti pahanpäiväisesti. Vielä lauantaina toimittajamme Ilkka Valpasvuo ja Sami Nissinen jaksoivat innostua Rättö ja Lehtisalon sekä Cats On Firen keikoista.
Ennen loppurutistusta otettiin vielä lyhyt kurkkaus Jalasjärven Aukustirockin perjantaihin (mm. Carpark North, Damn Seagulls, Smokesuit), mutta kattavammin ehdittiin käsitellä lehtemme festivaalikesän päättävä helsinkiläinen kaupunkifestivaali Flow. Festari ei ollut kesän päättämisen arvoinen, sillä se sai piiskaa kaikesta mahdollisesta. Ihmisiä oli liikaa, vessoja ja ruokakojuja alimitoitetusti, artisteille ei ollut tarpeeksi tiloja, juontajat heiluivat humalassa jne. Kaikki ei voi olla täydellistä, mutta pikkujutuista kertyi lopulta iso miinus. Tästäkin huolimatta festari tarjosi kesän lopetukseksi muutaman armottoman kovan keikan.
Klubi-dj Cosmo Baker sekoitteli Michael Jacksonia, Timbalandia ja Stevie Wonderia virheettömästi kuumentaen koko klubin, kun taas !!! oli muutamaa tuntia aikaisemmin nostanut kokonaisen yleisön ilmaan. Vuosituhannen comeback saatiin Op:l Bastardsin keikalla ja sunnuntaina Jenny Wilson vangitsi lauluntekijäpopillaan. Artistiluettelo paikkasi lopulta miinukset tyydyttävän puolelle.
Näin siis saatiin festarikesämme paketoitua ja Suomen suvi on ehtinyt kääntyä syksyksi. Silmiesi edessä lepäävä festarikooste paisui massiivisiin mittoihin hurjan festariraporttien määrän vuoksi, vaikka tapahtumista pyrittiin kertomaan vain hyvin lyhyesti, lyhyemmin, mitä ne olisivat ansainneet. Poimi siis raporttien joukosta mielenkiintoisimmat nimet ja lue asiantuntevien toimittajiemme arviot heidän esiintymisistään, tai fiilistele itse käymiäsi festivaaleja tekstien kautta, miten vain. Eroon meistä ette pääse ensi kesänäkään, jolloin Desibeli pyrkii vähintään yhtä suureen festarikatsaukseen...
Teksti: Jarmo Panula ja Otto Kylmälä, kuvat: Mika Roth, Tuomas Tiainen, Otto Kylmälä, Ilmari Ivaska ja Ilkka Valpasvuo
