28.05.2007
Turkulainen Deathlike Silence on kevään aikana parannellut hissukseen osakkeitaan. Parin vuoden takainen promo levitti tehokkaasti sanaa kovia keikkoja heittävästä turkulaisryhmästä, eikä tuo työ mennyt hukkaan, sillä alkuvuodesta 2007 julkaistu debyyttialbumi Vigor Mortis käväisi listoillakin. Yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä Ville Taina (alias Mr. Catafalque) vastaili perinpohjaisesti Desibelin kysymyksiin, joissa urkittiin hieman menneitä, vähän tulevia sekä erityisesti yhtyeen nykyisiä kuulumisia.
Käydäänkö aluksi lävitse hieman Deathlike Silencen historiaa? Eli kuinka nykyiseen pisteeseen on tultu, kauanko matka on kestänyt ja ketä kaikkia on lapion varressa vuosien saatossa viivähtänyt?
- Matkaa on tosiaan tehty periaatteessa jo viitisen vuotta, sillä bändi sai alkunsa jo vuonna 2002 silloisen työkaverini kanssa pähkäillystä ideasta perustaa kauhukulttuurista ammentava konemetallibändi, kun molempia kauhumaailma kiinnosti. Perhesyyt veivät kuitenkin hänen aikansa ja hän heitti pyhkeen kehään. Biisejä oli jo muutamia kasassa, joten päätin jatkaa hommaa ihan omin voimin, ja aloin kasata ihan oikeaa bändiä vuoden 2003 keväällä.
- Alusta asti oli selvää, että biisit tarvitsevat laulajan, joka osaa oikeasti laulaa. Ongelmana oli vain se, ettei hyviä hevilaulajia noin vain löydy. Syksyllä 2003 heräsi ajatus, että laulaja voisi olla myös nainen ja silloin muistui mieleeni eräästä aiemmasta musiikkiprojektista tuttu vahvan ääninen laulajatar Maya (Maija Liittokivi). Kun muistin hänen myös olevan raskaamman musiikin fani, otin häneen yhteyttä. Hän diggasi biiseistä ja liittyi bändiin. Kesällä 2004 löytyi leadkitarististiksi vielä vikkeläsormisen virtuoosi, Elmo Karjalainen (alias Mr. Cerberos), joka osaamisellaan toi bändin soundiin aivan uusia elementtejä. Näihin aikoihin myös bändin nimi lopulta lyötiin lukkoon.
- Ensimmäisellä kokoonpanolla tahkottiin menemään noin puolitoista vuotta, johon sisältyi promo-ep, keikkailua, ja levy-yhtiöiden kalastelua yms. perusmeininkiä. Sitten parin alkupään lapiomiehen, “veljesten” Rigor ja Algor Mortis, mielenkiinto alkoi herpaantua, ja he ilmoittivat halustaan vetäytyä sivuun, joten käynnistimme kosketinsoittajan ja basistin haun. Kyse oli luonnollisesta poistumasta, sillä kyseisillä lapioheiluttajilla oli ryhmästä vähiten hevitaustaa, eli molemmat lähtivät mukaan alunperin lähinnä pelkästä soittamisen ilosta. Uudet jäsenet löytyi keväällä 2006 ja palaset loksahti lopullisesti kohdalleen. Lapion varteen tarttui Lordin entinen kosketinsoittaja Erna joka löytyi yhteisen tutun kautta, sekä basson varteen Mr. Ward joka taas löytyi Elmon opiskeluharrastuksen kautta.
Debyyttialbuminne Vigor Mortis julkaistiin tuossa jokunen aika sitten. Mitkä ovat fiilikset kiekon suhteen nyt?
- Tyytyväisyys lisääntyy kun aikaa kuluu. Toisin sanoen nyt jo sulattaa tekemänsä tietyt pienet virheet. Eikä sellaisia asioita varmasti 99% muista ihmisistä edes huomaa. Toki parannettavaa löytyy aina, ja uusia ideoitakin löytyy aina kun jonkun biisin on saanut jo valmiiksi. Mutta on parempi kohdistaa tämä energia tulevien biisien ja julkaisujen polttoaineeksi, kuin jäädä miettimään mitä olisi voinut tehdä toisin, kun levy on jo kaupoissa.
Albumin tekstit keskittyvät melko tiiviisti kummitustarinoihin ja kauhuromantiikkaan, mitä suomenmaassa ei ole kovinkaan runsaasti aiemmin harrastettu. Mistä idea tällaiseen oikein syntyi ja aiotteko vastaisuudessakin pysyä hautuumaan aitojen synkemmällä puolella?
- Mitään sääntöjä ei sinänsä ole, periaatteessa tekstit tulee mistä milloinkin, mutta kauhuleffoista tulee ammennettua aika paljon. Niitä kun tulee myös katseltua paljon, joten se on aika luonteva aihe-alue, ja idea ikään kuin muotoutui pikkuhiljaa alkupään biisien myötä itsestään. Ehkei kukkakedoista ja vaaleanpunaisista pupujusseista biisejä kuitenkaan aleta tekemään, mutta niin kauan kuin aihe tuntuu mielekkäälle, niin kyllä sitä voidaan liikkua aidan kummallakin puolen.
Suurin osa kiekon tarinoista keskittyy vankasti vampyyrien ja haamujen maailmaan, mutta kenestä tai mistä "One Thousand Deaths" mahtaa oikein kertoa?
- Jostain krapulapäivän visioista kai, kun ensin pelkää kuolevansa, ja vähän myöhemmin pelkää ettei kuolekaan. Oikeasti se oli jonkunlaista ajatusleikkiä siitä miltä tuntuisi, jos pitäisikin kuolla monta kertaa. Vaihtoehtojahan on vaikka kuinka.
Pitkäsoittoa edelsi promo, jota ylistettiin pari vuotta sitten kilvan vasemmalla ja oikealla. Miksi ihmeessä siis julkaisette debyyttinne "vasta" nyt?
- Silloin oli kova usko että diili saadaan promon avulla. Sitä läheteltiin valituille levy-yhtiöille, jotka eivät kuitenkaan osoittaneet kiinnostuksen merkkejä, vaikkakin myöhemmin olen kuullut että on se siellä pöydillä pyörinyt harkinta-asteella useammassakin paikassa. Muutama pienempi lafka otti itse yhteyttä meihin ja oli kiinnostunut, mutta keskustelut nopeasti osoitti ettei niissä yhteistyökuvioissa ollut meidän kannalta paljoakaan järkeä. Siinä matkan varrella sitä promoa myytiin keikoilla ja nettisivuillamme siinä määrin, että katsoimme järkeväksi julkaista levyn oman yhtiöni kautta, joka juuri oli tehnyt periaatepäätöksen levy-yhtiötoiminnasta. Lopetimme diilin haeskelun, eli emme tarjonneet uudempaa materiaalia enää muualle. Levyn teko käynnistyi toukokuussa 2006, mutta monen tekijän summana se saatiin valmiiksi vasta reilu seitsemän kuukautta myöhemmin.
Promolta kelpuutettiin mukaan kaikki neljä biisiä, joista jokainen kieltämättä ansaitsikin tulla levytetyksi. Kuinka tuoreita debyytin uudet biisit olivat studioon mentäessä?
- Osa on yhtä vanhaa kuin promon biisit ja osa on sitten hieman uudempia. Toki tässä vaiheessa kaikki levyn kapaleet ovat jo vähintään puolentoista vuoden takaa, koska levyn työstöönkin kului se oma aikansa. Tuoreinta biisiä One Thousand Deaths ei oltu ennen levytystä soitettu kai kuin kerran, pari bänditreeneissä ennen levytystä, sekin lähinnä siksi, että sanoitus ei ollut vielä löytänyt lopullista muotoaan. Sen takia biisi sai myös intron studiossa, jota ei alunperin ollut. Biisi oli niin vieras, että rumpuraitoja soitettaessa tuli vedettyä liian vähän säkeistötahteja, jota kukaan ei tajunnut siinä vaiheessa. Tämä paljastui vasta jatkoa nauhoitettaessa.
Yhtye käytti Tainan mukaan esikoiselleen kaikki julkaisukelpoiset raidat, sillä b-luokan materiaali karsiutui jo ennen demotusvaihetta pois. Esiintymiskielenä palvelee puolestaan genrelle ominainen englanti siitä yksinkertaisesta syystä, että se tuntui aikanaan luontevimmalta valinnalta. Koskettimet tuntuvat saaneen Vigor Mortisilla huomattavasti enemmän alaa kuin aiemmin. Luonnollista kehitystä vai tarkkaa harkintaa?
- Luonnollista kehitystä. Nyt kun bändissä on kosketinsoittaja, joka osaa omilla taidoillaan tuoda biiseihin omat nyanssinsa, niin tokihan sellaista kannattaa käyttää. Aika monet synajutuista syntyi studiossa vasta kun lopullisia ottoja oltiin tekemässä. Eli biisit elivät kehittyivät ja muotoutuivat lopuun saakka. Itse asiassa vielä miksausvaiheessakin on tehty rakenteellisia muutoksia muutaman biisin osalta.
Uutta materiaalia Deathlike Silence saattaa soittaa keikoillaan jo tulevana syksynä, mutta seuraavan albumin teosta saati sitten julkaisuaikataulusta ei ole vielä mitään varmuutta. Debyytin promoaminen on nyt etusijalla, sillä ”sanaa on vielä levitettävänä” senkin tiimoilta. Debyytin kappaleista selkeästi suurin osa on peräisin kynästäsi. Samoin vastasit myös suurimmaksi osaksi kaikesta albumin tekoon liittyvästä toiminnasta. Tuleeko sama meno jatkumaan vastaisuudessakin?
- Toivottavasti ei, heh! Ei sillä etteikö siitä pitäisi, mutta on erittäin työlästä hoitaa kaikki itse, kun leipätöitäkin pitää tehdä. Biisien tekeminen on hauskaa, mutta studiohommat ja tuottajan pallilla istuminen alkaa olemaan tätä nykyä jo työntekoa. Varmasti olen vahvasti mukana jatkossakin, mutta toivottavasti vastaavan tuottajan vastuun kantaa joku toinen.
Jos rahasta ei olisi kiinni seuraavan levynne tuottaisi... ?
- Vaikea sanoa. Tuottajia on niin paljon, enkä ole koskaan perehtynyt kenenkään kädenjälkeen mitenkään erityisen kattavasti. Mutta nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että pelkästä ”kovasta nimestä” nimestä levyn kannessa ei kannata hirveästi maksaa, vaan siitä, mitä tuottaja tuo hommaan mukaan omalla osaamisellaan.
Ja samalta "voit valita kenet vaan" pohjalta, tuolla maltaita maksavalla albumilla vierailisivat seuraavat kansainväliset tähdet... ?
- Elmolla alias Mr Cerberoksella olisi tähän kysymykseen tarjota varmasti paljonkin omituisia virtuooseja, joista tavalliset sukankuluttajat eivät tiedä mitään. En itse varsinaisesti fanita ketään niin mielettömästi, että haluisin jonkun mukaan meidän levylle. Kyllähän sellaiset mainoskikkana toimii kun joku maailman stara on levyllä vierailemassa, mutta ne hankaloittaa matskun esittämistä livenä. Meidän bändissä kun ei noita taustanauhoja harrastella.
Miltä näyttää Deathlike Silencen lähitulevaisuus. Joko keikkakalenteri pursuaa sovittuja päivänmääriä, vai onko ohjelmassa kenties jotain muuta?
- Keikkoja tehdään se minkä keritään ja keikkamyyjämme saa buukattua. Vigorin promoaminen jatkuu siinä sivussa. Uusia biisejä pitäisi tehdä ja harjoitella kesän aikana ja biisen valmistumistahti saneleekin aika pitkälle seuraavan julkaisun ajankohdan ja suuntaviivat muun jatkon osalta. Lähden hakemaan Egyptistä vauhtia luomistyöhön ensi viikolla.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa...
- Osta Vigor Mortis, niin vaikutat suoraan seuraavan DS julkaisun budjettiin. Sitä paremman kuuloisen DS levyn saatte seuraavaksi!
Teksti ja livekuvat: Mika Roth
Promokuva: Deathlike Silence
