Joviac: Here and Now

Omakustanne

Tamperelainen Joviac julkaisi itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin kolmisen vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta kyseinen kiekko livahti allekirjoittaneelta aikoinaan ohi. Onneksi moinen onnettomuus ei päässyt tällä erää tapahtumaan, minkä varmisti jo osaltaan alkuvuonna ilmestynyt Straws -sinkku.

Seitsemän raidan mittainen Here and Now on niitä albumeita, jotka rullaavat vaivattomasti eteenpäin, vaikka genrenä on progehtava rockmetalli. Biisien keskimitta painuu lähemmäs huimaavaa kuutta minuuttia, mutta esimerkiksi kitarallaan ahkerasti oransseja auringonlaskuja maalaileva Crossfire ja em. sinkkusiivu kulkevat aivan kuin painovoiman ulottumattomissa. Kipaleiden ytimistä on helppo löytää terävät pop-koukut, joita vaalitaan ja vahvistetaan koskettimilla, eikä trio juutu missään vaiheessa perusteettoman melankolian soihin.

Käytössä oleva temppupaletti viittaakin vahvasti Kanadan suureen ja kauniiseen, eli Rushiin, mutta toisaalta: onko moisesta koskaan haittaa? Tamperelaisten lauluharmoniat vievät kisassa vieläpä voiton ja kun tulee aika heittäytyä eeppisyyden tummaan valtamereen, ei Here and Now horju tai Fade Into the Light menetä sisäistä valoaan. Albumin mittavimmat jätit ottavat tietysti sulatteluaikansa, sillä lähes yhdeksässä minuutissa tai tarkoin punnitussa ankkuriraidassa riittää purtavaa ja purettavaa. Ei vaadita kuitenkaan montaakaan pyöräytystä, kun titaanitkin asettuvat aloilleen bändin rakentamassa shakkikentässä.

Etenkin nimibiisi huokuu progen 70-lukulaista henkeä, mutta albumi ei ole juuttunut menneisiin aikoihin, vaan hengittää vapaata, modernia ilmaa. Kaiken synkkyyden ja metallisemman möyrinnän keskellä on mukava törmätä välillä ryhmään, joka osaa käsitellä raskaitakin aiheita siten, ettei kuulija prässäydy murskaavan painon alle.