Levyarvio

Guns N´ Roses: Chinese Democracy

***--
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet:  Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Kommenttien keskiarvo: ****1/2

vvkuit kommentoi 08.12.2008:
Pisteet: ****1/2
Ikiaikaisena Gunnari-diggarina minulle riittää periaatteessa se, että kuulen Axlin laulua uusin biisein höystettynä. Taannoinen Sebastian Bachin Angel Down-mestariteos hipoi nerokkuutta paitsi tuottaja Roy-Z:n, myös Axlin osallistumisen vuoksi. Kylmiä väreitä virtasi pitkin selkää, entä jos sittenkin...?

Helvetti jäätyi ja Chinese Democracy tuli ulos. Eihän se kuulosta ollenkaan vanhalta Guns N' Rosesilta, mutta mitäpä siitä? Levynä se on erinomainen, ja täydellisyydestä sen erottaa vain 15 minuuttia liikaa pituutta ja kököt soolokitarat. Nämäkään eivät yksin riitä tekemään levystä millään tavalla huonoa - ainoastaan ei-täydellisen.

Olen kuunnellut levyä nyt noin viikon repeatilla, eivätkä kyllästymisen merkit ole vielä ilmoittaneet itsestään. Sanokaa mitä sanotte, minusta levy on klassikko jo nyt. Levyltä löytyy jatkuvasti uusia virikkeitä ja mielenkiinto pysyy yllä nimenomaan vaihtelevan dynamiikan takia. En rehellisesti sanoen odottanut tältä levyltä juuri mitään, mutta niin vain Axlin pentele meni ja teki mahdottomasta totta.

Seuraavan mahdottomuuden toivoisin tapahtuvan Izzyn paluun muodossa (mikä ei edes ole mahdotonta), ja sen jälkeen muut...maailma on valmis kautta aikain suurimmalle comebackille.
Artistihaku
Artisti