• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Fear Factory: Transgression

Roadrunner

Mutta mitä ihmettä Fear Factorylle on oikein tapahtunut? Siinä kysymys jota olen toistellut itselleni kerta toisensa jälkeen viime aikoina. Fear Factoryn uusin albumi Transgression jatkaa toki niistä samoista asetelmista, mihin viime vuonna ilmestynyt Archetype sen jätti, mutta jotain tuntuu olevan nyt pahemman kerran pielessä.

Muutos on tietysti väistämätöntä, enkä olisi missään nimessä toivonutkaan, että uusi albumi olisi vain Archetype part II. Fear Factoryn kaltaisen yhtyeen tapauksessa muutos on sitä paitsi aina ollut vähintäänkin odotettavaa, mutta ihan tähän suuntaan en olisi arvannut joukkion seuraavaksi suuntaavan. Transgression on helposti tunnistettavissa Fear Factory levyksi, mutta sen keveys, soundillinen ohuus ja useiden kappaleiden suoranainen mitäänsanomattomuus pistävät monissa kohdin hiljaiseksi. Kun sävellyskynä on alkanut takkuamaan, harvoja rivejä on ryhdytty täyttämään lainabiiseillä. Tässäkin kohtaa yhtyeen kirves on kilahtanut kertaalleen kiveen. Killing Joken Millenium on hieno raita, ja kipale nousee kevyesti levyn parhaaksi hetkeksi – mihin ei siis paljoa tarvita. U2:n I Will Follow aiheuttaa sitä vastoin suoranaista myötähäpeässä kieriskelyä, mitä helvettiä siellä studiossa on oikein touhuttu?

Kitaran ja rumpujen yhteistyö, tuo Fear Factoryn tunnistettavin piirre, pääsee yhä silloin tällöin valloilleen, ja näinä hetkinä toivo paremmasta vielä elääkin. Tätäkin asetta vaivaa tosin liian usein voimattomuus, ja kun soundia on vielä ohennettu reilusti kuulostaa jopa Herreran paukutus hetkittäin laiskalta. Parhaimmillaan bändi on kuitenkin edelleen vaarallinen, ja mitäänsanomattoman aloitusbiisin jälkeen kuultavat Transgression, Spinal Compression sekä Contagion käyvät tästä hyvänä osoituksena. Harmi vain, tuosta eteenpäin koko lätty onkin sitten miltei yhtä suurta Via Dolorosaa. Ei auta kuin toivoa että yhtye jatkaa tästä eteenkin päin musiikillisia kokeilujaan, ja jättää nykyiset maisemat mahdollisimman nopeasti taakseen.

Kommenttien keskiarvo:

Herra_Kouhio kommentoi 16.09.2005:

Pisteet:

Onhan tämä tietysti muutosta edellisiin julkaisuihin. Pahin ehkä levy soundi, mutta se taitaa olla tuottajan vika. Taprootin uusimmalla on juuri samanlainen soundi, kun on sama tuottaja. Sille se sopii, tälle ehkä ei niin paljoa.

Mutta silti kieroontuneella tavalla tämä on hyvä julkaisu, enkä jaksa siitä pahaa sanoa.

FRozenMoon kommentoi 06.11.2005:

Pisteet:

Loistava uutuusalbumi factorylta. Onneksi nämä hemmot väistyivät vanhalta tyyliltä ja muutti tyylinsä raskaaksi thrash metalliksi. Levy räjäyttää Digimortalin ja Demanufacture albumin helposti räjähtävillä riffeillänsä ja rumpalin mahtavilla sooloiluilla. Mutta tasaisuuksilta ei tässäkään albumissa vältytä. Transgression albumi kärsii lievästä tasaisuudesta harvoissa kappaleissa. Jos näiltä tasaisuuksilta oltaisi vältytty, niin olisi tämä levy Archetypen tasolla.
Muuten Transgression on täydellisyyttä hipova pirteä ja räväkkä teollisuusmetalli kokonaisuus, joka kannattaa kuunnella.

FrozenMoon kommentoi 04.07.2006:

Pisteet:

monesti on itsellä käynyt sillain että kahden kuuntelukerran jälkeen albumi maistuu herkulliselle, mutta neljäs kerta on antanut levylle niin paljon miinusta.
Alkupuolella levy on taattua jämerää fear factorya, mutta loppuun kohden ote lipsui ja pahasti. Kappaleet levyn toisella puoliskolla väkisin tehdyltä kaurapuurolta.