Provinssirockin perjantai

Kahdeskymmenesseitsem�s Provinssirock k�ynnistyi kes�isen aurinkoisissa merkeiss�, meteorologian laitoksen pienist� varoitteluista huolimatta. Sadekuuroja esiintyi perjantaina siell� t��ll� pitkin Suomenmaata, mutta T�rn�v�n rannat s�ilyiv�t miltei koskemattomina t�lt� festivaalien ik�vimm�lt� vieraalta.

Juhlat polkaistiin k�yntiin yht� aikaa kolmella lavalla, ja Rytmi-teltalla avausorkestereista esiintyi reipasta kotikentt�etua nauttiva Nicole. Pari pitk�soittoa julkaissut b�ndi onnistui t�ytt�m��n teltan ��ri��n my�ten, mik� oli � ajankohdan huomioon ottaen � melkoinen saavutus. Yhtye on vuosien varrella liukunut hitaasti nu-metal henkisest� ja Pohjois-Amerikkaan nojaavasta metalloinnista kohti Ruotsi-deathin ku(o)lotettuja maita. Vuoden 2005 Nicole kuulostaakin aiempaa enemm�n The Hauntedin, The Crownin ja Sepulturan risteytykselt�, Korn ja Deftones vaikutteiden j��dess� v�h�isemp��n asemaan. Raskasta oli siis tykitys ja hyvin se n�ytti paikallaolijoille kelpaavan. Yleis� n�ytti osaavan monen biisin sanat ulkoa, ja tunnelma tihenikin nopeasti k�sinkosketeltavaksi. Uusin pitk�soitto Suljetut ajatukset oli luonnollisesti hyvin esill� biisilistassa, mutta my�s vanhemmat videobiisit Pys�hdy ja Kaaos saatiin kuulla. Eturivien taakse syntyi raskaammissa m�tt�kohdissa pari pienemp�� pitti�kin, joten festivaalit saivat t�st� todella r�v�k�n startin.

Sister Flon keikkapaikka perjantain alkuillassa ei ehk� ollut aivan paras rauhallisen koskettavalle poppailulle. Vaikka riihim�kel�isb�ndin ote olikin huomattavasti totuttua rockaavampi, olisi n�in festivaalin alkuun mieluummin kuunnellut energisemp�� musisointia. Joka tapauksessa Sister Flo lunasti paikkansa Provinssirockin Rytmi-teltassa hienolla keikalla, jolla sekoitettiin muutama uudempi kipale vanhempaan tuttuun materiaaliin. Kosketinsoittaja Janne Lastum�ki rockasi jopa niin kovaa, ett� huuli halkesi. Porukkaa oli paikalla teltan t�ydelt� ja suosionosoitukset olivat sen mukaiset. Aikataulut eiv�t n�emm� antaneet edes yhden encoren verran periksi, koska itse b�ndi ja fanit saivat tyyty� kolmen vartin perussettiin. Ainoastaan laulaja Samae Koskinen tuli kiitt�m��n yleis�� keikan p��tytty�.

Sein�joen rokkifestareilla kaikki b�ndit eiv�t olleet kansainv�lisi� j�ttiyhtyeit�, vaan mukana oli my�s paikallinen The Knob. T�ll� skedepunk-porukalla oli pieni kohtuullisen innokas kannattajoukko, joka tuntui kuulemastaan ihan pit�v�n. Vaikka soitto sujui kitarankielien katkettuakin, mitenk��n erityisen riehakas keikka ei ollut kyseess�. The Knob kuulosti livetilanteessa NOFX:lt� ilman huumoria ja ska-vaikutteita. Eip� siin� mit��n, kyll� n�ille b�ndeille tuntuu olevan vienti�, sik�li mit� MTV:n soittolistoja on uskominen.

Isolle lavalle p��tynyt Kotiteollisuus houkutteli kent�lle runsaasti v�ke�, ja Hynynen jaksoikin veistell� siit�, kuinka Kotiteollisuus on nyt ison lavan b�ndi. Totuttuun KT-tyyliin tuossa oli mukana tietysti reilu annos sit� v-m�ist� itseironista virnett�. Trion lis�ksi lauteita t�ytettiin parilla taustalaujaherralla, jotka olivat pukeutuneet mustiin huppupukuihin tyyliin ranskalaiset teatterivampyyrit Veren Vangit elokuvassa. Settilista rakentui alkukev��st� py�r�ytetyn Seitsem�n-levyn ymp�rille. Kyseinen levyh�n on vahvistanut Kotiteollisuuden jo muutenkin l�hes institutionaalista asemaa vain entisest��n.

Uudesta materiaalista huolimatta alkusetin kovimmaksi vet�isyksi nousi Kuolleen kukan nimi albumin vastustamaton aloitusraita Valtakunta, joka lienee historian Rammsteinmaisin Kotiteollisuus-kipale. Muutaman kappaleen j�lkeen lauteille spiikattiin �kanttori Holopainen�, eli Nightwish orkesterin kosketinsoittaja/s�velt�j�/yleisnero Tuomas Holopainen, mik� irroitti v�est� tietysti kunnon aplodit. Yleis�lle tarjottiin t�st� eteenp�in sit� tuttua festarikauraa eli enemm�n hittej�, v�hemm�n harvinaisuuksia, ja menu kelpasikin ��nenpaineesta p��tellen paremmin kuin hyvin. Ik�v� kyll� keikkaa ei voinut seurata loppuun asti aikataulullisista syist�, NYT-teltalla kun oli seuraavaksi soittamassa Turbonegro.

Norjalaisen homoeroottisen rock�n�rollin suurin ja kaunein, eli Turbonegro pisti teltassa paikan rakenteet ensi kertaa oikein kunnon koetukselle tinkim�tt�m�ll� vy�rytyksell��n. Hank Von Helveten johdolla edennyt el�m�� suurempi rocksirkus pysyi t�ll� er�� hyv�n maun rajojen sis�ll�, ja p��osan sai kaikesta showhengest� huolimatta se kaikkein t�rkein, eli itse musiikki. Monelle t�m� oli varmasti jonkin sortin pettymys, sill� Helvete on tunnettu r�m�p�isist�, ja usein my�s mauttomista tempauksistaan.

Valtaisa teltta t�yttyi nopeasti juhlav�est�, ja niin l�mp� kuin tunnelmakin kohosivat yh� korkeammalle. Monien biisien sanat olivat yleis�lle tuttuja, ja kansa tahtoi osoittaa taitonsa jokaisen mahdollisuuden my�t�. T�m�h�n oli tietysti mannaa norjalaiskuusikon korville, ja yhtye vetikin keikan l�vitse todella kovalla intesiteetill�. Sell Your Body (To The Night) ja Fuck The World nostivat ��nenpaineet kaikkein korkeimmiksi. Samoin Locked Down toimi napakasti, etenkin kun mustaan moottoripy�r�pukuun ja kyp�r��n sonnustautunut kaveri asteli yhtyeen taakse kyltin kanssa jossa luki; �When everybody hates you�, johon kuului tietysti vastata �You�ve got nothing to lose!�. Kun teemoja alleviivattiin t�llaisin showtempauksin, oli tuloksena hemmetin hyvin etenev� ja vahvan vuorovaikutteinen keikka. Yhdess� vaiheessa Turbonegro-rahaa ammuttiin kahdella tykill� yleis�n ylle, ja shown loppumetreill� katosta laskettiin valtava m��r� ilmapalloja lavalle. Yhtye saapui viel� raivokkaiden suosionosoitusten saattelemana heitt�m��n pari encorea, joiden j�lkeen homma oli oikeasti paketissa. Ja mitenk�s muuten keikan saattoikaan lopettaa, kuin tanssimalla kreikkalaista kansantanssia?

Looptroop n�ytti Saarilavalla, ett� viime vuoden Provinssirockin kaltaiselle rytmimusiikin ylistykselle olisi ollut tilausta my�s t�n� vuonna. Ruotsalaiset hiphop -kundit aloittivat hieman verkkaisesti, mutta hetken p��st� porukka oli jo t�ydess� bailausfiiliksess� tomistelem�ss� T�rn�v�n mannerta alas ja yl�s. R�pp�rit Promoe, Cosmic ja Supreme sek� s�hk�rumpuja ja koneita p�ristellyt DJ Embee julistivat sanomaansa ja ajatuksiaan voimallisesti sek� ruotsiksi ett� englanniksi. Looptroop esiintyi selke�sti kokonaisuutena ja b�ndin� ennemmin kuin yksitt�isten hiphop-artistien joukkiona. Rennommat reggaen suuntaan k��ntyneet biisit saivat lantion entisest��n keinumaan ja jengiin vauhtia. Visuaalisuutta lis�si suuren graffitin muodostuminen lavan takaosassa keikan aikana. Tunnin ja vartin setti antoi sopivasti vauhtia ja energiaa perjantaihin, ja oli loistava bailupala kesken yleisen rankanpuoleisen synkistelyn.

Nightwishin Once levyn julkaisusta k�ynnistynyt kiertue kiert�� jo ties kuinka monetta kertaa planeettamme ymp�ri, ja matka jatkuu n�ill� n�kymin viel� pitk�lle syksyyn asti. Jos kiertue onkin ollut rassaava, se ei n�kynyt mill��n tavoin Provinssirockin esiintymisess�. Kyseess� oli b�ndin ensimm�inen keikka kotimaan kamaralla hyv��n aikaan, ja suurelle osalle juhlakansasta kyseess� oli ensimm�isen p�iv�n selke� p��esiintyj�, joillekin varmasti jopa koko festivaalin. Odotukset olivat siis korkealla niin yleis�n, kuin varmasti yhtyeenkin puolella.

Pitk�n intron soitua loppuun r�s�hti ilmoille Oncen aloitusraita Dark Chest Of Wonders. T�st� eteenp�in homma olikin �selv�� p�ssin lihaa�, ja yhtye vei yleis���n minne halusi. Biisilista ei juurikaan eronnut viime kes�n keikoista, ainoa selke�mpi muutos ja kauneusvirhe oli Pink Floydin High Hopes-laina. Kappale on upea, mutta se ei vaan oikein taivu Nighwishin k�sittelyss�. Ei vaikka Marco Hietalalla hieno laulu��ni onkin. Lainakipaleista toinen, eli Over The Hills And Far Away, oli taas t�ytt� rautaa, ja b�ndi olisikin voinut tarjota sen seuraksi vaikka Megadeth-koveria viime kes�n tapaan. Meteli� v�est� saatiin irti tutuilla aseilla, eli ison kalibeerin iskus�velm�t Ever Dream, Wishmaster, Nemo, Over The Hills And Far Away ja Wish I Had An Angel iskiv�t jokainen vuorollaan t�yteen kent�lliseen Provinssi-kansaa. Tunnelmoivampaa ja herkemp�� osastoa listassa edustivat upean kaunis Deep Silent Complete, joka tuntuu vuosien vieriess� aina vain paranevan, sek� tietysti Kuolema Tekee Taiteilijan, joka kostutti varmasti muutamankin silm�kulman. El�m�� suurempia tunteita tulkitsevat The Siren, ja Nigtwishin mammuttimaisinta puolta peilaava Ghost Love Score vahvistivat entisest��n viimeisimm�n albumin edustusta.

Setiss� olisi voinut olla hieman alkuaikojenkin materiaalia, etenkin kun Once on jo yli vuoden vanha levy, jota tuskin tarvitsee en�� paljoakaan promota. Keikalla riitti valoa ja energiaa sellaiset m��r�t, ett� niill� olisi voinut vet�� vaikka sata samannimist� Danny showta. Kaiken ryskeen ja r�iskeen keskell� tulikin hetkitt�in sellainen olo, ett� joskus pienikin voisi olla taas kaunista.

Mew varasti shown loppuillasta kuin varkain. Keikkaan valmistautuminen oli hieman ristiriitaista parin vuoden takaisen loistavan Ruisrock -esityksen, ja pienen pettymyksen aiheuttaneen Frengers -debyyttilevyn j�lkeen. Muutaman kipaleen soljuttua tajuntaan oli kuitenkin selv��, ett� Mew on yh� edelleen valloittava ja kokonaisvaltainen liveb�ndi. Huomattavasti kes�� 2003 rockimpaa, vauhdikkaampaa ja rankempaa livesetti� vet�nyt yhtye sai koko teltan valtaansa, ja huumaavia aplodeja satoi l�pi keikan monituhatp�iselt� yleis�lt�. Tanskalaisb�ndin setti oli upean kaunis, synk�n herkk�, syv�n todellinen ja kokeellisen vivahteikas. Naiviuden rapistuessa my�s totuus on noussut esiin. Mew ei ole en�� vain ryhm� kauniita poikia tekem�ss� kaunista musiikkia, b�ndiss� riitt�� syvyytt�, persoonallisuutta ja aitoutta. Milloin Mewist� tuli suuri? Milloin ihmiset oppivat laulamaan Mewi� ulkoa? H�mment�v�n upean keikan muisteleminenkin nostaa tunteet pintaan ja kyyneleen silm��n.

Ensimm�isen festivaalip�iv�n viimeinen esiintyj� oli Saarilavan puolella kansaa viihdytt�nyt Apulanta. T�ll� kertaa tarjolla ei, yll�tt�v�� kyll�, ollut mink��nlaista erikois-showta. Ei haarniskoita, ei manalan v�ke�, ei mit��n ekstraa, vain pelkk�� musiikkia. T�m� tuntui pienehk�n� pettymyksen� yleis�n joukossa, joka selv�sti oli odottanut jotain uutta Spinal Tap henkist� tempausta. �Yll�tysvetoa� voi pit�� kuitenkin viisaana tekona, sill� jos jokaisella kiertueella pit�� ylitt�� edellisen shown anti, saattaa yhtye p��ty� helposti sinne Spinal Tap osastolle. Provinssiv�ki oli ehk� aiempaa harvalukuisempi mutta yhteispromillem��r�lt��n tasavertainen aiempaan iltaan verrattuna. Yleis� jaksoikin sitke�sti roikkua ja laulaa mukana, kun yksi suomirockin suurimmista listahittikoneista kautta aikain iski tiskiin �ss�n toisensa per��n.

Jatka t�st� Provinssin lauantaihin

Mika Roth, Nelli Korpi, Kari Koivistoinen

Kuvat: Mika Roth � paitsi Looptroop ja Sister Flo: Markus Pulli