Kotiteollisuus: Kuolleen kukan nimi

Megamania

Osaan kuvitella monen Kotiteollisuus-fanin ajattelevan näin uuden levyn ilmestymisen jälkeen: ”Perkele minkä menivät tekemään, ovat myyneet itsensä.” ja ”Kyllähän sen arvasi.” sillä Kotiteollisuuden uusin viides albumi - Kuolleen kukan nimi – nousi heti ensimmäisellä viikolla aivan listan terävimpään kärkeen. Monen vuoden tahkoaminen on siis viimein tuottanut tulosta.

”Ja pyh”, sanon minä. Avausraitana olevan Valtakunta–biisin mahtipontiset kitaratykitykset antavat loistavasti esimakua tulevasta sekä saavat haluamaan lisää. Siis paljon raskaita kitarasoundeja ja mukavilta kuulostavia konekikkailuja yhdistettynä Jouni Hynysen melodisiin lauluosuuksiin. Tästähän ei voi olla tykkäämättä. Kokonaisuudeltaan 11 raitaa kattavalta levyltä ei kuitenkaan löydy yhtään niin sanottua koukkubiisiä, vaan virta vie kuulijaa tasaisesti eteenpäin hieman jopa toistaen itseään. Mainitsemisen arvoisia ovat sinkkubiisi Rakastaa/ ei rakasta, Meren mutaa, Käärmeen pää sekä pitkäsoiton päättävä Satu peikoista, jonka lopussa kuullaan upea soolo.

Kansitaiteesta täytyy antaa pitkä miinus. Sisäosan graafinen idea ja toteutus on plagioitu suoraan Rammsteinin vuonna 2001 ilmestyneeltä Mutter -albumilta, jossa jäsenistön miehet leijuvat homoeroottisesti omissa pilvilinnoissaan. Tätäkö se sitten todellisuudessa on?

Vaikka Kuolleen kukan nimi ensi kuulemalta kuulostaakin kevyemmältä ja varsinkin melodisemmalta kuin edeltäjänsä Tomusta ja tuhkasta, niin sen pohjana on kuitenkin se vanha hyvä Kotiteollisuus; matalavireiset särökitarat sekä Hynysen satunnainen karjuminen, esitettynä kuitenkin osittain hitaammalla tempolla. Kuolleen kukan nimi on edeltäjiään yhtenäisempi kokonaisuus, joka ei aivan vastannutkaan alkuodotuksia. Mitään mullistavan erilaista ei siis ole syytä odottaa, mutta ei se mitään. Levy on siltikin ostamisen arvoinen.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 20.09.2004:

Pisteet:

Loistava levy. Suomalaista meininkiä. Satu peikoista kruunaa kaiken. Bändi on päässyt tällä levyllä selkeyteen. Pesee Helvetistä Itään -levyn selkeästi.

Nimetön kommentoi 23.09.2004:

Pisteet:

Upea levy! Ostin Helvetistä Itään-levyn jo aiemmin ja se oli loistava, mutta tämä on vielä parempi. Etenkin biisit Meren mutaa, Rakastaa/ei rakasta, Kielletyn puun hedelmä ja upeaan sooloon päättyvä Satu peikoista ovat loistavia.

ansaari kommentoi 10.02.2005:

Pisteet:

Tästä ei äijähevi enää parane. Levyn keskivaiheella vain on kaksi liian hidasta kappaletta peräkkäin, mikä vähän latistaa tunnelmaa. Ja olishan niillä rummuilla muitakin tapoja lopettaa kappale kuin china+virveli-iskuun (tuota lopetusta kuulee en nyt muista miten monessa piisissä tällä levyllä), mutta toimiihan se näinkin. Muuten äänimaailma on parasta mitä tältä bändiltä on koskaan tullut: kylmää, väkevää, raskasta ja hiton tarkkaa. Kuolleen kukan nimi sterkkoihin ja olut virtaamaan, nyt on mies!