Nicole: Suljetut ajatukset

Biotech

Vaikka keskiverto heavyn kuuntelijan musiikkimaku on varsin laaja, niin jostain syystä itse heavy on, vielä korostetusti Suomessa, konservatiivinen musiikinlaji. Oman levy-yhtiön perustanut ja seitsemän vuotta vanha bändi Nicole on päättänyt kuitenkin uida vastavirtaan. Tai näin oli ainakin vielä vuonna 2002, kun bändi julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa nimeltään Odotus. Siinä missä kyseistä levyä olivat inspiroineet pioneeribändit kuten Deftones, niin uuteen pitkäsoittoon on haettu inspiraatiota ruotsalaisilta death-bändeiltä ja kotimaisista pumpuista kuten Diablo.

Periaatteessa Nicolella ei sinänsä ole ongelmia ja heikkoja lenkkejä ei bändissä ole. Hyvää perusmättöä, mutta siinä se ongelma juuri on. Eikö tällaisia bändejä ole ihan tarpeeksi jo maailmalla? Ja jos 24-vuotiaina aletaan jo apinoimaan vanhaa koulukuntaan, niin eihän se ole hyvä asia. Suljettujen ajatusten ensimmäinen biisi Valta antaa jo hyvän kuvan, mitä on luvassa. Eli tiukkaa, mutta myös hyvin ennalta-arvattavaa meininkiä. Otto Seppelinin levaritkin on jätetty lähinnä pölyttymään, vaikka ne Taakse-biisissä vierailevatkin.

En yhtään ihmettele, että kundeilla on fanipohjaa. Tällainen suomeksi laulettu, sinänsä pätevä pauke löytää kyllä yleisönsä. Kundit osaavat soittaa, mutta kaikki on hirveän valmiiksi pureskeltua. Lisäksi bändien kuten Killswitch Engagen diggailu kuuluu liikaa läpi ja rehellisesti pojat bändin vaikutuksen musaansa myöntävätkin. Kaiken kaikkiaan päällimmäinen tunne levyä kuunnellessa on pettymys. Ehkä, jos en olisi aikaisempaa matskua kuunnellut, pystyisin suhtautumaan levyyn erilailla, mutta nyt on vaan pakko vähän kitistä.