Julkaistu: 02.06.2004
Arvostelija: Mika Roth
Spinefarm
En kiistä ettenkö olisi ollut hieman levoton kun sain Nightwishin uutukaisen ensi kertaa käsiini. Uskaltaako tuota edes soittimeen laittaa? Mitäs jos se on pelkkää schaissea? Tämäntyyppiset aatokset risteilivät kopassani, sillä olin lukenut yhtyeen haastatteluista että jotain aivan uutta ja erilaista olisi tulossa. Intiaani runoilemassa yhdellä raidalla, London Session Orchestra 52-hengen voimin pistämässä mahtia ponteen useammalla, puheet runsaista uusista vaikutteista...
Ei hätää! Sama Nightwish se tälläkin levyllä soittaa melodista metalliaan, joka vuosien varrella on hitaasti mutta sitäkin varmemmin ottanut käyttöönsä raskaamman ja samalla syvemmän soundin. Aloituksena kuultava Dark Chest Of Wonders on suora kädenojennus kaksi vuotta sitten julkaistulle edelliselle pitkäsoitolle Century Child, jota voikin pitää kenraaliharjoituksena Oncen suurelle näytökselle. Siinä missä CC tyytyi vain kosiskelemaan sinfonisemman toteutuksen kanssa, hyppää Once reilusti rajan yli. Iso orkesteri ja yli sata vierailijaa voisivat sotkea pakan pahemman kerran, mutta onneksi vierailijat ovat nyt vain värittämässä bändin luomaa kokonaisuutta – eikä päinvastoin.
Dark Chest Of Wondersin perään kuultava Wish I Had An Angel esittelee koneellisesti junttaavampaa soundia, jossa über-voimakas rytmi marssittaa kuulijan läpi riffikentän. Tarja Turunen ja Marco Hietala ovat kehittäneet vokalisointiyhteistyötään entisestään, ja nyt lopputulos on jo päätähuimaava. Etenkin Turusen repertuaari on kasvanut huomattavasti ja välillä onkin vaikeaa uskoa että sama nainen lauloi aikoinaan yhtyeen debyyttilevyllä Angels Fall First. Singleksi valittu Nemo on alkupuolen ehdoton helmi ja ensimmäisellä singleversiolla esiintynyt Planet Hell edustaa puolestaan levyn rankinta vääntöä, niin musiikillisesti kuin lyyrisestikin.
Kahdeksan ja puolen minuutin mittainen Creek Mary’s Blood sekä sitä seuraava The Siren kruunaavat alkupuolen kehityksen huippuunsa. Ensinmainittu on mammuttimaisiin sfääreihin kasvava kertomus tasankointiaanien surullisesta kohtalosta. Kappaleella vieraileva Lakota -heimoa edustava John Two-Hawks luo aivan uudenlaisia sävyjä huilulla sekä lakotankielisellä laululla ja lausunnalla. Mystisempi The Siren on täydellinen jatko Creek Mary’s Bloodin tunteikkaasti maalaileviin orkestraatioihin. Nyt vaikutteet löytyvät kaukaisen lännen sijaan Lähi-idästä.
Jälkipuoliskon starttaavat Dead Gardens ja Romanticide perustuvat taas suorempaan ja perinteisempään tyyliin. Vaikka biisit eivät uutta tarjoakaan ovat ne juuri tarvittavaa juurrutusta pitkien leijailujen päätteeksi. Kymmenminuuttisessa Ghost Love Score -pienoisteoksessa Tuomas Holopaisen Hans Zimmer –vaihde on juuttunut pahemman kerran päälle, onneksi Zimmer on yksi parhaista elokuvasäveltäjistä joita maa päällään kantaa. Ghost Love Scoren lumihuippuisista korkeuksista on lähes mahdotonta laskeutua enää alas, ja vain surumielisen kaihoisa Kuolema Tekee Taiteilijan pystyy selviytymään tuosta loikasta. Sävelmä rakentuu Turusen tulkinnalle jota taustalla viipyilevät, pääosin akustiset soittimet reunustavat yhdessä kuoron kanssa. Päätösraitana tarjoiltava Higher Than Hope ei nimestään huolimatta pääse toivoa pidemmälle. Mielestäni kyseessä on levyn ainoa turha raita, joka vain sabotoi muuten loistavan lopetuksen.
Nightwish ottaa taas kerran ison askeleen eteenpäin. Osa vanhoista faneista saattaa jäädä ikävöimään mennyttä aikaa, mutta uskon että moni ja ehkä jopa useampi tulee ottamaan ryhmän jälleen omakseen. Once on todella kunnianhimoinen teos, joka muutamasta vaaran hetkestä huolimatta pystyy pitämään itsensä tiukasti koossa. Eri vaikutteet on sulautettu yhdeksi valtaisaksi mantereeksi, jonka eri kolkat saattavat erota toisistaan merkittävästikin, mutta jotka kaikki ovat silti luotu samoista aineksista. Kovasti rummutetut muutokset osoittautuivat lopulta huomattavasti vähäisemmiksi, kuin mitä ensimmäiset kuuntelukerrat antoivat ymmärtää. Orkesteri-sovitukset eivät missään vaiheessa puserra usein hyvin riffivetoisia sävelmiä alleen vaan lähinnä korostavat ja kuorruttavat lopputulosta. Kaiken ytimenä ja liikkeellepanevana voimana toimii edelleen viisihenkinen yhtye, joka tuntuu olevan elämänsä kunnossa.
Vuonna 1996 perustettu Nightwish julkaisi ensimmäisen levynsä Angels fall First jo marraskuussa 1997. Ensimmäisen keikkansa orkesteri heitti Uutena Vuotena Kiteen huvikeskuksella. Ensimmäinen läpimurto tapahtui seuraavana joulukuuna ilmestyneen Oceanborn levyn tiimoilta. Yhtye saavutti ensimmäisen kerran merkittävän aseman myös rajojemme ulkopuolelle, erityisesti Saksan suunnassa bändin suosio lähti kovaan nousuun. Vuoden 2000 kevät toi tullessaan pitkäsoiton Wishmaster, sekä kultalevyt Oceanbornista ja sinkuista Sacrament of Wilderness, Walking in the Air ja Sleeping Sun.
Tuon jälkeen loppu onkin ollut suomalaista musiikkihistoriaa, Nightwishin muututtua yhdeksi suomalaisen musiikkiteollisuuden suurimmista vientituotteista. Vuonna 2002 julkaistu Century Child nosti yhtyeen profiilia entisestään. Kun yhtyeen viimeisin studiolevy, vuonna 2004 ilmestynyt Once, myi julkaisupäivänään kultaa Suomessa rikkoutuivat vanhat rajat jälleen kerran.
Yhtye käynnisti Oncen jälkeen maailmankiertueen joka jatkui aina vuoden 2005 loppuun asti. Vokalisti Tarja Turunen erotettiin yhtyeestä Once-kiertueen päätyttyä lokakuussa 2005. Pitkän odotuksen jälkeen yhtye julkaisi toukokuun loppupuolella uuden laulajansa, ruotsalaisen Anette Olzonin nimen, sekä singlen Eva. Menestys jatkui entisenlaisena ja Nightwishin kuudes pitkäsoitto Dark Passion Playn myynti rikkoi lukuisia arvometallirajoja ympäri maailmaa. Samoin kävi myös loppuvuodesta 2011 julkaistulla Imagenaerumilla, jota vahvistettiin jopa teeman mukaisella elokuvalla.
Vuonna 2012 yhtyeen solistiksi vaihtui hollantilainen Floor Jansen.
Floor Jansen - laulu
Tuomas Holopainen - koskettimet
Emppu Vuorinen - kitara
Marco Hietala - basso ja laulu
Troy Donockley - säkkipilli, huilut
Jukka Nevalainen - rummut
Linkki:
Tarja Turunen desibeli.netissä
nightwish.com
(Päivitetty 7.3.2018)
Kommenttien keskiarvo:
Turusen laulu on todellakin niin kuin seireenien kutsua. Vaikea kuvitella monipuolisempaa laulajatarta.. Ja Tuomashan on Suomen paras säveltäjä!
Ja myös aluksi teknopelleilyltä kuulostanut Wish I Had An Angel nappaa myös muutaman kuuntelukerran jälkeen koukkuun. Joistakin "käytetyiltä" kuulostavista melodioistahuolimatta melkein kympin arvoinen suoritus Holopaiselta ja kamuilta.
Osta tämä levy vaikka et nightwishistä aikaisemmin ole pitänyt..nimittäin se kannattaa!!!
Tämä koko arvio vaikuttaa pelkältä tyhjän hehkuttamiselta, jota se ei ole. Jokaisen sanan tämä levy on ansainnut. Itse asiassa sanat eivät riitä kuvailemaan, se on pakko kokea itse.
Nightwish climbing to absolute superstardom - all over the world. Once is one helluva a album. You have to search for poor tracks with a magnifying glass - and you can't still find any. The best of the lot ?
Wish I Had An Angel !
Rock On !
Törminator, Sweden
Veikkaan kyllä, että totun tähän tyyliin (olen kuunnellut vaan pari kertaa läpi) ja alan pitämään. :)
Tuuli
En enää tämän levyn jälkeen. Kaikki muu on jo sanottu, kuunnelkaa itse.
PS. Tämä ei ole pelkkä levy TÄMÄ ON TAIDETTA
TV. Jani Paananen
terv. SecretMind, Helsinki
Siihen asti pitää tahkoo tuutta 'Wish I Had AN Angel-sinkkua'...
Siis aivan mahtavaa fiilistelyä upealla äänellä!! Etenkin kun JOKAISEEN biisiin kuuluu niin ihania muistoja ettei mitään järkee! tähän on tullut riippuvuus ,saisiko jostain apua!?? KIITOS...niin ihanaa riippuvuutta.. Etsin todella kauan sellaista levyä joka minua koskettaisi ja SE ON TÄMÄ ,once!!
nimim. Fantasy Satan
Levyn viimeinen biisi Higher Than Hope lopettaa levyn kunniakkaasti ja tällä biisillä kuullaan myös syöpään kuolleen fanin ääntä. Once on niin mahtava ja täydelliseen hiottu levy että huh. Seuraavaa levyä odotellessa ei voi kuin toivoa, että tästä pistetään vielä paremmaksi. Hyvä Nightwish. Näin sitä levyjä tehdään.
Parhaat biisit:Wish I Had An Angel ja Planet Hell.
70-LUVUN BLACK SABBATHIN JA DEEP PURPLEN JÄLKEEN AITO ENERGIALATAUS.
ROKKAA TOSI RAJUSTI.
terkkui tarjalle, tuomakselle, marcolle, jukalle ja empulle.
kerran vain haaveni nähdä sain, en pienuutta alla ´tähtien tuntenut. kerran sain kehtooni kalterit, vankina sieltä kirjettä kirjoitan. luojani, luoksesi, anna minun tulla siksi miksi, miksi lapseni minua luulee... se on six nii hyvä, kun ne vaan osaa hommansa niin hyvin.
T: Pietu ("Entinen" Nightwish fani