The Sorjoset – jytää ja jyrinää!

Jytää ja jyrinää, eli rockin, garagen ja punkin sekaista musiikkia vailla sen kummempia rasitteita. Tärkeintä on fiilis ja kaiken oleellisen voi sanoa suomeksi.

Tatu & Tutkimusmatkailijat ojentaa pallon kuulijalle

Musiikilliset tutkimusmatkailijat eivät emmi tutkia sinfonisen jazz-rockin, blues-pohjaisen proge-jammailun ja maailmanmusiikin saloja, etsiessään aina uusi mysteereitä – sekä vastauksia niihin.

Pihka Is My Name – musiikki ja visuaalisuus

Taakse jäivät stadionpopin ahtaat rajat. Vapautunut ilmaisu yhdistää sound designin, minimalistiset pianokuviot, analogiset syntikat ja elokuvallisen orkestraation.

Muurolan indierekka jyrää

Tymäkkää indierockia soittava roihuvuorelais-töölöläis-tamperelainen trio julkaisi taannoin EP:n, jolla ysäriangstit ja seattlesoundi jalostuivat uuteen aikaan. Kaikki tiet vievät lopulta Muurolaan.

Minutian – moderni, progressiivinen, maaginen

Modernia progressiivista rockia soittava Minutian katkaisi kuuden vuoden mittaisen pitkäsoittotauon rysäyksellä. Paljon on ennallaan, mutta paljon on myös muuttunut.

Veijo Peso – loopperilla pääsee paikkoihin

Veijo Peso on tyyppi, joka tehtailee musiikkia vähän vinksahtaneista lähtökohdista käyttäen työvälineinään pääasiassa romuperkussioita, sähköbassoa, loopperia ja laulua.

Treemer – kitarapoppia ja korona-angstia rakkaudella

Kitarapoppia ja korona-angstia rakkaudella, indie- britpop- ja shoegaze -musiikin merkeissä

Miia Junes – varjoihin kätketyn valon jäljillä

Ilmavaa folkpoppia esittävä, ja jo pitkään musiikin saralla mukana ollut artisti, päätti koronavuonna 2020 ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tehdä musiikkia täydestä sydämestä.

Erakossa luo käärmeennahkansa – joka aamu

Tuottelias yhden miehen eli Niko Ailamon punk-rock-räp-pop -symbioosiin luottava bändi, jonka uralta ei yllättäviä käänteitä ja julkaisuja puutu.

Mauri Dark – varjoja, rakkautta ja toivoa

Mauri Dark on aiemmin esiintynyt mm. Mystons-yhtyeessä, mutta soolourallaan herra on vaihtanut metallin tummasävyiseen mies & kitara -soittoon.

Jonihey – musiikki on terapiaa

Rockin pariin palannut Jonihey luo musiikkia, joka toimii samalla terapiana. Niin itselle kuin muillekin.

Revengine - se siitä grungen melankoliasta

Melankolisen grungen, rockin ja metallin sekoitussuhteet ovat vuosien saatossa kenties muuttuneet, mutta tähtäin pidetään yhä korkealla.

KO:MI - sanoimme ettemme tienneet, vaikka tiesimme

Mm. Pintandwefall, Kynnet ja Cats of Transnistria -yhtyeistä tuttu Sanna Komi on soolourallaan kulkenut omia polkujaan, popin toimiessa lähinnä jonkinlaisena yleisnimikkeenä syntyneelle materiaalille.

Absolute Key - elämä on prosessi, ei projekti

Antti Klemin musiikillinen bändi/yhtye, joka eroaa melko lailla miehen muusta musiikillisesta historiasta. Nyt voidaan luoda vaikka runolevyjä, eivätkä koneetkaan tuota enää niin mustia ja synkkiä ääniä.

Leeko Norsu - kettumaskin takana on helppo hymyillä

Räpmetallia jyrkällä punk-asenteella paiskova yhtye syntyi projektina, mutta kasvoi vuorokaudessa bändiksi. Nyt tuo bändi on julkaissut debyyttialbuminsa, joka antoi kunnolla monoa takalistoon.

Katujen äänet, elämän äänet

Kymmenen vuotta on pitkä aika, ja toisaalta nopea väläys ajan rattaissa. 10-vuotisjuhliaan viettävä Katujen äänet -orkesteri on kokenut ylä- ja alamäkiä, mutta sitähän elämä on.

Matti – sielun paloa ja paloja

Soitettuaan useammissa bändeissä yli sata keikkaa Matti päätti muutama vuosi sitten lähteä soolouralle. Esiintymiskieleksi valikoitui ensimmäinen kotimainen ja laulaja-lauluntekijän tyylinä on sittemmin ollut folkahtava pop ja rock.

Tienhaara – musiikillisia pienoisnäytelmiä

Eteeristä ja kokeellista popia omin säännöin luova artisti rakentaa äänistä musiikillisia pienoisnäytelmiä.

Afromikko – vapaata soulin rakkautta

Afromikko ihastui lapsena The Beatlesiin ja muihin 60-luvun ”nössöpopbändeihin”, muiden kuunnellessa lähinnä teknojumputusta. Bändejäkin perustettiin sittemmin, mutta rakkaus perusasioihin pysyi vakaana. Niinpä kun aikaa löytyi soolouralle, oli aika kääntyä takaisin soulin puoleen. Afromikko vetää siis puhdasta soulia, suomen kielellä ja kirkkain otsin, minkä lisäksi mies tuottaa ja häärää ties kuinka monessa muussa projektissa. Desibeli.net haastatteli urakoitsijaa, joka rakastaa musiikkia ja pystyy ahtamaan vuorokauteen 48 tuntia.

Musta Valo loistaa toivoa, voimaa ja lohtua

Musta Valo on yksi niistä lukemattomista yhtyeistä, joiden kevätsuunnitelmat menivät täysin uusiksi koronan takia. Tuleville sukupolville -albumin julkaisukiertuetta ei pidetty ainakaan vielä, mutta samalla ryhmä on myös oppinut uusia toimintatapoja. Desibeli.net haastatteli Lauri-Matti Parppeita, joka on tummaa post-poppia soittavan ryhmän toinen pääasiallinen biisinkirjoittaja.

Kepa Lehtinen ja retro mutta ultrahifi sointi

Thereminillä, pianolla ja bassolla suurimman osan instrumentaalimusiikistaan luova säveltäjä jatkaa elokuvista tuttujen ääniraitojen viitoittamilla teillä.

HENRIK! – Psalmit Testamenttien välissä

HENRIK! sai alkunsa noin pari vuotta sitten, kun yhden miehen projektina käynnistynyt juttu sai muita liittymään mukaan. Tekijän itsensä mukaan rekrytyö oli suoraviivaista ja nopeaa. Tarkoitus oli saada aikaiseksi jytää ja jyrinää, ja sitä myös syntyi.

Bailout – menevää ja maukkaan riffikästä

Toisen pitkäsoiton virstanpylväälle ehtinyt yhtye soittaa menevää, tarttuvaa ja maukasta kitararockmetallia. Raskaita soundeja ja kunnon melodioita.

Intiö Sound ja kaupunkien luova valosaastesade

Oululainen Jussi Juntunen luo Intiö Soundin avulla analogista looppimusaa, elektronista äänitaidetta joka leijuu juuri tässä hetkessä.

Paras ystäväsi Brother Alfred

Päivänpaisteista ja pehmeää poppia luovalla duolla on tarttuvat pop-koukut hallussa.

Money & Gravy – jämäkkää kaaosta rootsin äärellä

Vastuuta ja vapautta, sekä tietysti jämäkkää kaaosta rootsin äärellä.

Pop-artisti Ministeri

On aika antaa ääni Ministerille, tuolle mystiselle, elektronisen popin karummalla puolella viihtyvälle artistille.

Saa kiljua nopsaan ja rennolla meiningillä

Nuori yhtye on ehtinyt jo yhdistää energisen punkpoprockin ja tummasävyisen uuden aallon suomipunkrockin joksikin uudeksi. Saa kiljua nopsaan ja rennolla meiningillä, eikä turhia puserreta.

Selma Juudit Alessandra – arpa on heitetty

Nelihenkinen yhtye soittaa nostalgista ja kokeellista indie hybridiä, jossa on tilaa myös syntikoille ja muille härveleille.

Flophouse Phonics – valoisamman rockin tiellä

Valoisamman rockin tiellä viihtyvä yhtye hakee yhä muotoaan, mutta järjestää siinä samalla melkoisen actionrock-mylläkän.