Robin Aro – takana Huoleton Huominen
10.04.2023
Huoleton Huominen julkaisi taannoin pitkän hiljaisuuden päättäneen Kuuden vuoden takaa! -albuminsa. Samalla selvisi, että nyt tyhjennettiin pöydät vanhoista yhtyeeseen liittyneistä biiseistä ja bändi siirtyi määrittämättömäksi ajaksi telakalle. Lopputyön suorittanut vokalisti/kitaristi Robin Aro suuntaakin nyt kohti uusia haasteita ja projekteja, mutta istahtaessaan hetkiseksi Desibeli.netin haastateltavaksi keskustelu viisti myös monesti vanhaa yhtyettä.
Käydäänkö aluksi läpi hieman musiikillista historiaasi. Olet Huoleton Huominen -yhtyeestäkin tuttu soittaja, mutta mitä kaikkea muuta olet vuosien saatossa tehnyt?
- Musiikki on ollut minulle lapsuudesta asti rakas harrastus. Aikanaan aloitin musiikin viulun soitolla, josta siirryin pianoon. Teini-iässä itseopiskelin rumpujen ja kitaran soittotaidon. Säveltäminen ja musiikin luominen on tullut luonnollisesti siinä sivussa.
Toisten kappaleiden soittaminen ei herättänyt missään vaiheessa sen kummempaa paloa, kuten ei itse esiintyminenkään. Sen sijaan musiikin luomistyö ja soittaminen improvisaatiopohjalta on aina kiinnostanut Aroa.
Huoleton Huominen -yhtyeen lisäksi historiasta löytyy joitain pienempiä projekteja, jotka eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään sen valmiimpaa. Veljen kautta tutuksi tullut FL Studio 2 -musiikin tuotanto-ohjelma toimi askeleen vakavampaan äänittämiseen ja oikeaan tuottamiseen.
- Silloin tuli tehtyä paljon trance ja house tyyppistä musiikkia omaksi iloksi. Rock ja akustinen musiikki on kuitenkin aina ollut lähempänä sydäntä.
Aro päätyi myöhemmin avoimeen yliopistoon opiskelemaan musiikin teknologiaa, mikä johti kokeilumielisiin äänityksiin. Samalla kokeilevan luovuuden portit todella aukenivat, määrän ohittaessa toisinaan laadun. Omin tyyli ja soundi olivat edelleen haussa.
- 2014 tutustuin Eero Suomiseen silloisen työnantajan juhlissa. Siinä tuli puheeksi, että heidän uusi yhtye etsii laulajaa. Lupasin mennä kokeilemaan ja siitä sitten Huoleton Huominen sai lopullisen kokoonpanonsa kasaan.
Niin Huoleton Huominen julkaisi tosiaan äskettäin toisen levynsä, joka samalla puhdisti pöytäsi vanhasta bändiin liittyvästä materiaalista. Levylle päätyneet kappaleethan juontuivat aina vuosiin 2016–2017. Miksi palasit näin pitkän ajan jälkeen niiden pariin, oliko se vain pakko tehdä, vai mistä on kyse?
- Palasin musiikkiharrastuksen äärelle 2020 ensimmäistä kertaa Huolettoman Huomisen tauolle jäämisen jälkeen (2017), kun kitaraa Huoleton Huominen -yhtyeessä soittanut Eero soitti ja kysyi, haluaisinko tehdä muutaman kappaleen yhdessä. Eerolla oli jotain sanoituksia valmiina joita hiottiin ja sävellettiin. Kirjoitettiin samalla myös uusia biisejä.
Tähtäimessä oli tehdä ”lowtempo lofi indie säätöä”, minkä myötä Aro kaivoi kamansa kaapista ja lähti leikittelemään jälleen soundeilla.
- Haastavinta tuntui olevan äänikortin lattency, joten laulut joutui vetämään käytännössä kuurona kuulematta itseään. Naureskelimmekin, että tehdään mahdollisimman hyvää mahdollisimman paskoilla vehkeillä. Julkaisimme näitä biisejä MiTÄ artisti nimellä.
- MiTÄ:n yhteydessä tuli äänitettyä yksi vanha kappaleeni Format C:, jonka olin aikanaan kirjoittanut Huoleton Huominen -yhtyeelle. Sovitimme kappaleen rauhalliseksi ja se toimi yllättävän hyvin. MiTÄ projekti jäi muiden kiireiden vuoksi tauolle. Minulla kuitenkin jäi hyvä musanteko vaihde päälle ja päätin hankkia uuden äänikortin edellisen vanhentuneen tilalle.
- Olimmekin MiTÄ:n yhteydessä jo hahmotelleet Lapsisotilas ja Adrenaliinikuohuun kappaleita, mistä ajatus sitten näille laatikon pohjalla lojuvista sävellyksistä lähti. Lapsisotilas taisi ollakin ainut kappale, jota ehdittiin Huoleton Huominen bändin kanssa soittaa. Muuten olin näitä aikanaan säveltänyt ja sanoittanut valmiiksi seuraavaa levyä varten. Kun kappaleet olivat paketissa, Eero ehdotti, että julkaisisin kappaleet Huolettoman Huomisen nimelle.
Huoleton Huominen on siis telakalla ja MiTÄ on myös tauolla, joten mitä tämän jälkeen? Aiotko ryhtyä sooloartistiksi, vai onko jokin uusi kokoonpano suunnitteilla?
- Määrittämättömällä aikataululla olisi seuraavaksi tarkoitus äänittää ja tuottaa Eeron soolo projekti. Lisäksi minun on tarkoitus edistää kahta omaa soolo projektia.
Mitään tarkempia aikatauluja ei kuitenkaan anneta, sillä stressiä tässä kaivataan nyt kuuleman mukaan viimeiseksi. Mahdollisesta loppuvuoden sinkusta on kuitenkin jotain pientä käryä.
Ja niitä odotellessa on vielä todettava, että HH:n albumi tekee osin aika selvää pesäeroa bändin varhaisempaan, ramopunkkihenkiseen menoon.
- Jos biisit olisi vedetty bändin voimin, olisi sanoituksia varmasti muutettu ja jalostettu punkahtavimmiksi. Sovitus olisi varmasti ollut täysin erilainen tai perinteisempi. Lopulta se olisi varmaan kuulostanut tutulta Huoleton Huominen vedolta. Tulikin mietittyä useasti miltä levy olisi kuulostanut, jos sen olisi jätkien kanssa vetänyt.
- Levyn hämmentävä tyylikirjo johtunee siitä, että olen aloittanut jokaisen kappaleen puhtaalta pöydältä siiloutumatta mihinkään tiettyyn genreen. Kappaleiden ehdoilla, omalla soundilla ja aina kokeilumielellä. Rummut samplasin Huoleton Huomisen debyyttilevyn soundcheckin yhteydessä äänitetyistä rummuista, jotka miksasin ja toteutin sekvensserilla loopeiksi. Muut soittimet ja laulut äänitin perinteisemmin pienimuotoisessa kotistudiossani.
Rock on tunnetusti rajaton riemu ja loppumaton laidunmaa, joten mihin suuntaan uudempi materiaalisi on kehittymässä noissa em. sooloprojekteissasi?
- Toinen menee sinne angstiin raskaaseen mellakkarokkiin, missä säröt on kaivettu taas kunnolla esiin. Toinen taas rennompaa hyväntuulista indie rock / folk hengellä vedettyä materiaalia, katsotaan mihin muotoon jälkimmäinen lopulta asettuu.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä lisäksi Aro on sävellellyt instrumentaali piano kappaleita vuosien saatossa, jotka olisi tarkoitus myös äänittää ja julkaista joskus.
- Näiden tyylin voisi sanoa istuvan jonnekin Chilly Gonzalesin ja Ludovico Einaudin välimaastoon.
Oletko siis edelleenkin perinteisten soitinten käyttäjä, vai onko softapohjaisempi ja elektronisempi suunta vetänyt missään vaiheessa puoleensa?
- Kyllä perinteiset soittimet on minun juttu. Tietenkin tuotantopuolella ei ole rajoja ja joutuu turvautumaan softaan jne. jotta saavuttaa halutun soundin. Nuorempana oli elektroninen vaihe, siitä on jäänyt myös elektronisia elementtejä käyttöön.
- Perinteiset soittimet resonoivat soittaessa koko kropassa, kun taas softapuolella yrittää vääntää soundillisesti hypnotisoivaa korvakarkkia.
Palataan vielä tuohon Huoleton Huominen -albumiin. Oliko levyllä nyt kaikki se, mitä kyseisen nimikkeen alla pitikin julkaista? Onko pöytä ja sen laatikot nyt tyhjillään?
- Kappaleet taitaa minun osalta olla kaikki tässä. Kaksi kappaletta tippui pois Kuuden Vuoden Takaa! levyltä. Saa nähdä julkaistaanko niitä koskaan.
Laatikoista puheen ollen, kuinka paljon julkaisematonta materiaalia ja raaka-aineita varastosta löytyy?
- Sävellyksiä on paljonkin. Sanoituksia vähemmän. Seuraavissa projekteissa on kuitenkin ajatus hyödyntää täysin uutta materiaalia. Uusiin projekteihin on jo jonkin verran materiaalia olemassa.
Huoleton Huominen on siis määrittelemättömän pituisella tauolla, mutta mikä toisen levyn biiseistä on sinulle merkittävin ja miksi?
- Onko vielä tilaa? on ehkä itselleni tärkein kappale. Sitä tulee aina soiteltua akustisella kitaralla. Varsinkin sen säkeistö soi näppäillen kauniisti. Oli hienoa kuulla miten kappale lopulta taipui rokimpaan suuntaan. Se olikin yksi kappaleista, joka oli jäänyt kummittelemaan ja halusin joskus vielä äänittää.
- Lisäksi Eväsretki Maailman Laidalla oli mielestäni onnistunut kappale. Siinä tuli kokeiltua uusia lähestymistapoja yhdistellen syntikkaa, sähkökitaraa ja softaa. Pohja oli pitkään valmiina mutta siitä puuttui jotain. Soitin siihen lopulta yksinkertaisen sähkökitaran sivuille, mikä toi tarvittavan ilmavuuden biisille.
Näihin uutta horisonttia tutkiviin fiiliksiin onkin hyvä päättää juttutuokio. Desibeli.net kiittää ajasta ja toivoo, että tulevien projektien tuotoksia saapuu jo piakkoin toimitukseen kuunneltavaksi.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Robin Aro
