Pienet

Sinkut II - Elokuu 2019

15.08.2019


Atom Works: Perennial’s Prince Atom Works: Perennial’s Prince
Mauste Records

Atom Works jäi kerrasta mieleen, kun bändin The Brothers Thirst -sinkku laskeutui kammiooni kesän kuumimpien helteiden aikaan. Helsinkiläisen progemetalliviisikon uusi siivu tulevalta The Spice of Life -albumilta vain syventää Lähi-Idän ja sen takaa löytyvien, entistäkin eksoottisempien kulttuurien vaikutusta.

Seitsemänminuuttinen sinkku on kuin Dream Theaterin ja King Crimsonin johtama luokkaretki musiikin historiaan. Kulkuvälineenähän toimii tietysti lentävä matto, tai kenties Frank Herbertin Dyyni-kirjoista tutut hiekkamadot. Biisi soi metallisena, raskaana ja kulmikkaana, vokalistin kertoessa Peshawarista käynnistyvää sukutarinaa. Tuleva albumihan on selkeästi yksi suuri teos, mutta tämäkin lohko voidaan nauttia irrallaan muista, jos nyt paikat ja nimet hieman hämmentävätkin tarinaan tutustumatonta. Ei tarttuvuudessaan aivan ensimmäisen sinkun veroinen numero, mutta laajentaa selvästi bändistä muodostuvaa kuvaa.

Mika Roth


Autiomaa: Näinä päivinä Autiomaa: Näinä päivinä
Stupido Records

Suomalaisen countryn rokimmalle puolelle hiljalleen hivuttautunut Autiomaa julkaisee elokuun lopulla neljännen pitkäsoittonsa. Tulevaa albumia pohjusti jo keskikesällä ilmestynyt Kaikki on aivan hyvin -sinkku, joka saa nyt rinnalleen hieman toisenlaisen sisaruksen.

Uudella sinkulla rokki ja garagen kiihko ovatkin saaneet tehdä tilaa iskelmällisemmälle ja rauhallisemmalle muodolle, kun päivien kulkua, henkeä ja tasoja pohditaan kauniiden sanakäänteiden kautta. Ajan armoton kuluminen on tietysti melankoliaan taipuvaisen kansamme äidinmaitoa, mutta Autiomaa onnistuu lantraamaan amerikkalaista soundia ja suomalaista kaihoa optimia lähentelevällä suhteella. Tuore sinkku soittaakin taatusti kaikkien heidän sydämiä, jotka ovat koskaan tunteneet pienintäkään lukkarinrakkautta Topi Sorsakosken, Viikatteen ja Baddingin surusteluihin. Siihen kun lisätään vielä kaukaisten preerioiden ahavoittavaa tuulta ja lähestyvän kaamoksen varjoa, niin ollaankin jo lähellä oleellisinta.

Mika Roth


Blackstar Halo: The King Blackstar Halo: The King
Inverse Records

Blackstar Halo on melodista, raskasta ja modernia metallia poikkeuksellisen mausteisena seoksena tarjoileva orkesteri. Bändin ensimmäinen albumi ilmestyi vuosikymmenen alussa ja pienjulkaisujen historia ulottuu aina vuosituhannen alkuun saakka. Tarina ei kerro miksi toista pitkäsoittoa on saatu odotella näin pitkään, mutta kiekon pitäisi joka tapauksessa ehtiä kauppoihin ennen vuosikymmenen vaihdosta.

The King on jykev√§ ja raskas, mutta silti my√∂s joustava ja jopa melodinen m√∂hk√§le, josta oli aluksi haastavaa saada kunnon otetta. Poljento kun tuo toisinaan mieleen Rammsteinin ja toisinaan taas Sentencedin, mutta itse kipale ei kuulu kumpaankaan universumiin. Kuninkaan myrkky vaikuttikin rahdun hitaammin ja muutaman py√∂r√§ytyksen j√§lkeen raskasmetalliset ja kulmikkaat palaset loksahtivat kuin itsest√§√§n paikoilleen. √Ą√§rip√§it√§ yhdistell√§√§n, valeuutisaikaan otetaan kantaa ja muistutetaan, ett√§ omiakin aivoja saa k√§ytt√§√§.

Mika Roth


Out in The City Block Buster: Out in The City
Frontiers Music

Kuopiolainen Block Buster teki pari kuukautta sitten Move-sinkullaan selväksi sen, että kasarinmakuinen hard rock on se tyyleistä rakkain. Tällä erää tosin bändi kertoo soittavansa synthwave-biisin rokkibändin tapaan, eli yhteydet menneeseen ne vain vahvistuvat ja muuttuvat aiempaa värikkäämmiksi.

Eikä siinä mitään, sillä syyskuussa julkaistavan debyyttialbumi Losing Gravityn avausraita Out in The City on silkkaa dynamiittia. Melodia edellä menevässä siivussa maalaillaan synkkiä mutta samaan aikaan neonvärisiä kuvia kaupungista, jossa elo ei ole sireenien ja sateen seassa ongelmatonta. Joku voisi jopa sanoa, että nyt ollaan Blade Runnerin naapurustossa. Nopeasti päähän tarttuva kertosäe, kantava melodia ja riittävän karsittu toteutus, sekä tämän päivän soundeilla silattu pinta. Uskallan väittää että tässä on voittavan kaavan palaset kasassa.

Mika Roth


Destiny Ocean: Pope Destiny Ocean: Pope
Young Diamond Productions

Destiny Ocean hard rokkasi ja rollasi viimevuotisella Peace, Love & Heavy Metal -debyyttialbumillaan niin, että hyvä kun ovenkarmit riittivät leveydessä. Kimalteisen ja megakokoisen musiikin riemukulku jatkuu myös uudella sinkulla, joka enteilee jo ensi vuonna ilmestyvää John Quijote -albumia.

Aloitetaan positiivisista asioista: kertos√§e on iso, todella iso, suorastaan valtava ‚Äď mutta silti kakku ei l√§ss√§hd√§ liiallisesta kohotuksesta. Soundit ovat kohdallaan ja etenkin vokaalit sek√§ kitara viev√§t paavia kohti musiikkitaivaiden portteja. Ensimm√§inen vajaa minuutti kuluu viel√§ l√§hinn√§ massaa ker√§illess√§, kunnes efektipaukut r√§j√§ytt√§v√§t b√§ndin kiertoradalle. Raketista ei l√∂ydy kuitenkaan toista vaihetta, joka nostaisi biisin seuraavalle tasolle, vaikka v√§liosassa jo hiukan kutitellaan mahdollisuuksien kamanoita. S√§vellyskyn√§ on jo kelpo ter√§ss√§, mutta rohkeampi sovitus ja pari ideaa boksin ulkopuolelta olisivat tehneet kummia lopputulemalle.

Mika Roth


Dimma: Let Love Overflow Dimma: Let Love Overflow

Monen mielestä kaikki mahdollinen ja mahdoton on jo ehditty keksiä musiikinkin saralla, mutta vanhoja palasia yhdistelemällä aukenee aina uusia ja erilaisia mahdollisuuksia sekä reittejä. Tämän loputtoman variaatioiden valtatien olemassaoloa alleviivasi myös Dimma keskikesän helteiden aikaan ilmestyneellä Into the Wasteland -sinkullaan.

Edelt√§j√§ns√§ tavoin my√∂s Let Love Overflow nojaa vahvasti 70-luvun progerockin ja l√§nsimaisen folkin graniittiseen kivijalkaan, mutta samoista l√§ht√∂pisteist√§ huolimatta uusi biisi kuulostaa raikkaan erilaiselta, keve√§lt√§ ja aiemmin kuulemattomalta Dimman puolelta. Rakkaus saa siis virrata ja t√§m√§ lempi hehkuu kuin auringonpaiste iholla, l√§mmitt√§en luut ytimi√§√§n my√∂den. Rytmiryhm√§ leipoo pohjalle groovaavan kakun jota vokaalit, s√§hk√∂kitara, viulu ja harmillisen taakse j√§√§v√§t taustalaulut koristelevat. Kuusi ja puoli minuuttia on sinkkubiisille melkoinen mitta, mutta Dimman kippuraisen folkrockin kainalossa aika kuluu kuin rakkauden yl√§pilvist√∂ss√§ ‚Äď eli kuin yhdess√§ hujauksessa.

Mika Roth


Dö: Cosmic Communion Dö: Cosmic Communion
Lay Bare Recordings

Kyllä hymy levisi naamataululle, kun Dön uusi sinkku osui kohdalle. Döömernautit lupailivat jo pari vuotta sitten Desibeli.netin haastattelussa julkaisevansa uutta materiaalia, mikäli maailma ei ehtisi loppua ennen sitä. Ja onneksi pallomme jatkaa yhä radallaan, sillä kahden biisin mittainen Astral Death/Birth EP oli lempeän musertava ja luita ruhjova annos stonerin, metallin, doomin ja psykedeelisen sludgen rautaisannos.

Plus kuusiminuuttinen Cosmic Communition istuu pään päälle jättimäisen peikon tavoin, ja syyskuun lopussa ilmestyvä Astral Death Cult tulee tämän näytteen perusteella olemaan melkoinen pitkäsoitto. Sinkun tekstit jättävät ihmiskunnasta kumpuavan ahdistuksen poloisen planeettamme pinnalle, sillä nyt trio julistaa avaruudellista yhteyttä ja luonnonvoimien edessä kumartumista. Me kaikki olemme kuolleiden tähtien pölystä muodostuneita ihmeitä, joiden kuuluisi lähteä loputtomalle retkelle tähtitarhojen taa itsensä löytämiseksi. Astraalisiakin asioita voidaan siis välittää raskaimpien ainesosien avulla.

Mika Roth


Ei Kiinnosta: Hong Bong Ei Kiinnosta: Hong Bong

Ei Kiinnosta on osoittanut omalla esimerkillään, että bambuhuilukin voi toimia punkrockissa. Huonepalvelu-albumilta lohkaistulla tuoreella sinkulla ei taideta kuitenkaan kuulla huiluja, djembeä tai mitään muitakaan näissä yhteyksissä harvinaisempia soittimia, mutta menoa ja metakkaa piisaa silti vaikka muille jakaa.

Keväinen Lotossa kaikki väärin -sinkku ei oikein löytänyt perusideaansa, eikä Hong Bongkaan auennut aluksi kovin auliisti. Alle kolmeen minuuttiin puristettu rockpunkmetalli kolistelu pöräytti kyllä ilmoille idioottivarman kertosäkeen, mutta vasta toiston kautta kipaleen muutkin osaset heräsivät eloon. Kolhuinen soolo-osuuden kaltainen puoliminuuttinen istuu paikalleen kuin ruosteinen Mosse romiksen pihaan ja samaa kulahtanutta glamouria huokuvat myös rahdun lakonisesti huudetut lyriikat. Mutta siitähän tässä taitaa olla nimenomaan kyse, eli sektorilla ollaan. Pitkäsoiton luvattua C-kasetti -kopiota odotellessa.

Mika Roth


Kynnet: Tavoittamattomiin Kynnet: Tavoittamattomiin
Luova Records

Kynnet on tähän mennessä ollut studiossa pitkälti sama asia kuin Teemu Tanner, eivätkä asiat ole tainneet muuttua tuosta miksikään sitten reilun parin vuoden takaisen Kynnet… menee poks! -kasetin. Tuore kipale pohjustaa syyskuussa ilmestyvää seiskatuumaista, ja onhan tässä välissä ehtinyt ilmestyä jo pari pitkäsoittoakin, sekä muutama muu pienjulkaisu.

Vuoden 2019 Kynnet on edelleen kielt√§m√§tt√§ rock, mutta ei en√§√§ niin boogie kuin muutama vuosi sitten. Sutjakkaasti juokseva poprokkis putkuttaa yh√§ 70-lukulaisella otteella, mutta etenkin kitarasoundissa modernimmat ja ajattomammat palaset saavat Kynnet kuulostamaan enemm√§n itselt√§√§n. Suomenkieliset lyriikat toistavat tuttuja rock-runouden kuvioita, mutta klisheisiin ei edelleenk√§√§n sorruta, joten j√§√§n mielenkiinnolla odottamaan tulevaa seiskatuumaista ‚Äď ja sit√§ seuraavia lukuja.

Mika Roth


Meri-Maaria: Isoäidin päiväkirja Meri-Maaria: Isoäidin päiväkirja

Alkujaan Meri-Maaria kuvitteli tekevänsä muille lauluja, mutta Tapiolan kuoron ja musiikkilukion kasvatti päätyikin lopulta esittämään kappaleensa itse. Kohtalon järjestämiä käänteitä täytyy pitää onnekkaina, sillä ainakin tämän sinkun perusteella laulaja-lauluntekijä on juuri oikea henkilö esittämään materiaalinsa.

Isoäidin päiväkirja -kappale on muodoltaan ja äänimaailmaltaan kieltämättä miltei demomainen, kahteen ja puoleen minuuttiin puristunut tarina, mutta silottelematon ja paljas muoto palvelevat ainakin tämän kyseisen biisin tarkoituksia. Kappale kertoo nimensä mukaisesti menneistä ajoista, tässä tapauksessa jatkosodan myllerryksistä, jossa sattuma poimi toiset ja lukemattomat elämät saivat uuden suunnan. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta vaihtoehtoja voi silti toisinaan pohtia. Aikojen taakse kurottuvassa kappaleessa yhdistyvät perinteinen laulelma ja huippumoderni hip-hop pop. Toisiaan vauhdittavat myös akustiset soittimet sekä elektroniset biitit, lopputuleman ollessa piristävän persoonallisen ja erilaisen.

Mika Roth


Phoenix Titan: Torment of Vanity Phoenix Titan: Torment of Vanity
Inverse Records

Komealta kalskahtavan nimen itselleen kasteessa saanut Phoenix Titan on hyvinkääläinen orkesteri, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2014 lähtien. Ryhmän debyyttialbumi Avatar of Fire julkaistaan syyskuun lopulla ja kiekolta lohkaistu Torment of Vanity -sinkku on ymmärtääkseni yhteen ensimmäinen virallinen julkaisu.

Melodista ja jykevää metallia soittava Phoenix Titan luottaa genren tuttuihin ja turvallisiin ratkaisuihin, mutta silti nopeahkosti etenevässä siivussa on myös riittämiin tämän päivän otetta. Eihän siivu mitään ultranopeaa mättöä ole, mutta ryhmä pysyy silti käsivarrenmitan päässä valtavirtametallista ja onnistuu kuulostamaan siinä samalla ilahduttavan persoonalliselta. Vokalistin ääni on genren oppien mukaisesti väkevä, laulumelodia kantaa vaivatta ja kun koskettimiakaan ei kuulla, saavat kitarat kirmata vapaasti melodioiden ja riffien välillä. Hatunnosto myös tuotantopuolella häärineelle Aksu Hanttulle, jonka käsissä soundipakka on nivoutunut tiiviiksi.

Mika Roth


RiESA: Hullut hurtat RiESA: Hullut hurtat

Metallia, punkkia ja kauhua yhdistelevä RiESA iski kipakasti korvan juuren alkukesästä, kun Pahasta-sinkku hyppäsi multaisena ja verisenä yllättäen syliin. Hullut hurtat jatkaa syksyllä julkaistavan EP:n pohjustamista ja vokalisti-basisti Matias Molli, kitaristi Peetu Olli sekä rumpupatterin takaa löytyvä Kuja-Kolli saavatkin aikaiseksi jälleen melkoisen möykän.

Miltei viisiminuuttiseksi venytetty Hullut hurtat ei kyll√§k√§√§n jaksa ravata aivan loppuun saakka, mutta ensimm√§iset kolme minuuttia ovat kiistatta yht√§ tappoa. Matiaksen tapa sylke√§ teksti hampaidensa v√§list√§ on hieman sukua L√§j√§ √Ąij√§l√§lle, mik√§ lasketaan t√§ss√§ yhteydess√§ vain positiiviseksi asiaksi. Lyriikoiden ‚Äôv√§rikkyytt√§‚Äô korostavat my√∂s huutokuoro-osuudet, joiden hurmeisuus ja hirtehisyys ovat sysimustaa tehostusta. Biisin metallisuus tuo muassaan raskauden, mutta asenteeltaan siivu on silkkaa punkkia ja 70-luvun roiseja kauhulehti√§, joissa maanalaiset voimat ja veri olivat p√§√§rooleissa.

Mika Roth


Sana: Pelkkää noppapelii (feat. Emilia Ex Sana: Pelkkää noppapelii
Secret Entertainment

Sana on aiemmin käynyt tutuksi lähinnä rap-musiikin saralla, mutta mikäänhän ei ole tunnetusti pysyvää etenkään musiikin ihmeellisessä maailmassa. Aiemmin popduo R.A.E.:ssa vaikuttanut Emilia Ex antaa myös vetoapua Pelkkää noppapelii -sinkulla, jolla ei kuulla siis sanaakaan räppiä.

Uusi kappale onkin mitä puhtain ja suorin rakkauslaulu, joka on syntynyt vanhalla ja luotettavalla pop-kaavalla, mutta tässä yhteydessä sopii muistaa, että muoto on yksi asia ja viesti toinen. Pelkkää noppapelii pohtii rakkauden ruletin arvaamattomuutta, kun liian monta kertaa ihmissuhteisiin pettynyt kertoja huomaa löytäneensä sen ainoan oikean. Vai voiko kukaan meistä sanoa olevansa ’se oikee’? Näitä asioita on pyöritelty aikojen alusta saakka, eikä Sanan kirpeän melankolinen ja rauhallinen laulu lähde saarnaamaan totuuksiaan ja viisauksiaan, vaan toteaa ainoastaan kaiken määräävän sattuman voiman.

Mika Roth


Shiraz Lane: Do You Shiraz Lane: Do You
Ranka Kustannus

Melodista ja härskin tarttuvaa hard rockia soittava Shiraz Lane on jo useamman vuoden ajan ollut lähellä lopullista läpimurtoa. Pyöräytettyään kaksi albumillista Frontiers Musicin leirissä päätti bändi suunnata uusille vesille, joten Do You -sinkku on useammallakin tavalla uuden alku. Tammikuuksi lupaillaan uutta EP:tä, joka on samalla seuraavan albumikokonaisuuden ensimmäinen osa.

Ja kyllähän tässä on nyt aistittavissa sellaista otetta ja menoa, että Shiraz Lanen nimi tullaan tulevaisuudessa kirjoittamaan ainakin paria astetta isommilla fonteilla erilaisiin julisteisiin. Do You seuraa 80-lukulaisen hard rockin päälinjoja, mutta ei juutu soundeillaan tai ratkaisuillaan menneeseen, vaikka tarttuva kertosäe, kipakka kitarasoolo ja taustahuudot osoittavatkin kiistatta suuntaansa. Kutsuisinkin biisiä paikoin jopa moderniksi vedoksi, jossa mennyt, nykyinen ja jopa tuleva yhtyvät lupaavin tavoin. Aivan selvästi sinkkunipun nopeimmin tarttuvaa laitaa, joten myrskyvaroitus on annettu.

Mika Roth


Somehow Jo: Mad Town Somehow Jo: Mad Town
Inverse Records

Tamperelainen Somehow Jo on julkaisemassa marraskuun jälkimmäisellä puoliskolla toisen albuminsa, jolla bändin kimurantti ja kurvikas rockmetalli tulee kuuleman mukaan jalostumaan entisestään. Ryhmän tavoitteena on kuulostaa ennen kaikkea ei-suomalaiselta, joten suomirockin ja kaihoiskelmän aaltoja ei Mad Townissakaan kuulla.

Kansainv√§lisyys onkin uran kannalta ajateltuna viisaasti asetettu t√§ht√§in, eik√§ jo monessa mukana olleen tuottajavelho Saku Moilasen liittyminen taustajoukkoon ole taatusti ainakaan heikent√§nyt menestymisen mahdollisuuksia. Mad Town hiveleekin juuri soundiensa puolesta korvia, kun monikerroksinen mutta silti riitt√§v√§n keve√§ proge/alternative metallikakku l√§htee kohoamaan kohti avaria taivaita. Erilaisuuden tavoittelu voi joskus kaatua tarpeettoman s√§nt√§ilyn puolelle, mutta Somehow Jo‚Äôlla tuntuu olevan vahva visio siit√§, mihin b√§ndi haluaa p√§√§ty√§ ‚Äď eik√§ sateenkaaren p√§√§ss√§ kimmalla ainakaan savolainen tanssilava.

Mika Roth


The Grammers: If There’s Love Enough The Grammers: If There’s Love Enough
V.R. Label

Kaksikymppisiään viettävä The Grammers on löytänyt arkistojen kätköistä tällä kertaa kolmannen pitkäsoittonsa aikaisen pikkuhelmen. Ryhmähän on julkaissut pitkin vuotta näitä ’arkistojen löytöjä’ -sinkkuja, joista kasataan lopulta jouluksi kokoelma ja pari naksausta kevyempi If There’s Love Enough tuo mukavasti esille bändin yhden puolen.

Rouhealla kitaralla k√§ynnistyv√§ siivu l√§htee heti ensimm√§isen puoliminuuttisen aikana rakentelemaan tarinaa, jossa j√§√§d√§√§n kaipaamaan rakkauden nostovoimaa. Kertoja k√§√§ntyy jopa korkeampien voimien puoleen etsiess√§√§n ratkaisua tilanteeseen, johon avaimet l√∂ytyv√§t ehk√§ sittenkin sielt√§ oman rintakeh√§n vasemmalta puolelta. Laulumelodia ja taustalle upotetut jee-jeet toimivat, samoin orkesterin eturiviin itsens√§ paukuttava rumpali, joka antaa biisille kunnon selk√§rangan. Pinnat my√∂s siit√§, ettei kitaroita ole l√§hdetty tarpeettomasti √§ll√∂sokeroimaan. Jo kuudennen kerran t√§n√§ vuonna The Grammers osoittaa, ett√§ ‚Äôylij√§√§mist√§‚Äô saa kasattua kokoelman, jolla ei ole ainuttakaan turhaa raitaa ‚Äď tai silt√§ ainakin nyt n√§ytt√§√§. Jouluunhan on toki viel√§ aikaa‚Ķ

Mika Roth


Tulenkulkijat: Hyppää Tulenkulkijat: Hyppää

Suomirockin suurten naisten suuntaan kumartava Tulenkulkijat uskoo mitä selvimmin rockin perustusten voimaan. Siinä missä alkuvuodesta ilmestynyt Vapaa matkustaja -sinkku vihjaili jopa pienestä lukkarinrakkaudesta jälkigrungea kohtaan, on Hyppää suoranainen loikka 70-luvun lopun ja 80-luvun alun nopean suomirockin puolelle.

Vokalisti Sannan käheä ja aavistuksen pistävä laulu sopii kappaleen äänimaailmaan, jossa maistuu ruosteinen rupisuus ja tien pöly narisee hampaiden välissä. Biisissä ollaan tietysti matkalla jonnekin ja kehotetaan hyppäämään samaan kyytiin, sillä vain rohkeudella ja rajojen ylittämisellä pystyy murtautumaan seuraaville tasoille. Suoraviivainen kipale saa lisävauhtia juuri oikeanlaisesta ja oikeassa paikassa olevasta väliosasta, jonka jälkeen onkin loppukiihdytyksen paikka. Rock on matka ja tämä matka on todella rock, joten ainakin minä hyppään mieluusti Tulenkulkijoiden kyytiin.

Mika Roth


Viivi Josefina: 16 Cl Sua Viivi Josefina: 16 Cl Sua

Siunattuja ja onnellisia ovat he, jotka saavat tuntea rakastumisen juovuttavan vaikutuksen ja pystyvät elämään tuon tunteen sisällä päivästä toiseen. Erittäin lämpimän ja pehmeän lauluäänen omaava Viivi Josefina kuvailee toisella singlellään ihastumisen hetkeä. Tiedättehän, sitä maagista ja mystistä vaihetta, jolloin kahden henkilön välinen kemia lähtee kehittymään joksikin omanlaisekseen.

Kuten biisin nimikin jo vihjaa, tässä ollaan viinilasi kädessä ja avoimin mielin liikkeellä. Kesäisen illan lämmössä huolet sun muut arjen palaset katoavat iltatuulen mukana jonnekin kauas pois, kun se oikea ilmestyy kuin tyhjästä. Itse sävellys on simppelin lämmin poppis, josta on luotu vaivattomasti rullaava ja sopivasti kevytsoulahtava kappale. Taustan rytmit ja soittimet kiertävät Viivi Josefinan hiljaisella tavalla vahvan laulun ympärillä, karibialaisten ja afrikkalaisten mausteiden leijuessa taustalla. Jopa kevyesti kasariset koskettimet lisäävät biisin arvoa ja voimaa, vaikka soundiin olikin alussa hieman tottumista. Painottoman ihanaa.

Mika Roth


Walka: Mitä täällä teen Walka: Mitä täällä teen
Särki Entertainment

Mit√§ t√§√§ll√§ teen, ihmettelee Walka ja rymistelee rockin vehre√§ss√§ ryteik√∂iss√§ kuin se kuuluisa hirvi konsanaan. B√§ndin kev√§isell√§ Vapaus ja nuoruus -sinkulla p√§iv√§ paistoi positiiviselta taivaalta, eik√§ uusi sinkku tuo sen kummempia myrskypilvi√§ esiin ‚Äď jos nyt omaa paikkaansa elon suuressa palapeliss√§ samalla pohditaankin.

Kuka oikein olen? Mikä on tarkoitukseni? Onko tässä kaikessa mitään suurempaa tarkoitusta? Noita kysymyksiä pohtii luultavimmin suurin osa meistä jossain vaiheessa taivaltaan, mutta Walka on päättänyt leipoa kysymyksistä nopeasti eteenpäin sivakoivan rocksiivun. Valkoinen mies ei osaa funkata, mutta välitilinpäätöstään tekevä suomalainen mies ainakin yrittää toisinaan tosissaan funkrockata. Juurevaa ja äänekästä suomirockia uudelta ajalta, uusilla kulmilla ja sopivalla annoksella amerikkalaista positiivisuutta, jossa eteen nouseva tiiliseinäkin tarjoaa yhä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.

Mika Roth




Lukukertoja: 561
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs