Pienet

Sinkut III - Huhtikuu 2019

30.04.2019


Dorothy Polonium: Séance Dorothy Polonium: Séance

Jyväskyläläinen raskasta rockia soittava Dorothy Polonium julkaisi vuonna 2017 kerrassaan loistavan Tales by the Pyre -debyyttialbumin. Tuolla muotovaliolla 90-luvun alternative-metalli ja modernit mausteet sekoittuivat uudempiin aineksiin, synnyttämättä silti pahempia klimppejä. Syksyllä 2019 yhtye on julkaisemassa toista pitkäsoittoaan, Psychoccultia, jolta lohkaistaan nyt toinen sinkku.

S√©ance sinkku vihjaa siihen, ett√§ kakkosalbumin soundi on esikoista raskaampi ja jyrkempi, mutta samaan aikaan yhtye ei ole kuitenkaan hyl√§nnyt melodisuuttaan. Laulajattaren laulukirjo ulottuu tylyst√§, rosoista r√§√§ynt√§√§n muistuttavasta ilmaisusta miltei hempe√§√§n ilmaisuun ‚Äď miten vain kappaleen tarpeet aina kuuluvatkaan. Mielenkiintoinen ja ristiriitaisia tuntoja her√§tt√§v√§ biisi, 90-luvun elementtien j√§√§dess√§ selv√§sti aiempaa v√§h√§isemp√§√§n asemaan. Syksy√§ ja synkki√§ iltoja odotellessa.

Mika Roth


Ei Kiinnosta: Lotossa kaikki väärin Ei Kiinnosta: Lotossa kaikki väärin

Vuosi sitten vappuna ihmettelin ja kummastelin Ei Kiinnosta -orkesterin Bagdad EP-levyä. Kompromissittoman pikkukiekon häijyssä räimeessä stoner, punk, rock ja metalli olivat päätyneet samaan kirjopesuun ja linkoukseen, ja rupisen mätkeen verrokiksi nousi kuin luonnostaan mm. Killing Joke.

Lotossa kaikki väärin -sinkulla haaveillaan tietysti nopeasta rikastumisesta ja siitä, kuinka nuo unelmat karahtavat kerran toisensa jälkeen armotta kiville. Seitsemän väärin veikatun numeron tuoma ahdistus ja raivo saavat ärräpäät lentämään, mutta ryhmän ’Motörhead tapaa Murder Inc.in hämärällä kujalla’ -soundi saa lievästi humoristisen tekstinkin tempautumaan hammasrattaiston mukaan asianmukaisesti. Kolhojen rymistelykohtien kanssa vuorottelevat säkeistöt antavat pohjalla murisevalle bassolle mukavasti tilaa, kun tulevaisuudessa siintävää jättipottia odotellaan kotiin saapuvaksi. Kyllähän se minuakin kiinnostaisi, tietysti.

Mika Roth


Högen: Kissanpäivinä Högen: Kissanpäivinä
Tuore Records

Lausuntataiteen katusissi ja suomiräpin ulkokehien etuvartiostojen eteentyönnetty tiedustelija. Jokin sellainen on kaiketi Högen, jonka pari kuukautta sitten ilmestynyt Gonzo-sinkku oli omistettu itselleen Hunter S. Thompsonille. Nyt gonzoilut ovat jääneet ainakin hetkellisesti taustapeiliin ja lapsekkaasti keikkuva Kissanpäivinä on eräänlainen sukellus päänsisäiseen sirkukseen.

Biisin simppeli kosketinkuvio porautuu sutjakkaasti korvista sisään, seesteisen rytmin keikkuessa iskarivikaisen amerikanraudan tavoin. Högenin suu on tietysti jälleen täynnä sanoja, joiden muodostamat ketjut saavat kuvat vilkkumaan hedelmäpelin tavoin silmissä. Täällä ei kukaan tänä yönä nuku, tsuku tsuku ja silleen. Periaatteessa aineksia ei ole edes yhteen biisiin, mutta jokin muotopuolessa runonkaltaisessa venkuloinnissa jää silti koputtelemaan takaraivon paloportaita. Högen yllätti jälleen, enkä vieläkään tiedä mitä olla tästä oikein mieltä, mutta ainakaan tuotos ei ole mitäänsanomaton.

Mika Roth


Kanerva: Aaverakkaudet Kanerva: Aaverakkaudet
Texicalli Records

Helsinkil√§inen laulaja-lauluntekij√§ Kanerva napautti mukavasti tanssihermoon alkuvuodesta, kun Fitbit-sinkku loihti jalkoihin liikett√§. Toisen albuminsa syyskuussa julkaiseva Kanerva suuntaa kohti kes√§√§ soljuvan poprockin voimin, kun Aaverakkaudet kertoo tarinaansa paljastamatta silti liikaa yksityiskohtia ‚Äď tai nimi√§.

Uudellakin sinkulla rytmi on avainasemassa kipaleen soljuessa luontevan tuntuisesti eteenpäin. Ilmassa on jälleen lievää ysärintuoksua, etenkin kun rytmipuolella tunnetaan selvää lukkarinrakkautta housea kohtaan, mutta mikään ei silti osoita mitenkään ylilyövästi menneeseen. Soittimet kerrostuvat väljästi maisemaan ja Kanervan laulu on selvästi biisin päävoimanlähde, vaikka paljosta on kiittäminen myös rytmiryhmää ja retrosti vinkuvia koskettimia. Mukavan kaukoröyhkämäinen paketti pohdintaa, ilman sen raskaampaa painolastia, joten kyllä tämän kera kelpaa kesää kohti seilata.

Mika Roth


Killer Aspect: Black Summer Killer Aspect: Black Summer
Kentala Music

Uutta kevättään elävä Killer Aspect tarjoaa uuden herkun rymistelevää ja rypistelevää kitararockia. Siinä missä parin kuukauden takainen The High Road -sinkku lähti hiukan käsijarru päällä liikkeelle, avataan pellit nyt heti kättelyssä.

Black Summer kerää matkallaan massaa ja kitkaa, suoden tasaisin väliajoin mukavia pienoisräjähdyksiä. Rosoisella kitaralla ja iskevällä rytmiryhmän työllä käynnistyvä siivu osaa tuoda kaavaan mukaan myös pieniä efektejä ja kosketinmattoja, jotka jäävät kuitenkin visusti taka-alalle. Näin vokalistin vahva tulkinta nousee valokeiloihin, ja onneksi laulajalla on arsenaalia mihin nojata. Nopea raita on rakennettu dynaamiseksi ja kaikessa energisyydessään jopa aavistuksen haastavaksi, mutta ryhmä osaa myös nostaa jalkaa kaasulta silloin tällöin, jotta biisi ei tukahdu omaan kiihdyttelyynsä.

Mika Roth


Läskit lokit feat. Henna: Lentoon Läskit lokit feat. Henna: Lentoon
PPP 2019

Läskit lokit on räpduo jo ihan kunnioitettavan mittaisella historialla. Pitkäsoittoa on ulkona ja pienjulkaisuja on ehditty työstämään useamman eri tahon kanssa yhteistyössä. Nyt kimppaan on lähtenyt mukaan helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä HENNA, jonka laulu kieltämättä nostaa kertosäkeen siivilleen. Kitaranvarressa vaikuttaa puolestaan jyväskyläläinen Oula Maaranen, mutta miten on sen pihvin laita?

Lentoon pyöriskelee yläpuolella kuin runsaan roskaruokalähteen äkännyt lokkiparvi, mutta vasta kertosäkeessä lentoradat loksahtavat kunnolla kohdilleen. Tarinassa pohditaan kaikkea sitä mahtavaa mitä bailuiltana tulee tapahtumaan, kunhan vain päästäisiin ensin matkaan. Kuinka siis saada ilta kunnolla lentoon, ja miten välttää mopon liikakeuliminen? Sitä pohtiessa kipale solahtaa kerran toisensa jälkeen kuin huomaamatta soimaan, kesähitin aineksia siis.

Mika Roth


Miisamaria: Yhä yhtä ihana Miisamaria: Yhä yhtä ihana

Laulaja-lauluntekijä Miisamaria latasi ensimmäisen kappaleensa verkkoon vasta muutama vuosi sitten, mutta saatesanojen mukaan materiaalia on syntynyt jo pidemmälläkin aikavälillä. Kolmannella omakustannesinkulla Miisamarian oma tyyli, juttu ja soundi ovatkin jo löytyneet, tyylilajin osuessa jonnekin elämältä maistuvan arkipopin tienoille.

Yhä yhtä ihana -sinkku rakentuu pieneen melodiakoukkuun ja Miisamarian suoraan laulutyyliin. Oikeastaan laulu on lähellä lausuntaa, mutta ainakin tämän kappaleen kohdalla suoruus on vahvuutta. Tekstissä ylistetään sitä yksinkertaista ja samaan aikaan niin selittämättömän kokoista tunnetta, joka lukemattomin pikku sitein sitoo kaksi ihmistä toisiinsa. Tuo tunne kestää arjen myllerrykset ja ruuhkavuosien kolhut, puhumattakaan ajan terävistä hampaista. Mielestäni kyseiseen huomioon kiteytyy paljon elämän tarkoituksesta, ja Miisamarian kaunis kappale on aiheensa veroinen.

Mika Roth


Noisy Heaven: ABC of My Life Noisy Heaven: ABC of My Life

Silkasta turhautumisesta syntynyt Noisy Heaven on duo, jonka mukana häärää kuuleman mukaan myös joku kolmas tyyppi. Musiikillisesti vuonna 2016 perustettu ryhmä/duo/trio liikkuu lähellä New Yorkin punk rockin ja noisen linjastoja. Saatesanoissa mainitaan Sonic Youth, eikä suinkaan suotta.

ABC of My Life -biisi kertoo ymmärtääkseni arjen raiteista, jotka tahtovat tylsistää jatkuvaan looppaukseen perustuvalla logiikallaan. Meille ollaan aina kertomassa, mitä meidän pitäisi ajatella, mitä tehdä, minne mennä ja mitä tavoitella tässä henkilökohtaisessa pitkässä juoksussa. Raskaasti toistoon pohjautuvaa tekstiä tuetaan musiikillisesti rupisella soundisoosilla, vokalistin yksiulotteisen huudon saadessa vasta lopussa mainittavasti tukea bändin rytkeestä. Liiaksi toistoa omaan makuuni, tai ainakin irtioton olisi voinut sijoittaa jo aiemmaksi.

Mika Roth


Nununu: Kohtaa mut just näin Nununu: Kohtaa mut just näin

Vappu on luonnollisesti yhtä juhlaa, mutta kevään karnevaalin aaton tyrskyissä ja myrskyissä on aina mukana myös annos draamaa, konfliktia sekä murhetta. Nununun kolmannella sinkulla kerrotaan hieman sekaisin olevasta henkilöstä, joka yrittää löytää elon myräkässä jonkun sopivan välilaskupaikan jossa hengähtää edes hetkisen.

Kohtaa mut just n√§in -sinkun soundimaailma ja tuotannolliset ratkaisut korostavat tarinassa k√§sitelty√§ sekavuutta, jota on korostettu mm. lelusyntikalla, melodicalla ja rommipulloon puhaltelulla. N√§it√§ moninaisin tavoin synnytettyj√§ √§√§ni√§ sotketaan, t√∂rm√§ytet√§√§n ja sekoitellaan toisiinsa niin, ett√§ biisi√§ kuunnellessa lattia tuntuu aavistuksen vinolta ‚Äď mik√§ lienee tarkoituskin. Harva kudos taiteilee sirpaloitumisen rajamailla, kunnes viimeisess√§ osassa langat sidotaan hetkeksi kunnolla yhteen. Tuo hetki on lyhyt mutta riitt√§v√§.

Mika Roth


Onni Boi: Lo Blo Onni Boi: Lo Blo
Playground Music Finland

Onni Boi herkutteli elektronisella popillaan viime kuussa, kun Tides-sinkku aaltoili popin kristallinkirkkaissa vesissä. Mies tuntuu löytäneen sisäisen Princensä entistä vahvemmin, mutta onneksi Lo Blo on kaikkea muuta kuin yksiulotteinen sukellus menneisiin aikoihin ja lainailujen mataliin vesiin.

Lo Blon suurin vahvuus on sen kyky pitää energiavirrat aisoissa. Biisin läpinäkyvissä ja avarissa rakenteissa synat säksättävät säästeliäästi, rytmipuolen pulputukset tyytyvät vain taustoittamaan laulua ja sooloilua ei muutenkaan harrasteta. Vaikka Onni Boi tarttuu toisinaan mittavampiinkin synamaaliteloihin, ei biisi missään vaiheessa paisu astiaansa suuremmaksi, vaan pitää tilavuutensa vakiona. Pienoinen ihme on myös se, että lähes viisiminuuttinen kipale tuntuu aina loppuvan kesken juuri silloin, kun veto on vasta päässyt parhaimpaan vaiheeseensa.

Mika Roth


Sans Parade: My Name is RED Sans Parade: My Name is RED
Solina Records / Stargazer Records

Sans Parade julkaisee toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla kolmannen albuminsa, jolla bändin soundi tulee siirtymään modernimpaan ja elektronisempaan suuntaan. Markus Perttulan, Jani Lehdon ja Pekka Tuppuraisen muodostama yhtye ei ole silti menettänyt yhteyttä poprock-juuriinsa, vaan kyse on mielestäni enemmänkin luontaisesta evoluutiosta.

My Name is RED -sinkku onkin tavallaan askel taaksepäin Patience-sinkun yllättävän etuloikan jälkeen, mutta toki uusikin näyte on yhdistelmä mennyttä ja tulevaa. Elektronisesti ryyditetty rytmipuoli pitää biisin ohjat käsissään koko viiden ja puolen minuutin mitan, Perttulan lämpimän laulun asettuessa luonnostaan valokeilaan. Kertosäkeen melodia ja lähes huomaamaton kellokoukku vievät kuulijaa säälittä, eivätkä elokuvamaiset, leveät äänimaisemat jätä taatusti kylmiksi. Upea musiikkia ja täydellisyyttä hipovaa tuotantojälkeä.

Mika Roth


Shadecrown: Incomplete Shadecrown: Incomplete
Inverse Records

Death metalin doomin puoleisella rannalla on aina tilaa, tuntuu kuusimiehinen Shadecrown tuumivan. Myöhemmin tänä vuonna Raven-pitkäsoiton julkaiseva yhtye onkin tällä erää enemmän doomahtava kuin kuolottava joukko, jonka uusimman sinkun parissa kelpaa keräillä varjoja jalkoihinsa.

Lähemmäs seitsemän minuutin rajapyykkiä kurottava Incomplete on ymmärtääkseni omanlaisensa tarina rakkauden erilaisista vaikutusvoimista, tosin Jari Hokka murisee kulmikkaammat osuutensa niin rosoisesti, että jokaisesta sanasta ei saa aivan selvää. Tunnetta tulkintaan on sen sijaan ladattu kuormakaupalla ja biisin päästessä viimein vauhtiosuuteensa on meno suorastaa julmaa. Hyvällä tavalla siis. Kappaleen rakenteissa tapahtuu luonnollisesti jatkuvasti paljon, kun soittajia on melkoinen joukko, mutta kaikesta massasta huolimatta biisissä on omanlaistaan lennokkuutta. Doomin mittapuulla nyt ainakin.

Mika Roth


The Grammers: Take Off The Grammers: Take Off
V.R. Label Finland

Suomalaisen rock’n’roll taivaan kiintopiste The Grammers jatkaa omien biisiarkistojensa läpikäymistä. Ideahan on se, että yhtyeeltä ilmestyy joka kuukausi sinkkuna biisi, joka on aikanaan jäänyt syystä tai toisesta rannalle. Loppuvuodesta on sitten luvassa The Rest of the Best -kokoelma, jolle kaikki vuoden aikana vapautetut herkut viimein niputetaan.

Take Off -biisin historia ulottuu bändin neljännen albumin aikoihin. Hieman hämmentävästikin nimetty Mk III kristalloi bändin vintagehardrockia, eikä ryhmä enää millään tavoin pidätellyt retroiluaan. Kuinka ollakaan Take Offin kitarat istuisivat nuoren Iron Maidenin pirtaan ja kitara-koskettimet kirmailu on melko puhdasta Rainbow-koulukuntaa, eli bändin fanien kulmasta katsottuna kaikki on kohdillaan. Voinkin vain päivitellä, että miksi näin tarttuva herkku päätettiin jättää aikoinaan hyllylle.

Mika Roth


Union Rails: Orbit of the Heart Union Rails: Orbit of the Heart
Soundhill

Vuonna 2010 Suomen Raumalla perustettu Union Rails julkaisi jokin aika sitten debyyttialbuminsa, jonka ensisinkku on levyn itsenä mukaan nimetty raita. Saatesanoissa bändin korostetaan sekoittelevan rohkeasti musiikin eri tyylisuuntia toisiinsa aina klassisesta musiikista, rautalankaan ja ambienttiin saakka, mutta peruskalliona toimii ymmärtääkseni vanhempi progressiivinen rock.

Päälle kuusiminuuttinen Orbit of the Heart -sinkku on melodinen, rahdun melankolinen, lievästi eksoottinen ja sovitukseltaan polveileva seikkailumatka. Biisin pääkoukut esitellään jo reilussa minuutissa, mutta sopivasti kiemurteleva toteutus ja runsailla yksityiskohdilla koristellut taustat pitävät mielenkiinnon vaivatta yllä. Ja juuri kun kipale uhkaa puutua äänimassaansa, osataan äänivalli tipauttaa hetkeksi alas, eivätkä muutokset jää suinkaan tähän. Ei ehkä ihan ykkösluokkaa radiosoittoa hamutessa, mutta kelpo biisi silti.

Mika Roth


UNYA: Yövalo UNYA: Yövalo
Eclipse Music

UNYA on suomenkielistä musiikkia luova yhtye, jonka ytimen muodostaa sävellyksistä vastaava Hilkka Louhivuori. Kokoonpano on rakentunut ystäväverkoston kautta ja orgaaninen eloisuus kuuluu läpi myös musiikissa, sekä etenkin sen sovituksessa. Yövälo-sinkku enteilee kesäkuussa ilmestyvää albumi, jonka soundimaailman luvataan olevan erittäin runsaan.

Miltei kuusiminuuttinen sinkku soljuu kuin halki kaiken pehmentävän, vaimentavan ja mystifioiman usvan, tarttumatta oikein mihinkään mutta jättämällä kaikkeen omanlaisensa jäljen. Kappaleen rauhallisuus ja unenomaisuus saavat nostetta elektronisakustisesta ilmaisusta, eikä yhtye kuulosta räikeältä edes silloin, kun äänivalli äityy mittavimmaksi. Sekoituksessa on hyvä määrä trip hopin eläväisempää laitaa, ripaus orgaanista maailmanmusiikkia ja ehkä hiven vaikeasti määriteltävää modernia jazziakin. Esityskieli rajaa mahdollisia maailmanmarkkinoita, mutta sopii musiikkiin mielestäni englantia luontevammin.

Mika Roth


Wille Zombie: Tämä yö Wille Zombie: Tämä yö

Wille Zombie on alle 30-vuotias musiikintekijä Helsingistä, mutta bändihistoriaa löytyy silti jo 20 vuoden edestä, eli poikkeuksellisen nuorena on vitsaa väännetty. Soolouransa viitisen vuotta sitten käynnistänyt vokalisti-kitaristi on kasannut hiljalleen bändinkaltaista ympärilleen, mutta Tämä yö -kappale on mitä selvimmin soolotuotos.

Wille Zombie soittaa isoksi kasvatettua poprockia, josta ei ole kovinkaan pitkä matka edes moderniin rock-iskelmään. Kitara on soundikakun selvin koriste-elementti, mutta runsaat koskettimet ja synat tekevät myös runsaita kuorrutuksia vallien päälle. Biisin tarina kertoo muutoksen hetkestä ja siitä, että on aika vain heittäytyä elämän vietäväksi. Pohjavire on kuitenkin positiivinen, ja tuo positiivisuus säteilee myös itse musiikkiin tavalla, joka saa biisin kasvamaan osiansa suuremmaksi. Pinnat vielä vähäeleisestä kitarasoolosta.

Mika Roth
Win Win Jones: Say My Name Right Win Win Jones: Say My Name Right
RecTom Records

Hyvä nimi on aina bändille/artistille eduksi, eikä komeasta kansikuvastakaan ole haittaa, kun on aika myydä omaa näkemystään muulle universumille. Rokkaavaksi kaupunkimunkiksi itseään tituleeraava Win Win Jones on sangen komearaaminen herrasmies, joten mitä sitä peittelemään. Onneksi kitarasta löytyy myös oikeita nuotteja, joita on tälle debyyttisinglelle siunautunut yllättävänkin paljon.

T√§m√§kin tupa on rakennettu rockin peruskalliolle ja Say My Name Right -sinkulla Win Win Jones pelehtii ikiaikaisten klisheiden parissa. Biisiss√§ on v√§hint√§√§nkin yksi viidesosa Franz Ferdinandia, mutta kun Bonnie and Clyde -karkumatkaa v√§ritet√§√§n, ei s√§vyj√§ ole koskaan liikaa. Svengaava siivu onkin kuin jokin rockin alkuaikojen hukattu helmi, joka on p√§√§tetty vain tuoda t√§h√§n p√§iv√§√§n ison orkesterin avulla. Koskettimet, taustalaulut, torvet ‚Äď kaikki palaset tuntuvat kuitenkin olevan paikoillaan.

Mika Roth




Lukukertoja: 1175
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs