Nummirock - torstai

Kahdeskymmenestoinen Nummirock oli totuttuun tapaan metallin suurta juhlaa ja tällä kertaa koko ohjelmisto koostui sataprosenttisesti eurooppalaisesta metallitarjonnasta. Aiempien vuosien lailla esiintyjälista rakentui kattavan kotimaisen tarjonnan, sekä muutaman mielenkiintoisen ulkomaisen nimen ympärille. Pääesiintyjiksi kiinnitetyt In Flames ja Satyricon ovat kumpainenkin tahollaan maailmanlaajuisesti arvostettuja nimiä, kun taas Destruction, God Dethroned ja Watain nauttivat astetta pienempien piirien vankkumattomasta suosiosta. Myös Mokoma, Turisas ja Diablo nousivat selkeiksi pääesiintyjiksi kuulijamäärällä mitattuna.

Viime vuoden tapaan festivaali oli kolmipäiväinen, tosin torstaina lämmiteltiin vasta parin olutteltassa esiintyvään bändin voimin. Perjantaina juhlat pääsivät toden teolla käyntiin, kun alueen kolme muuta estradia (päälava, pienempi rantalava sekä piskuinen räminä-lava) liittyivät mukaan rypistelyyn. Kolmen päivän aikana juhlijoilla oli mahdollisuus nähdä lopulta 35 keikkaa, kokonaistuntimäärän noustessa huikeaksi.

Kaikki alkoi kuitenkin siis torstaina iltayhdeksältä, kun portit avattiin ja niiden eteen syntyneet jonot lähtivät hitaasti purkautumaan alueelle. Uusittu olutteltan estradi oli viimevuotista selkeästi suurempi, mistä pisteet järjestäjille ja kun itse telttakin oli kasvanut huomattavasti pystyi keikkoja seuraamaan myös taaempaa. Eipä siis muuta kuin ensimmäinen festariolut tiskiltä ja nauttimaan keskikesän raskaimmasta juhlasta.

Jos yhtyeen nimestä on pakko syntyä pyhä HMP-yhdistelmä suosisin ennemmin vaikka herne-maissi-paprikaa kuin Heavy Metal Persettä, mutta ei kai miestä nimestä, vaikka nimi persustasta onkin... No joka tapauksessa Nummirock 2008 kiskaistiin virallisen ohjelmansa puolesta käyntiin puoli kymmeneltä torstai-iltana, kun HMP latasi ilmoille ensimmäiset riffit.

Eeppinen suomenkielinen sankarimetalli toimi avauksena juuri niin hyvin kuin sopi odottaakin, vaikka vokalistin Rauli Badding Somerjoki meets Toni Wirtanen -tyyli vähän säröä linjaan toikin. Tai kenties tuo särö on juuri se tekijä, joka nostaa Heavy Metal Perseen esikuviensa polvien korkeuden yläpuolelle. Legenda Taikamiekasta on edelleen hauska ja toimiva kappale, mutta niin kauan kun biisimateriaali on tuhottoman epätasaista jäävät Running Wildin ja varhaisen Manowarin saavutukset ylittämättä, mutta saatiinhan sentään avattua festivaalit.

Heavy Metal Perseen lopetettua miekkametalloimisensa seurasi tunnin mittainen tauko, joka päättyi Korpiklaaniin keikkaan. Väkeä oli ehtinyt tässä vaiheessa kerääntyä paikan päälle jo melkoinen joukko, vaikka mistään tungoksesta ei voinut edelleenkään puhua.

Korpiklaani on ollut viime vuosina ahkera studiossa kävijä. Maaliskuussa orkesterilta ilmestyi uusi Korven kuningas pitkäsoitto, jolla nämä iloiset pelimannimetallistit jatkoivat samoilla eräpoluilla kuin mitä edelliset Tervaskanto, Tales Along This Road, Voice of Wilderness ja Spirit of the Forest -pitkäsoitot ovat jo viitoittaneet.

Folkahtava metalli sai väkeen jo kummasti vipinää eikä aikaakaan, kun edessä poukkoili iloinen humppapitti, jossa askel oli vapaa eikä kravatti kuristanut. Eli toisin sanoen; Korpiklaani tarjosi juhlaväelle juuri sellaisen setin, mitä orkesterilta odotettiinkin. Runsaasti vauhdikkaita menopaloja, väliin pari rauhallisempaa hetkeä sekä hyvä joukko kunnon juomalauluja ja kuultiinpa välissä pieni pätkä Acceptin Princess of the Dawnia, mikä sai luonnollisesti kiskottua lisää ääntä väestä. Vetipä Jonne joukkoineen vielä encoretkin samaan syssyyn poistumatta sen kummemmin lauteilta, minkä jälkeen ensimmäisen päivän virallinen musiikkitarjonta oli paketissa. Juhlat tosin jatkuivat viereisellä leirintäalueella vielä hamaan aamuun saakka, joten seuraavaksi askeleet johtivat sinne.

Perjantai osa 1
Perjantai osa 2
Lauantai osa 1
Lauantai osa 2

Teksti ja kuvat: Mika Roth