Korpiklaani: Spirit Of The Forest

Napalm Records

Joskus kun asiat ovat muuttuakseen ne muuttuvat todella nopeasti. Viime vuonna yhtye nimelt� Shaman julkaisi toisen pitk�soittonsa Sham�niac, joka esitteli jo hieman laajemmallekin yleis�lle saamenkielisen b�ndin joka oli ottanut kansanmusiikista voimansa ammentavaan ilmaisuunsa jopa kevyit� metallivaikutteita. Nyt tuota yhtyett� ei en�� ole, kun ryhm�n sielu Jonne J�rvel� p��tti ilmaista musiikillista visiotaan hieman perinteisemm�ll� ja v�hemm�n perinnekulttuuriin nojaavalla tavalla. N�in sai alkunsa Korpiklaani jonka debyyttilevy Spirit Of The Forest esittelee meille aksenttista englantia p��osin laulukielen��n k�ytt�v�n kuusikon, jonka artikulointi tuo v�l�yksitt�in kuvia Kaurism�kien elokuvista. Onko tuo positiivinen vai negatiivinen asia, sen saa jokainen tahollaan p��tt��.

B�ndin soundi on kansanmusiikkiin yh� nojallaan, mutta uusia askeleita yh� metallisemman ilmaisun suuntaan on otettu aimo nippu. Ryhm�n valmistama keitos on siis jotain folk metallin kaltaista, mutta seasta l�ytyy lis�ksi niin humppaa kuin muitakin genress� v�hemmin k�ytyj� sarkoja, joita on ennakkoluulottomasti ryhdytty kynt�m��n.

Tuloksena on syntynyt aikamoinen annos hyv�� ja villisti tarttuvaa, mutta jonkin verran my�s heikompaa ja haparoivampaa materiaalia. Levyn linja on vinhasti poukkoileva, kun miss��n ei tahdota viipy� lyhytt� hetke� kauempaa, t�m� levottomuus k��ntyy nopeasti hienoisesti negatiiviseksi voimaksi. Aivan kuin yhtye itsek��n ei varauksetta uskoisi kaikkiin kappaleisiinsa, vaan tahtoisi lakaista osan maton alle pian ensiesittelyn j�lkeen. Toisaalta kun vauhti on p��ll� ja meno huima, pyyhk�isee t�m� porukka nopeasti jalat alta tiukemmaltakin rockpoliisilta, mutta turhan monta kertaa homma tahtoo j��d� puolitiehen. Nyt ei menn�, hemmetti soikoon, vauhdilla loppuun asti vaan pidet��n liikaa katsetta per�peiliss� - ei mit��n jarruttelua!

Nelj�ntoista raidan sekaan on sekoitettu nelj� instrumentaalia ja miltei kaikki kappaleet ovat J�rvel�n kyn�st�. Ainoastaan Pellonpekko on t�ysin viulusta, huilusta, jouhikosta ja haitarista vastaavan Hittavaisen s�vellys, ja multi-instrumentalisti on my�s kimppas�velt�nyt J�rvel�n kanssa Shaman Drumin. Lis�ksi levyll� kuullaan instrumentaaliversio kansans�velm�st� Juokse Sin� Humma, joka on � uskokaa tai �lk�� � vastustamattoman toimiva vet�isy. Hauska pitk�soitto t�m� kaiken kaikkiaan on, vaikka liev�� hakemisen makua joissain kohdin viel� onkin. Toivotaan ett� ensi kerralla Klaani vie meid�t pidemm�lle korpensa siimekseen.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 28.09.2004:

Pisteet:

Levy oli huono.
Muuta siit� ei voi sanoa.
Miss� olivat kaikki vanhat ja upeat shaamaanilaulut.
itkimme kun kuuntelimme t�t� levy�.
El�m�nty�mme on pilalla.
Ikuisesti.
Kiitos kun pilasitten sen,
korpiklaani.

Nimet�n kommentoi 08.12.2004:

Pisteet:

T�m�h�n riippuu mit� tykk�� kuunnella. Suomalaiseen folk metalliin tutustuttuani, t�ytyy yh� olla sit� mielt�, ett� Korpiklaani on paras mit� t�ss� genress�, ainakin Suomen alueella, l�ytyy. Asennetta on niin levyss� kuin itse b�ndiss�kin.

Nimet�n kommentoi 20.04.2005:

Pisteet:

Hyv� levy, mutta ei uuden Voice Of The Wilderness -levyn veroinen. Varsinkin laulu on paljon parempaa uudella levyll�. �rsytt�� vaan kielioppivirheet molimpien levyjen sanoituksissa. Luulisi jonkun b�ndin j�senen tai v�hint��nkin tutun osaavan sen verran englantia, ett� saisi korjattua nuo pienet, mutta �rsytt�v�t virheet. Noh, ehk� seuraavalla levyll� t�m�kin asia on kunnossa...

MikaR kommentoi 21.04.2005:

Pisteet:

Nuo selv�t kieliopilliset ja lausunnalliset virheet saattavat hyvinkin olla t�ysin tarkoituksellisia. Moiset virheet ja rosot lis��v�t sellaista "pohjoisten metsien karismaa", suomalainen aksenttihan kuulostaa varmasti aika eksoottiselle monen korvaan.