Napalm Records

Joskus kun asiat ovat muuttuakseen ne muuttuvat todella nopeasti. Viime vuonna yhtye nimeltä Shaman julkaisi toisen pitkäsoittonsa Shamániac, joka esitteli jo hieman laajemmallekin yleisölle saamenkielisen bändin joka oli ottanut kansanmusiikista voimansa ammentavaan ilmaisuunsa jopa kevyitä metallivaikutteita. Nyt tuota yhtyettä ei enää ole, kun ryhmän sielu Jonne Järvelä päätti ilmaista musiikillista visiotaan hieman perinteisemmällä ja vähemmän perinnekulttuuriin nojaavalla tavalla. Näin sai alkunsa Korpiklaani jonka debyyttilevy Spirit Of The Forest esittelee meille aksenttista englantia pääosin laulukielenään käyttävän kuusikon, jonka artikulointi tuo väläyksittäin kuvia Kaurismäkien elokuvista. Onko tuo positiivinen vai negatiivinen asia, sen saa jokainen tahollaan päättää.

Bändin soundi on kansanmusiikkiin yhä nojallaan, mutta uusia askeleita yhä metallisemman ilmaisun suuntaan on otettu aimo nippu. Ryhmän valmistama keitos on siis jotain folk metallin kaltaista, mutta seasta löytyy lisäksi niin humppaa kuin muitakin genressä vähemmin käytyjä sarkoja, joita on ennakkoluulottomasti ryhdytty kyntämään.

Tuloksena on syntynyt aikamoinen annos hyvää ja villisti tarttuvaa, mutta jonkin verran myös heikompaa ja haparoivampaa materiaalia. Levyn linja on vinhasti poukkoileva, kun missään ei tahdota viipyä lyhyttä hetkeä kauempaa, tämä levottomuus kääntyy nopeasti hienoisesti negatiiviseksi voimaksi. Aivan kuin yhtye itsekään ei varauksetta uskoisi kaikkiin kappaleisiinsa, vaan tahtoisi lakaista osan maton alle pian ensiesittelyn jälkeen. Toisaalta kun vauhti on päällä ja meno huima, pyyhkäisee tämä porukka nopeasti jalat alta tiukemmaltakin rockpoliisilta, mutta turhan monta kertaa homma tahtoo jäädä puolitiehen. Nyt ei mennä, hemmetti soikoon, vauhdilla loppuun asti vaan pidetään liikaa katsetta peräpeilissä - ei mitään jarruttelua!

Neljäntoista raidan sekaan on sekoitettu neljä instrumentaalia ja miltei kaikki kappaleet ovat Järvelän kynästä. Ainoastaan Pellonpekko on täysin viulusta, huilusta, jouhikosta ja haitarista vastaavan Hittavaisen sävellys, ja multi-instrumentalisti on myös kimppasäveltänyt Järvelän kanssa Shaman Drumin. Lisäksi levyllä kuullaan instrumentaaliversio kansansävelmästä Juokse Sinä Humma, joka on – uskokaa tai älkää – vastustamattoman toimiva vetäisy. Hauska pitkäsoitto tämä kaiken kaikkiaan on, vaikka lievää hakemisen makua joissain kohdin vielä onkin. Toivotaan että ensi kerralla Klaani vie meidät pidemmälle korpensa siimekseen.