Korpiklaani: Tales Along This Road

Napalm

Metallia folkilla jo muutaman pitkäsoiton ajan jalostanut ja jatkanut Korpiklaani jatkaa tiivistä julkaisutahtiaan. Debyyttialbumi Spirit Of The Forest saatiin kauppojen hyllyille loppuvuodesta 2003 ja sitä seurannut Voice Of Wilderness ilmestyi vuorostaan tammikuussa 2005, vain reilu vuosi esikoisen jälkeen. Kolmattakaan albumia ei tarvinnut lopulta odottaa kuin hiukan päälle vuoden ja ta-daa – kasassa on uusi kymmenen raidan kokoinen katsaus kansanmusiikin ja metallin yhdistämisestä suomalaiseen tapaan.

Tales Along This Road jatkaa tasan siitä mihin yhtye reilu vuosi sitten jäi, eikä se tarjoa juuri mitään sellaista mitä kahdella aikaisemmalla albumilla ei oltaisi jo tarjottu. Reippaasti etenevistä sävellyksistä puolet on pohjimmiltaan pelimannivetoista hilipatin-pimppaa, jossa soitinten sekaan on vain eksynyt sähköisiä instrumentteja. Kipaleiden toinen – ehkä aavistuksen verran pienempi – puoli on taas puhdasta metallia, johon on sotkettu vain sen verran kansanmusiikkisoittimia, etteivät bändin folk-fanit saa näppylöitä liiasta raskasmetallipitoisuudesta. Herrain kulmikkaasti kajahtelelva laulu on edelleen lähinnä vahvasti aksenttista englantia, joka saa skotlantilaiset kaivosmiehetkin kuulostamaan herkiltä lausujilta. Saattaa olla, että moinen möykkä kuulostaa ulkomaalaisten korvaan eksoottiselta, mutta omia kuuloelimiäni moinen mölinä lähinnä rasittaa, etenkin kun laulussa ei osata käyttää juuri muuta kuin sitä yhtä ja ainoaa räntän-täntän-tänttä tahtia. Lisää pohjoisen eksotiikkaa tarjotaan pienillä suomenkielen annoksilla, jotka tuovatkin hauskasti lisää väriä kokonaisuuteen (ja kovasti kaivattuja taukoja englannin kielen murjomiseen).

Yhtyeen debyytti nojasi reilusti enemmän juuri kansamusiikkiin, kun taas kakkosalbumilla otettiin selkeitä askeleita kohti metallisempia maisemia. Tales Along This Road asettuu selvästi lähemmäs jälkimmäistä levyä, ollen useissa kohdin jo ”pelkkä” keskinkertainen metallialbumi. Folk-metallistit löytänevät tästäkin kiekosta itselleen todellisen sammon-sirpaleen, itselleni tällainen remellys ei tahdo kyllä enää oikein upota.