Pääsivu
Esittely
Levyarviot
DVD-arviot
Pienet
Livearviot
Valokeilassa
Klassikko
Vapaa vyöhyke
Ajankohtaista
Ajatuskupla
Toimitus
Keskustelu
Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 80 vierasta ja 0 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

Korpiklaani: Tales Along This Road
Arvioija: Mika Roth
Arvio:

Napalm

Metallia folkilla jo muutaman pitkäsoiton ajan jalostanut ja jatkanut Korpiklaani jatkaa tiivistä julkaisutahtiaan. Debyyttialbumi Spirit Of The Forest saatiin kauppojen hyllyille loppuvuodesta 2003 ja sitä seurannut Voice Of Wilderness ilmestyi vuorostaan tammikuussa 2005, vain reilu vuosi esikoisen jälkeen. Kolmattakaan albumia ei tarvinnut lopulta odottaa kuin hiukan päälle vuoden ja ta-daa – kasassa on uusi kymmenen raidan kokoinen katsaus kansanmusiikin ja metallin yhdistämisestä suomalaiseen tapaan.

Tales Along This Road jatkaa tasan siitä mihin yhtye reilu vuosi sitten jäi, eikä se tarjoa juuri mitään sellaista mitä kahdella aikaisemmalla albumilla ei oltaisi jo tarjottu. Reippaasti etenevistä sävellyksistä puolet on pohjimmiltaan pelimannivetoista hilipatin-pimppaa, jossa soitinten sekaan on vain eksynyt sähköisiä instrumentteja. Kipaleiden toinen – ehkä aavistuksen verran pienempi – puoli on taas puhdasta metallia, johon on sotkettu vain sen verran kansanmusiikkisoittimia, etteivät bändin folk-fanit saa näppylöitä liiasta raskasmetallipitoisuudesta. Herrain kulmikkaasti kajahtelelva laulu on edelleen lähinnä vahvasti aksenttista englantia, joka saa skotlantilaiset kaivosmiehetkin kuulostamaan herkiltä lausujilta. Saattaa olla, että moinen möykkä kuulostaa ulkomaalaisten korvaan eksoottiselta, mutta omia kuuloelimiäni moinen mölinä lähinnä rasittaa, etenkin kun laulussa ei osata käyttää juuri muuta kuin sitä yhtä ja ainoaa räntän-täntän-tänttä tahtia. Lisää pohjoisen eksotiikkaa tarjotaan pienillä suomenkielen annoksilla, jotka tuovatkin hauskasti lisää väriä kokonaisuuteen (ja kovasti kaivattuja taukoja englannin kielen murjomiseen).

Yhtyeen debyytti nojasi reilusti enemmän juuri kansamusiikkiin, kun taas kakkosalbumilla otettiin selkeitä askeleita kohti metallisempia maisemia. Tales Along This Road asettuu selvästi lähemmäs jälkimmäistä levyä, ollen useissa kohdin jo ”pelkkä” keskinkertainen metallialbumi. Folk-metallistit löytänevät tästäkin kiekosta itselleen todellisen sammon-sirpaleen, itselleni tällainen remellys ei tahdo kyllä enää oikein upota.

Linkki: Korpiklaani
Päivämäärä: 22.04.2006
Lukukertoja: 1372


Levykommentointi vain rekisteröityneille käyttäjille - rekisteröidy tästä

 
  
 

Korpiklaani

Yhtye on entiseltä nimeltään Shaman. Nimenvaihdon yhteydessä myös laulukieli vaihtui saamesta aksenttiseen englantiin ja soitto vähemmän perinteiseksi folk metalliksi.

Korpiklaani on pitänyt yllä kiivasta levtystahtia ja uusi pitkäsoitto on luvassa taas kesäksi 2007. Erityisesti Manner-Euroopassa bändin suosio jatkaa vakaata nousuaan.

Jonne - laulu ja kitara
Cane - kitara
Hittavainen - viulu, jouhikko, puupuhaltimet
Juho - haitari
Jarkko - basso
Matson - rummut

Kotisivut: www.korpiklaani.com

(Päivitetty 26.06.2008)
Levyarviot:
Tervaskanto

06.07.2007
Arvostelijana Mika Roth
Tales Along This Road

22.04.2006
Arvostelijana Mika Roth
Voice Of Wilderness

20.01.2005
Arvostelijana Mika Roth
Recollection – Relapse Video Collection 2 (DVD)

08.10.2004
Arvostelijana Mika Roth
Hyvän mielen levy

16.07.2004
Arvostelijana Ilkka Valpasvuo
Spirit Of The Forest

13.11.2003
Arvostelijana Mika Roth

Livearviot:
Nummirock - torstai

19.06.2008
Nummijärvi/Kauhajoki
Metalcamp - keskiviikko

18.07.2007
Tolmin/Slovenia
Sauna Open Air - torstai

07.06.2007
Eteläpuisto/Tampere
Nummirock – perjantai osa 2

23.06.2006
Nummijärvi/Kauhajoki
Carelian Faces -festivaalimatka

17.09.2004
Petroskoi/Venäjä